Idänrusokerttu

Linnun pituus on 12 cm, paino 11 g ja siipien kärkiväli 15–19 cm. Juhlapukuinen koiras on päältä siniharmaa, kurkusta, kupeilta ja rinnasta punertava sekä vatsasta valkoinen. Sillä on punainen silmä ja valkoinen viiksijuova. Naaras on harmaapäinen, rinnassa on punertava sävy ja silmän ympärillä on vaalea rengas. Nuori lintu muistuttaa nuorta pensaskerttua, mutta siipien ruskea väri ei ole punertavaa. Naaras ja nuori lintu vaikea erottaa kaspiankertusta. Ääni on hernekerttumainen naksaus. Laulu hermostuneen kuuloista liverrystä.

Aiemmin rusorintakerttu (Sylvia cantillans) jaettiin kolmeen alalajiin , joista euroopassa tavataan 2 alalajia, läntinen cantillans ja itäinen albistriata. Luoteis-Afrikassa lisäksi inornata. Nykyään nämä on jaettu omiksi lajeikseen idänrusokerttu (Curruca cantillans), lännenrusokerttu (Curruca inornata) ja rätinärusokerttu (Curruca subalpina)

Vanhoilla idänruseokertuilla on täydellinen sulkasato kesällä, ja sekä vanhoilla että nuorilla osittainen sulkasato talvehtimisalueilla.

Etelä-Eurooppa sekä Pohjois-Afrikka. Euroopassa pesii 1,5–2,7 miljoonaa paria, joista yli puolet Espanjassa. Muuttolintu, joka talvehtii Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Suomessa tavataan satunnaisesti muutolla harhautuneita yksilöitä. Tavattu Suomessa ainakin 24 kertaa (viimeisimmät 13.4.2010 Helsingin Viikissä sekä 28.4.2013 Espoon Lukupurossa), ensihavainto Helsingissä 26.5.1968. Vain yksi syyshavainto: 26.9.1988–9.10.1988 Luvian Säpissä vanha lintu, joka rengastettiin.

Pesimäympäristö voi olla mitä moninaisimmissa kuivissa pensaikko- ja avoimissa metsähabitaateissa.

Idänrusokertun munia.

Pesä sijaitsee matalalla pensaassa tai pienessä puussa, 30–150 cm maanpinnan yläpuolella. Munia on 3–5, joita molemmat puolisot hautovat 11–12 päivää. Pesäpoikasaika on 11–12 päivää.

Hyönteissyöjä. Syksyllä myös marjat ja hedelmät.

• Idänrusokerttu Lintukuva-verkkopalvelussa
• ITIS: Sylvia cantillans (englanniksi)