Rupi Kaur

Kaur syntyi sikhiperheeseen Punjabissa, Intiassa ja muutti Kanadaan perheensä kanssa neljävuotiaana.[2] Hänen äitinsä innoitti häntä piirtämään ja maalaamaan.[3]

Kaur kävi Turner Fenton Secondary School -lukion,[4] ennen kuin lähti opiskelemaan retoriikkaa ja kirjoittamista Waterloon yliopistoon.[5]

Kaur esitti runojaan ensi kerran punjabikulttuurikeskuksen kellarissa Maltonissa, Kanadassa vuonna 2009.[3] Hän jakoi lukioaikaisia kirjoituksiaan Internetissä anonyymisti, mutta vuodesta 2013 hän alkoi julkaista töitään omalla nimellään[6] ensin Tumblr-palvelussa ja myöhemmin Instagramissa.[2] Runojensa yhteyteen hän liitti yksinkertaisia kuvituksia.[7]

Kaurin esikoisrunokokoelma Maitoa ja hunajaa julkaistiin marraskuussa 2014. Inspiraatio kokoelman nimeen tuli varhaisesta runosta, jossa Kaur kuvasi, että vaikeiden aikojen läpi selvinneet naiset ovat "pehmeitä kuin maito ja paksuja kuin hunaja".[6] Kokoelma sisältää runoja, proosaa ja kuvataidetta, ja se on jaettu neljään lukuun, joista jokainen käsittelee erilaista teemaa.[5]

Maaliskuussa 2015 osana yliopistonsa valokuvauksen kurssityötä Kaur julkaisi Instagramiin sarjan valokuvia itsestään kuukautisveren tahrimissa vaatteissa ja lakanoissa. Instagram poisti valokuvat, mikä sai Kaurin julkaisemaan sosiaalisessa mediassa yrityksen toimintaa kritisoivan kirjoituksen.[8] Se lähti leviämään viraalisti, mikä toi Kaurin runoille uusia lukijoita. Maitoa ja hunajaa -kokoelmasta otettiin uusi painos, joka myi lopulta yli 2,5 miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti[9] ja oli The New York Times Best Seller -listalla yli 77 viikkoa. Se käännettiin 25 kielelle.[10]

Kaurin toinen kokoelma Aurinko ja hänen kukkansa julkaistiin lokakuussa 2017.[10] Kokoelman runot kertoivat monista eri aiheista kuten menetys, trauma, toipuminen, naiseus, maahanmuutto ja vallankumous.[11] Sen kirjoittaminen oli Kaurille raskas prosessi, kun hän yritti toistaa ensimmäisen kokoelmansa menestyksen.[12]

Kolmanteen kokoelmaansa Kotikeho Kaur sai vaikutteita vuoden 2019 koronaviruspandemiasta sekä halusta ottaa vähemmän paineita kaupallisesta menestyksestä. Kokoelma julkaistiin vuonna 2020.[13]

Kaur asuu Torontossa, Ontariossa.[5]

Kaurin runot ovat lyhyitä, helposti lähestyttäviä ja rakenteeltaan vapaamittaisia.[7]

Kuten gurmukhi-kirjoitusjärjestelmässä, jolla kirjoitetaan Kaurin äidinkieltä pandžabia, hänen runoissaan ei käytetä isoja kirjaimia tai muita välimerkkejä kuin pistettä. Kaur kertoo valinneensa tämän kirjoitustavan kunnioittaakseen kulttuuriaan. Hänen mukaansa tämä kirjainten tasa-arvo kuvastaa hänen maailmankuvaansa.[6]

Yleisiä teemoja Kaurin runoissa ovat seksuaalinen hyväksikäyttö, sukupuoli, seksi, rakkaus[14] itsestään huolehtiminen ja sydänsuru.[2]

Kaur on saanut inspiraatiota sikhiläisistä pyhistä kirjoituksista kuten Guru Granth Sahibista.[5]

Runoilija Nayyirah Waheed on syyttänyt Kauria plagioinnista, minkä Kaur on kieltänyt.[15] Kaur on kuitenkin todennut ottaneensa vaikutteita Waheedilta.[16]

Kauria on pidetty johtavana sosiaalista mediaa käyttävänä nuorena runoilijana.[7][17] Hänen runokokoelmansa ovat saavuttaneet laajaa menestystä, ja ne ovat olleet myyntitilastojen kärjessä sekä Kanadassa[18] että Yhdysvalloissa.[2]

Kriitikoiden suhtautuminen Kaurin runoihin on ollut negatiivista. Arvosteluissa niitä on pidetty yliyksinkertaisina ja pinnallisina.[17][7]

Kaurilla on 4,5 miljoonaa Instagram-seuraajaa.[19]

Kaur valittiin vuonna 2017 BBC:n 100 Women -listalle.[20] Seuraavana vuonna Elle-lehti julisti Kaurin yhdeksi vuoden 2018 nousevista taiteilijoista.[21]. The New Republic nimesi hänet vuosikymmenen kirjailijaksi,[22] mitä pidettiin kiistanalaisena valintana.[23]

• Viralliset kotisivut