Ruskelanruusu

Ruskelanruusu (Rosa ’Ruskela’)[1] on Rosa Spinosissima-ryhmään eli tarhapimpinellaruusuihin kuuluva ruusulajike,[2] jolle on tunnusomaista kerrannaiset, kauniin vaaleanpunaiset kukat. Ruusu kuuluu Suomen historiallisiin ruusuihin.[3] Sen menestymisalue yltää Suomessa Lapin porteille saakka (vyöhyke VI).

Ruskelanruusu
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Rosales
Heimo: Ruusukasvit Rosaceae
Alaheimo: Rosoideae
Suku: Ruusut Rosa
Lajikeryhmä: Tarhapimpinellaruusut Rosa Spinosissima-ryhmä
Lajike: Rosa ’Ruskela’

Alkuperä

Ruskelanruusu on löydetty 1990-luvun alussa Vihdin Ruskelasta. Nimensä ruusu on saanut löytöpaikkansa perusteella. Sitä on löytynyt myöhemmin myös Vaalimaalta ja Viipurin läheltä Karjalasta.[3][4] Ruusun alkuperästä ei ole varmaa tietoa, mutta sen on arveltu tulleen Kaakkois-Suomeen Pietarista.[3]

Kuvaus

Ruskelanruusu kasvaa Suomessa 1,5 – 2 metriä korkeaksi pystyksi, tiheäkasvuiseksi pensaaksi. Lehdet ovat ruohonvihreät, sahalaitaiset, pyöreänsoikeat, suuremmat kuin juhannusruusulla. Kesäkuun loppupuolella alkava kukinta kestää pari viikkoa. Kukat ovat halkaisijaltaan 6 – 7 cm, kerrannaiset, puhtaan vaaleanpunaiset ja tuoksuvat. Isoja terälehtiä on noin 25 ja lisäksi pienempiä. Kukat eivät juurikaan haalistu vanhetessaan. Heteet ovat ruskeankeltaiset ja näkyvissä osittain. Niiden väri haalistuu kukan vanhetessa. Kukan tuoksu on voimakas, miellyttävä, raikas ja pimpinellaruusumainen, vivahteena sitruuna[5]. Muodostaa tummanpunaisia, pyöreän pitkulaisia kiulukoita. Juurivesoja muodostuu melkoisesti.[6][3][4][7]

Viihtyy aurinkoisella ja puolivarjoisella paikalla, vettä läpäisevässä, keskiravinteisessa, tuoreessa maassa. Ruusu sietää auringon paahdetta ja myös kuivuutta. Ruskelanruusu menestyy Suomessa kasvuvyöhykkeillä I – VI.[7][8]

Lähteet
  1. Ruskelanruusu (Rosa 'Ruskela') Finto.fi - Suomalainen asiasanasto ja ontologiapalvelu. Viitattu 31.12.2020.
  2. Marja Aaltonen, Kristiina Antonius, Sirkka Juhanoja, Vesa Järvelin, Jaana Laamanen, Anna Nukari, Riitta Peräinen, Mia Sahramaa, Marjatta Uosukainen, Marja Uusitalo: Suomen kansallisten kasvigeenivarojen pitkäaikaissäilytysohjeet - Sivu 152 2006. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus. Viitattu 31.12.2020.
  3. Historialliset ruusut Suomessa Simolan Rosario. Viitattu 31.12.2020.
  4. ’Ruskela’, ruskelanruusu - Vuoden 2012 ruusu Suomen Ruususeura. Viitattu 31.12.2020.
  5. Taija Savilaakso: Pensasruusujen tuoksut - Ruskelanruusu - Sivu 36 Opinnäytetyö - Maisemasuunnittelun koulutusohjelma. Kevät 2011. Oulun seudun ammattikorkeakoulu. Viitattu 3.2.2021.
  6. 'Ruskela', ruskelanruusu Simolan Rosario. Viitattu 31.12.2020.
  7. Tarhapimpinellaruusu 'Ruskela, SuomalainenTaimi.fi. Viitattu 31.12.2020.
  8. Ruskelanruusu - Ruskelaros Särkän Perennataimisto. Viitattu 31.12.2020.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.