Helmirusojuuret
Helmirusojuuret eli rusojuuret (Lithospermum) on lemmikkikasveihin kuuluva kasvisuku, jossa on 80 lajia.[1] Tieteellinen nimi (Litho-spermum, kivi-siemen) viittaa kasvien kivikoviin lohkohedelmyksiin.[2]
Helmirusojuuret | |
---|---|
Rohtorusojuuri (Lithospermum officinale) |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
Kladi: | Siemenkasvit Spermatophytina |
Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
Kladi: | Aitokaksisirkkaiset Eudicots |
Kladi: | Asteridit |
Heimo: | Lemmikkikasvit Boraginaceae |
Suku: |
Helmirusojuuret Lithospermum L. |
Katso myös | |
Pohjoismaissa luonnonvaraisia rusojuuria ovat monivuotinen rohtorusojuuri ja yksi–monivuotinen peltorusojuuri. Suomessa ensimmäinen on harvinainen uustulokas. Jälkimmäinen on aiemmin peltojen rikkakasvina kasvanut muinaistulokas, joka kuuluu Suomen uhanalaisiin kasveihin.[3][4] Peltorusojuuren suku on viimeksi muuttunut helmirusojuurista suvirusojuuriin (Buglossoides).[5]
Lajeja
- purppurarusojuuri (Lithospermum erythrorhizon)
- rohtorusojuuri (Lithospermum officinale)
Helmirusojuuriin aiemmin luokiteltuja lajeja:
- peltorusojuuri (Buglossoides arvensis, syn. Lithospermum arvense)
- mattorusojuuri (Aegonychon purpurocaeruleum, syn. Buglossoides purpurocaerulea ja Lithospermum purpurocaeruleum)[6]
Lähteet
- Plants of the World Online: Lithospermum L. (englanniksi) Viitattu 29.10.2022.
- Den virtuella floran: Stenfrön Lithospermum L. (ruotsiksi)
- Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
- Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos, s. 488. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
- Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M. & Uotila, P. 2019: Checklist of the vascular plants of Finland. Suomen putkilokasvien luettelo. — Norrlinia 34: 1–206. (s. 93.)
- Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja nro 363, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7.
Aiheesta muualla
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.