Ruskosinisiipi

Ruskosinisiipi (Plebeius eumedon) on ruskea metsäkurjenpolvilla viihtyvä sinisiipilaji.

Ruskosinisiipi
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:

Silmälläpidettävä [1]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Imukärsälliset perhoset Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset perhoset Heteroneura
Yläheimo: Päiväperhoset Papilionoidea
Heimo: Sinisiipiset Lycaenidae
Suku: Plebeius
Laji: eumedon
Kaksiosainen nimi

Plebeius eumedon
(Esper, 1780)
Synonyymit
  • Aricia eumedon
  • Eumedonia eumedon
  • Lycaena chiron
  • Eumedonia chiron
Katso myös

  Ruskosinisiipi Wikispeciesissä
  Ruskosinisiipi Commonsissa

Koko ja ulkonäkö

Ruskosinisiiven molempien sukupuolten siivet ovat yläpinnoiltaan tasaisen tummanruskeat. Etusiivissä on himmeänä mustahko keskitäplä ja naaraan takasiivissä saattaa erottua oransseja reunatäpliä. Siipien alapinnat ovat harmaat tai harmaanruskeat, tyvestä vihertävän sinikehnäiset ja niissä on mustia, valkoreunuksisia täpliä. Täplät erottuvat paremmin etusiivissä. Takasiiven keskeltä ulkoreunaan kulkee siivensuuntaisesti melko tasapaksu valkoinen juova. Siipien alapintojen ulkoreunassa on rivi oransseja täpliä, jotka ovat etusiivissä suurempia. Siipiväli 24–27 mm.[2][3][4]

Erityisen samannäköinen laji on lehtosinisiipi (Plebeius artaxerxes).

Levinneisyys ja lentoaika

Levinneisyysalue ulottuu Espanjan ja Italian vuoristoista Euroopan ja Keski-Aasian poikki Itä-Siperiaan ja Pohjois-Kiinaan.[3] Suomessa laji on melko yleinen maan etelä- ja keskiosissa, mutta harvinaistuu pohjoista kohti. Sitä on tavattu kuitenkin Pohjois-Lapissa saakka, joskin Lapin havainnot painottuvat länteen. Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena kesäkuun alusta heinäkuun loppupuolelle.[5][6]

Elinympäristö ja elintavat

Ruskosinisiipi elää toukan ravintokasveja, kurjenpolvia, kasvavilla aurinkoisilla metsäaukioilla, sähkölinjojen alusilla ja tien pientareilla. Laji on paikkauskollinen eivätkä perhoset liiku kauaksi ravintokasveiltaan. Se voi myös olla paikallisesti runsaslukuinen, mutta yleensä perhosia tavataan yksittäin.[3]

Naaras munii munat yksitellen kukintoihin ja toukat kuoriutuvat noin viikkoa myöhemmin. Nuoret toukat syövät kehittyviä hedelmystöjä, mutta siirtyvät myöhemmin lehdille. Tällöin toukka vioittaa lehteä niin, että se käpertyy toukan suojapaikaksi. Kasvettuaan ensin kahden viikon ajan toukka siirtyy talvilevolle ja syö jälleen keväällä 3–5 viikon ajan ennen koteloitumistaan. Toukka on myrmekofiili ja houkuttelee muurahaisia huolehtimaan siitä. Kotelovaihe kestää 2–3 viikkoa.[3]

Ravintokasvi

Toukan ravintokasveja ovat metsäkurjenpolvi (Geranium sylvaticum), verikurjenpolvi (Geranium sanguineum) ja kyläkurjenpolvi (Geranium pratense).[3][6]

Lähteet

Viitteet
  1. Lauri Kaila, Marko Mutanen: Ruskosinisiipi – Eumedonia eumedon Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  2. Lionel G. Higgins, Norman D. Riley, suom. Olavi Sotavalta: Euroopan päiväperhoset. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1973. ISBN 951-30-2311-7. s. 281–282
  3. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Dagfjärilar. Hesperiidae – Nymphalidae. ArtDatabanken, SLU, 2005. 91-88506-51-7. s. 211–212
  4. Svenska fjärilar (ruotsiksi)
  5. Perhosviki
  6. Pertti Pakkanen: Ruskosinisiipi. Suomen Perhostutkijain Seura.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.