Russell Motor Car Company

Polkupyörien valmistus oli 1800-luvun lopulla länsimaissa merkittävä teollisuuden toimiala. Kanadalainen, maatalouden mekaanisia laitteita valmistanut yhtiö Massey-Harris oli vuonna 1896 aloittanut myös polkupyörien valmistuksen omille kotimarkkinoilleen sekä vientiin. Suuren yhdysvaltalaisen polkupyöriä valmistavan syndikaatin havitellessa osuutta myös Kanadan markkinoista Massey-Harris-yhtiön johtaja Walter Massey kokosi vastavetona yhteen merkittäviä kanadalaisia polkupyörän valmistajia ja muodosti niistä vuonna 1899 Canada Cycle & Motor Co. Ltd:n (CCM), jonka päätehtaat sijaitsivat Torontossa.[1]

Myöhempinä vuosikymmeninä Massey-Harris yhdistyi toisen traktoreita valmistaneen yhtiön, Ferguson-Brown Companyn kanssa, ja näin syntyi maailmanlaajuisille markkinoille maatalouskoneita valmistava Massey-Ferguson.

CCM jakautui myöhemmin kahtia, toisen haaran jatkaessa polkupyörien valmistusta ja toisen haaran keskittyessä jääkiekkovarusteiden valmistukseen.

Russell-autoja Toronton kaupungintalon edustalla vuonna n. 1909.

Russell-auto vuodelta n. 1908.

Russellin historia alkaa vuodesta 1902, kun torontolainen, moottorivaunuja valmistanut Canadian Motors Ltd. (CML) ajautui taloudellisiin vaikeuksiin. Yhtiö oli valmistanut moottoroituja vaunuja muutaman vuoden ajan ja vienyt niitä myös Englantiin, mutta toiminta ei ollut ollut taloudellisesti kannattavaa. CML sai jonkin verran taloudellista vetoapua muutama vuosi aiemmin muodostetulta CCM:ltä, mutta tämänkin yhtiön tulevaisuus näytti harmaalta, sillä vuosisadan vaihteen jälkeen suurin polkupyörien ostoryntäys oli laantunut, ja käynnissä oli pudotuspeli jäljelle jäävistä markkinaosuuksisista. CCM:n johtajana tuolloin toiminut Thomas Alexander Russell oli sitä mieltä, että menestyäkseen tulevaisuudessa, yhtiön oli laajennettava valmistettavien nimikkeiden määrää. Hän näki, että tulevaisuus olisi moottorikäyttöisten ajoneuvojen ja pitkälti hänen toimestaan CCM alkoi valmistaa moottoroituja vaunuja.[2]

CCM oli jo aiemmin valmistanut muutaman polttomoottorikäyttöisen ajoneuvon, kuten kolmipyöräisen (tricycle) Mottetten ja nelipyöräisen kevyen ajoneuvon (quadracycle), jotka käyttivät voimanlähteenään ranskalaisen De Dion-Boutonin kehittämää pientä bensiinimoottoria. Näitä CCM sai H.A. Lozierin kautta, tämä oli yksi suurista polkupyörävalmistajista, joka oli mukana perustamassa CCM-yhtiötä. Lisäksi CCM hallinnoi Ontarion Hamiltonissa sijainnutta National Cycle and Automobile Company -yhtiötä, joka valmisti lisenssillä amerikkalaisia Locomobile-höyryautoja.[1][2]

Vuonna 1903 CCM:n uusi ajoneuvoja valmistava yksikkö, Russell Motor Car Company, alkoi valmistaa kaksipaikkaisella runabout-korilla varustettuja Ivanhoe-sähköautoja. Näitä valmistettiin kahden vuoden ajan, mutta yksikön pääjohtajana toiminut Russell oli vakuuttunut siitä, että tulevaisuus olisi bensiinikäyttöisten polttomoottorien. Russell esitteli vuonna 1905 uuden mallinsa "A", jonka voimanlähteenä toimi makaava kaksisylinterinen bensiinimoottori. Siinä oli monia aikaansa edellä olevia ominaisuuksia, kuten voimansiirto kardaaniakselilla, siirtopyörävaihteisto sekä ohjauspylvääseen asennettu vaihteenvalitsin. "A"-mallia valmistettiin arviolta 25 kappaletta. Sitä seurasi vuonna 1906 suurempi malli "B" sekä nelisylinterinen malli "C". Näiden uusien mallien myötä yhtiö alkoi valmistaa ajoneuvoja myös vientiin.[3]

Menestyksen myötä valmistettavien mallien määrä kasvoi. Vuonna 1907 esiteltiin 40-hevosvoimaisella moottorilla varustettu touring-korinen malli ja vuonna 1908 50-hevosvoimainen malli. Yhtiön valikoimaan kuului myös hyötyajoneuvoja tavaroiden ja ihmisten kuljettamiseen sekä sairaankuljetus- ja paloautoja. Russell halusi kuitenkin valmistaa korkeatasoisia autoja ja jättää edullisten mallien valmistamisen muille. Tällaisen korkealuokkaisen auton valmistamiseen oli hänen näkemyksensä mukaan omiaan mekaanisesti lähes äänetön, amerikkalaisen Charles Knightin kehittämä Knight-luistiventtiilimoottori. Monet tuon ajan eurooppalaiset laatuautojen valmistajat olivat ottaneet Knight-moottorin käyttöön autojensa voimanlähteenä. Näitä olivat muun muassa englantilainen Daimler Motor Company, ranskalainen Panhard-Levassor, belgialainen Minerva ja saksalaisen Daimler-Motoren-Gesellschaftin Mercedes. Tommy Russell hankki yhtiölleen Knight-moottorin Kanadan lisenssioikeudet, ja vuonna 1910 Russell esitteli ensimmäisen luistiventtiilimoottorilla varustetun autonsa, nimeltään Silent-Knight.[2]

Uusien malliensa ja tuotannon kasvun myötä Russell kukoisti ja kasvoi niin, että lopulta häntä alkoi heiluttaa koiraa. Vuonna 1911 Russell Motorista oli muodostunut emoyhtiönsä CCM:n pääomistaja.[2]

Vuoden 1913 paikkeilla yhtiö alkoi ajautumaan vaikeuksiin, jotka johtuivat lähinnä luistiventtiilimoottorien teknisistä ongelmista. Russell yritti pelastaa hiipuvaa myyntiä suunnittelemalla auton alemman hintatason markkinoille, mutta tämä tapahtui liian myöhään, että se olisi voinut pelastaa yhtiön talouden. Lopullisena pisteenä Russellin autojen valmistukselle oli ensimmäisen maailmansodan syttyminen Euroopassa. Brittiläisen kansainyhteisön osana Kanada joutui tukemaan Britannian sotatoimia Euroopassa ja tämä vaikutti myös Russell Motorsin ja CCM:n toimintaan. CCM siirtyi polkupyörien sijaan valmistamaan ampumatarvikkeita ja Russell Motor valmisti tovin henkilö- ja rahtiajoneuvoja sekä panssariautoja.[4] Russell Motor Car Company myi autojen valmistukseen liittyvät koneensa sekä oikeudet amerikkalaiselle Willys-Overland Motorsille vuonna 1916. Willys-Overland jatkoi vanhoilla Russellin tehtailla Willys-Knight autojen valmistamista vuoteen 1932 asti.[1][5]

Russell jatkoi ensimmäisen maailmansodan päätyttyä toimintaansa auton osien valmistajana. Vuonna 1938 yhtiö siirtyi auton osien valmistuksesta metalli- ja konepajateollisuuteen ja muutti samalla nimensä muotoon Russell Industries Limited. Yhtiö toimi 1950-luvulle asti. Vuodesta 1972 lähtien Russell Industries Ltd. on ollut Brittiläisen Kolumbian Burnabyssa sijaitsevan, valaisimia valmistavan yhtiön nimi.