Rusokääpä

Rusokääpä (Pycnoporellus fulgens) on harvinainen yksivuotinen kääpälaji. Rusokääpä on ekologialtaan erikoinen kääpä, sillä se pystyy elämään vain kantokäävän (Fomitopsis pinicola) lahottamassa puussa. Suomessa levinneisyys painottuu Etelä- ja Keski-Suomeen.[2][3]

Rusokääpä
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa: Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Lahko: Polyporales
Heimo: Fomitopsidaceae
Suku: Pycnoporellus
Laji: fulgens
Kaksiosainen nimi

Pycnoporellus fulgens
(Fr.) Donk[1]

Ulkonäkö ja koko

Rusokäävän itiöemä on yksivuotinen, pileaattinen tai harvoin puoliresupinaattinen, keskikokoinen tai pienehkö, hyllymäinen. Yläpinta on oranssinsävyinen, jossa oranssinruskeita vöitä ja lakin tyvi on nukkapintainen. Oranssi malto on kosteana pehmeää, kuivuessaan kevyttä ja haurasta.[2] Alapinta aluksi kermanvalkoinen, myöhemmin siitä tulee orassi. Pillit on erityisen muotoisia, kulmikkaita tai sokkeloisia repeytyviä, työntyvät esille lakin alta niin että ylimmät pillit näyttävät hampailta. Yleensä se elää kuolleissa havupuissa aiheuttaen ruskolahoa.[4][5]

Elinympäristö ja levinneisyys

Rusokääpä on vanhojen, tuoreiden kuusikoiden laji, mutta ei vaadi aarniometsää. Sen saattaa myös löytää kaupunkien puistometsistä, joihin on jäänyt kaatuneita puita tai vanhoista talousmetsistä, joissa on lahopuuta. Isäntäkasvina on yleensä osittain kuorellinen kuusen maapuu, joskus harvoin mänty, koivu tai haapa. Puut ovat olleet melkein poikkeuksetta kantokäävän lahottamia. Harvinainen Keski-Euroopassa, Ruotsissa ja Balttian maissa ja kasvaa harvakseltaan kautta Pohjois Amerikan. Suomessa päälevinneisyysalue on eteläinen. Sitä on tavattu harvinaisena Tammisaaresta Rovaniemelle. [5][2]

Kuvia

Rusokääpä yläpinta

Rusokääpä alapinta

Lähteet
  • Pertti Salo, Tuomo Niemelä, Ulla Salo: Suomen sieniopas, s. 512. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, kasvimuseo & WSOY, 2006. ISBN 951-0-30359-3.
  • Kotiranta, Heikki & Niemelä, Tuomo: Uhanalaiset käävät Suomessa, s. 12, 16, 22, 86, 87. Vesi- ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-37-1159-5. Vesi- ja Ympäristöhallituksen julkaisuja: Uhanalaiset käävät Suomessa (pdf) (viitattu 17.11.2017).

Viitteet
  1. Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 8.8.2010
  2. Pertti Salo, Tuomo Niemelä, Ulla Salo: Suomen sieniopas, s. 512. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, kasvimuseo & WSOY, 2006. ISBN 951-0-30359-3.
  3. Kotiranta, Heikki & Niemelä, Tuomo: Uhanalaiset käävät Suomessa, s. 12. Vesi- ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-37-1159-5. Vesi- ja Ympäristöhallituksen julkaisuja: Uhanalaiset käävät Suomessa (pdf) (viitattu 17.11.2017).
  4. Mushroom Expert: Pycnoporellus fulgens mushroomexpert.com. Viitattu 17.11.2017.
  5. Kotiranta, Heikki & Niemelä, Tuomo: Uhanalaiset käävät Suomessa, s. 86-87. Vesi- ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-37-1159-5. Vesi- ja Ympäristöhallituksen julkaisuja: Uhanalaiset käävät Suomessa (pdf) (viitattu 17.11.2017).

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.