Ruth Brown

Ruth Brown (o. s. Weston, 12. tammikuuta 1928 Portsmouth, Virginia – 17. marraskuuta 2006 Las Vegas, Nevada) oli yhdysvaltalainen rhythm and blues -laulaja.[1]

Ruth Brown esiintymässä vuonna 2005

Brown sai nuorena vaikutteita jazz-laulajilta kuten Sarah Vaughanilta, Billie Holidaylta ja Dinah Washingtonilta. Hän karkasi kotoaan vuonna 1945 ja meni naimisiin trumpetisti Jimmy Brownin kanssa. Hän lauloi yökerhoissa eri yhtyeissä kunnes sai sopimuksen Atlantic Recordsilta 1948. Pian sen jälkeen Brown joutui auto-onnettomuuteen, josta toipumiseen kului yhdeksän kuukautta.[1]

Brownin ensimmäinen hittisingle Atlanticille oli balladi ”So Long” (1949). Sitä seurasivat seuraavien viiden vuoden aikana R&B-hitit ”Teardrops in My Eyes”, ”I’ll Wait for You”, ”I know”, ”5-10-15 Hours”, ”(Mama) He Treats Your Daughter Mean”, ”Oh What a Dream” ja ”Mambo Baby”. Laulaja Frankie Laine antoi Brownille lempinimen ”Neiti Rytmi”.[1] Brown sai suosiota myös rock and roll -laulajana kappaleilla ”Lucky Lips” ja ”This Little Girl’s Gone Rockin’”.[2]

24 hittisinglen jälkeen Brownin suosio alkoi hiipua vuonna 1960. Kasvatettuaan kaksi poikaansa ja tehtyään muita töitä Brown alkoi rakentaa uraansa uudelleen 1970-luvun puolivälissä. Hän levytti Fantasylle 1980- ja 1990-luvuilla. Laulamisen ohella hän näytteli televisiosarjoissa, elokuvissa ja musikaaleissa. Hän voitti Tony-palkinnon Broadway-roolistaan musikaalissa Black and Blue (1989).[1]

Brown perusti voittoa tuottamattoman Rhythm & Blues Foundationin auttaakseen artisteja, jotka hänen laillaan joutuivat taistelemaan vanhojen levytystensä rojalteista.[1]

Brown nimettiin Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 1995, ja hän julkaisi samana vuonna omaelämäkertansa Miss Rhythm.[1]

Brown kuoli sairauskohtauksen seurauksena vuonna 2006.[1]