Eteläsaarenruskokiivi

Eteläsaarenruskokiivi (Apteryx australis)[2] on lentokyvytön kiivilintu, joka elää Uudessa-Seelannissa Eteläsaarella ja Stewartinsaarella.

Eteläsaarenruskokiivi
Uhanalaisuusluokitus

Vaarantunut [1]

Vaarantunut

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Kiivilinnut Apterygiformes
Heimo: Kiivit Apterygidae
Suku: Kiivit Apteryx
Laji: australis
Kaksiosainen nimi

Apteryx australis
Shaw, 1813

Eteläsaarenruskokiivin levinneisyys
Eteläsaarenruskokiivin levinneisyys
Katso myös

  Eteläsaarenruskokiivi Wikispeciesissä
  Eteläsaarenruskokiivi Commonsissa

Taksonomia

Eteläsaarenruskokiivi ja pohjoissaarenruskokiivi A. mantelli (Bartlett, 1852)[2] tunnettiin aiemmin samana lajina nimellä ruskokiivi (Apteryx australis), mutta se on sittemmin eroteltu kahdeksi lajiksi.[3] Jäljelle jäänyt Apteryx australis puolestaan on jaettu kahteen alalajiin, jotka olivat Eteläsaaren Apteryx australis australis ja Stewartinsaaren Apteryx australis lawryi. Vuonna 2021 julkaistu geenitutkimus paljasti kuitenkin, että eteläsaarenruskokiivin holotyyppi on peräisin Stewartinsaarelta. Täten nimet Apteryx australis australis ja Apteryx australis lawryi viittaavat samaan populaatioon, ja sekä Eteläsaaren että Stewartinsaaren eteläsaarenruskokiivit kulkevat toistaiseksi samalla tieteellisellä nimellä Apteryx australis. Jos Eteläsaaren populaatioita halutaan käsitellä alalajeina, niille pitää antaa uudet tieteelliset nimet.[4]

Koko ja ulkonäkö

Eteläsaarenruskokiivi on kiiveistä suurin, 50–65 senttiä pitkä. Koiras painaa puolestatoista kolmeen kiloa, naaras kahdesta neljään kiloa. Sen vartaloa peittävä höyhenpeite on karkea ja suojaa lintua sen liikuskellessa pimeässä pensaikossa. Muinoin maorimetsästäjät käyttivät sen nahkaa vaatteina. Luonnossa etelänruskokiivit elävät noin 20 vuotta, tarhassa 30–40 vuotta.

Levinneisyys ja elinympäristö

Eteläsaarenruskokiivi elää Uuden-Seelannin Eteläsaarella ja Stewartinsaarella. Vuonna 2013 populaation kooksi arvioitiin 21 350 yksilöä.[1] Eteläsaarenruskokiivi pysyy tiheissä metsissä, joissa on paljon suojaa ja vähän petoeläimiä.

Lisääntyminen

Kiivit pariutuvat koko elämäkseen. Puolisot kaivavat pesäkuopan maahan yhdessä lopputalvesta tai alkukeväästä. Eteläsaarenruskokiivi munii yhden suuren munan ja 4–6 viikon kuluttua toisen munan. Muna painaa 1/3 naaraan massasta ja se on massaan nähden suurin linnun muna. Haudonta kestää noin 11 viikkoa ja poikaset jättävät pesän 3–10 päivän ikäisinä. Koiras on sukukypsä 18 kuukauden ikäisenä, naaras vasta noin 4-vuotiaana.[5]

Ravinto

Ravinnokseen kiivit kaivavat maasta pikkueläimiä tai maahan karisseita hedelmiä ja marjoja.

Lähteet

  • Perrins, Christopher M. (päätoim.) 1992: Otavan lintutieto – Maailman linnut. Otava. Italia. ISBN 951-1-12001-8

Viitteet

  1. BirdLife International: Apteryx australis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2017.3. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 2.2.2018. (englanniksi)
  2. Maailman lintujen suomenkieliset nimet 2018 BirdLife Suomi. Arkistoitu 2.2.2018. Viitattu 2.2.2018.
  3. http://www.itis.gov/servlet/SingleRpt/SingleRpt?search_topic=TSN&search_value=174394
  4. Scofield, R. P. et al.: Identification of the type locality of the South Island Brown Kiwi Apteryx australis: A nomenclatural framework for the Southern Tokoeka and an insight into the movements of sealers in the early 19th century. Conservation Genetics, 31.3.2021, 22. vsk, nro 4, s. 645–652. doi:10.1007/s10592-021-01349-y. ISSN 1572-9737. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 6.5.2022. (englanniksi)
  5. Animaldiversity
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.