Ruth Hussey
Ruth Carol Hussey (30. lokakuuta 1911 Providence, Rhode Island, Yhdysvallat – 19. huhtikuuta 2005 Newbury Park, Kalifornia, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen näyttelijä, joka esiintyi erityisesti elokuvissa, mutta hänellä oli rooleja myös Broadwayllä ja televiosissa. Hän sai parhaan naissivuosan Oscar-ehdokkuuden elokuvasta Skandaalihäät.
Ruth Hussey | |
---|---|
Ruth Hussey (1945). |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 30. lokakuuta 1911 Providence, Rhode Island, Yhdysvallat |
Kuollut | 19. huhtikuuta 2005 (93 vuotta) Newbury Park, Kalifornia, Yhdysvallat |
Ammatti | näyttelijä |
Puoliso | C. Robert Longenecker |
Näyttelijä | |
Aktiivisena | 1937–1973 |
Aiheesta muualla | |
ruthhussey.com | |
IMDb | |
Elonet | |
Nuoruus ja opiskelu
Ruth Hussey syntyi vuonna 1911 Providencessa. Hänen isänsä George Hussey johti kulta- ja hopeasepänliikettä. George Hussey kuoli 34-vuotiaana espanjantautiin, kun Ruth oli vasta seitsemänvuotias.[1]
Hussey opiskeli Pembroke Collegessa, mistä hän sai filosofian tutkinnon, ja Michiganin yliopiston näyttämötaiteen laitoksella.[1]
Ura
Uran alku
Valmistuttuaan Hussey työskenteli Providencessa radion muotikommentaattorina, kunnes hän alkoi toimia mallina New Yorkissa, missä hänet valittiin Sidney Kingsleyn näytelmän Dead End kiertueseurueeseen. Metro-Goldwyn-Mayerin kykyjenetsijä huomasi Husseyn, kun Dead End oli Los Angelesissa. MGM palkkasi Husseyn vuonna 1937.[2]
Husseyn ensimmäinen elokuva oli Suurkaupungin vallassa (1937). Tuon jälkeen hän näytteli lähes 20 pikkuroolissa, kunnes hän alkoi vuonna 1940 saada myös keskeisempiä rooleja.[1]
Läpimurto Skandaalihäissä
Husseyn tunnetuin elokuva on vuonna 1940 ensi-iltansa saanut Skandaalihäät, josta hän oli ehdokkaana parhaan naissivuosan Oscar-palkintoon. Ehdokkuuden myötä Husseylle alettiin tarjota myös monia pääosarooleja.[2]
Hussey näytteli Skandaalihäiden jälkeen Robert Taylorin vastanäyttelijänä elokuvassa Paholaiskissat (1940) ja kylmäkiskoista seurapiirivaimoa elokuvassa H. M. Pulham, Esq.. Elokuvassa Tennessee Johnson (1942) Hussey oli presidentti Andrew Johnsonin vaimo Eliza. Tuon roolin jälkeen hän jätti MGM:n ja jatkoi uraansa freelancerina.[1]
Hussey näytteli vuonna 1944 yliluonnollisessa elokuvassa Kutsumattomat vieraat ja naispääosaa sotaelokuvassa Marine Raiders. Hän sai sen jälkeen ensimmäisen Broadway-roolinsa Russel Crousen satiirista State of the Union. Näytelmää esitettiin kahden vuoden ajan.[1]
Hussey oli urheilija Jordan Baker elokuvassa Kohtalokasta valtaa (1949), ja sen jälkeen hän palasi Broadwaylle komediaan Goodbye, My Fancy.[1] Hussey on myöntänyt olleensa ammatillisesti kunnianhimoton, joten hän antoi uransa hiipua 1950-luvun alussa.[2] Hänen viimeinen merkittävä elokuvansa oli Vaimoni vaatii minkkiturkin (1953)[1] ja viimeinen teatterielokuvansa komedia Kommeluksia kerrakseen.[2]
Viimeiset vuodet
Uransa viimeisinä vuosina Hussey näytteli myös televisiossa. Hän oli vierailevana näyttelijänä joissakin televisiosarjoissa ja näytteli televisioelokuvassa My Darling Daughters’ Anniversary.[3]
Yksityiselämä
Hussey oli naimisissa kykyjenetsijä C. Robert Longeneckerin kanssa. Longenecker sanotaan kertoneen Paholaiskissat-elokuvan nähtyään, että hän haluaisi mennä naimisiin pääosan esittäjän kanssa. Hussey ja Longenecker tapasivat yhteisen tuttavan kautta, ja he menivät naimisiin seitsemän viikkoa kestäneen seurustelun kanssa. Heille syntyi liitosta kolme lasta, ja he olivat naimisissa Longeneckerin kuolemaan asti 2002.[2]
Hussey kuoli vuonna 2005. Kuolinsyy oli hänen poikansa mukaan umpilisäkkeen poistoleikkauksen jälkeiset komplikaatiot.[3]
Lähteet
- Ruth Hussey The Independent. 21.4.2005. Viitattu 16.4.2018. (englanniksi)
- Bernstein, Ada: 'Philadelphia Story' Screen Actress Ruth Hussey Dies Washington Post. 21.4.2005. The Washington Post Company. Viitattu 16.4.2018. (englanniksi)
- Ruth Hussey, 93, an Actress In 'Philadelphia Story' Film NYTimes.com. 22.4.2005. The New York Times Company. Viitattu 16.4.2018. (englanniksi)
Aiheesta muualla
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ruth Hussey Wikimedia Commonsissa