Ruotsin ydintutkimusohjelma

Ruotsin ydintutkimusohjelma, jota kutsuttiin nimellä Den svenska linjen, oli 1950-luvun Ruotsissa atomienergiaselonteko jolla luotiin suuntaviivoja ydinteknologian kehittämiseen pitkälle tulevaisuuteen. Pyrkimyksenä oli energiaomavaraisuuden saavuttaminen ydinvoimalla. Suunnitelmiin kuului suuri määrä ydinreaktoreita ja mahdollinen ydinaseohjelma, jota varten Marvikeniin kaavailtiin rakennettavaksi niihin tarvittavaa plutoniumia tuottava R4-reaktori. Huddingeen lähelle Tukholmaa rakennettiin ohjelman puitteissa sähköä ja lämpöä tuottanut Ågestan ydinvoimala eli R3, joka oli käytössä vuosina 1964–1974. Aiemmin oli käynnistetty kokeilureaktoreita kuten R1 vuonna 1954.

Ydinaseen periaatekaaviokuva vuodelta 1956.

Ruotsin asevoimissa nähtiin ydinase yhtenä mahdollisena keinona saavuttaa suhteellisen pienenä maana uskottava puolustuskyky. Pelote oli saavutettavissa hankkimalla taktisia ydinaseita. Kiinnostus ydinaseiden hankkimiseen Ruotsin puolustusvoimille heräsi pian Yhdysvaltain käytettyä niitä toisen maailmansodan loppuvaiheessa.[1] Samalla tutkittiin mahdollisuutta hyödyntää Ruotsin omia uraanivaroja, joita oli löydetty Billingestä Länsi-Götanmaalta. Ydinaseisiin tähtäävä ohjelma ja Marvikeniin kaavailtu ydinaseiden tuotantoon soveltuva R4-reaktori hylättiin myöhemmin Ruotsin allekirjoitettua Ydinsulkusopimuksen. Sopimus kielsi niitä maita hankkimasta ydinaseita, joilla niitä ei vielä ollut. Tämän jälkeen Ruotsiin rakennetuissa ydinvoimaloissa keskityttiin yksinomaan energiantuotantoon. Vuonna 1985 kuitenkin paljastui, että Ruotsin puolustusvoimien tutkimuslaitos oli valtiopäivien päättämästä kiellosta huolimatta jatkanut ydinasetutkimuksia salassa. Kokeita jatkettiin tietojen mukaan aina vuoteen 1972.[2] Tuolloin silloinen pääministeri Olof Palme lausui, että tutkimusten tavoite oli ollut Ruotsin kansan suojeleminen ydinaseiden vaaroilta, mutta myönsi niissä saadun myös tietoja ydinaseiden valmistamiseen.