Ruotsin ralli

Ensimmäisen kerran Ruotsin ralli järjestettiin vuonna 1950 nimellä Svenska Rallyt till Midnattssolen (suom. Ruotsin ralli keskiyön aurinkoon), ja se ajettiin vuoden valoisimpaan aikaan kesäkuun puolivälissä. Ensimmäisen rallin reitti kulki Tukholmasta yöttömän yön Kiirunaan. Neljännestä järjestämiskerrastaan vuonna 1953 lähtien kilpailu oli osa rallin EM-sarjaa. [3]

Ensimmäiset 15 vuotta ralli järjestettiin kesäkuussa, mutta vuonna 1965 se muutettiin talviralliksi, ja samalla rallin nimi vaihdettiin Ruotsin Kuninkaallisen automobiiliklubin (KAK) mukaan KAK-ralliksi (ruots. KAK-rallyt).[3] Carl-Magnus Skogh oli 1960-luvun alussa voittanut rallin ensimmäisenä kuljettana kahdesti, ja Tom Tranasta tuli hänen jälkeensä toinen kaksinkertainen voittaja voitettuaan vuonna 1964 viimeisen kesärallin ja seuraavana talvena ensimmäisen kerran järjestetyn talvirallin.[1]

Kun Kansainvälinen autoliitto FIA vuonna 1970 perusti MM-sarjaa edeltäneen Kansainvälisen valmistajien mestaruussarjan, Ruotsin ralli otettiin heti sen kalenteriin. Samalla rallin virallinen nimi muutettiin englanninkieliseen International Swedish Rally -muotoon (suom. Kansainvälinen Ruotsin ralli). Kyseisenä vuonna Björn Waldegård otti Porsche 911:llä ennätyksellisen kolmannen Ruotsin rallin voittonsa. Seuraavana vuonna 1971 ensimmäiseen voittoonsa ajoi puolestaan toinen Ruotsin tulevista maailmanmestareista, Saab 96:lla ajanut Stig Blomqvist. Blomqvist voitti kahtena seuraavanakin vuonna ja nousi näin nopeasti voittojen määrässä tasoihin Waldegårdin kanssa. Vuonna 1973 sai alkunsa FIA:n varsinainen MM-sarja, ja siten Blomqvistista tuli ensimmäinen MM-rallin Ruotsissa voittanut kuljettaja. Seuraavana vuonna ralli peruttiin öljykriisin vuoksi, mutta 1975 oli Björn Waldegårdin vuoro palata voittajaksi. 1970-luvun loppuun mennessä niin Waldegårdilla kuin Blomqvistillakin oli molemmilla viisi voittoa.[1]

Vuoteen 1980 asti Ruotsin rallin oli voittanut aina ruotsalainen kuljettaja. Vuonna 1981 ensimmäisenä ei-ruotsalaisena voittoon ajoi Audi Quattrolla Suomen Hannu Mikkola. Samalla nelivetoautot tulivat voittajaluetteloon jäädäkseen.[1] Mikkola ja Blomqvist vuorottelivat Quattrolla voittajina neljän vuoden ajan. Näistä viimeinen eli vuosi 1984 toi Stig Blomqvistille seitsemännen Ruotsin rallin voiton, mikä on edelleen voimassa oleva ennätys.

Audin valtakausi päättyi, kun Peugeot 205:llä ajaneet suomalaiset Ari Vatanen ja Juha Kankkunen voittivat 1985 ja 1986. Japanilaisvalmistajien aikakausi teki puolestaan tuloaan, kun vuonna 1987 voittajaksi ajoi Mazda 323:lla Suomen Timo Salonen. Vuonna 1988 Suomen Markku Alén ylsi voittoon italialaisella Lancia Deltalla, mutta vuodesta 1989 alkaen aina vuosituhannen loppuun asti voittajaksi ajettiin joka kerta japanilaisen valmistajan autolla (Mazda, Toyota, Mitsubishi tai Subaru).[1]

Vuonna 1990 ralli jouduttiin perumaan toisen kerran, tällä kertaa leudon sään takia. 1990-luvun alkupuolella ralli palasi ruotsalaisvoittajien aikaan, kun vuoden 1989 voittajan Ingvar Carlssonin jatkoksi voittajaluetteloon lisättiin Kenneth Erikssonin (1991 ja 1995), Mats Jonssonin (1992 ja 1993) ja Thomas Rådströmin (1994) nimet. Vuonna 1994 Ruotsin ralli ei kuulunut varsinaiseen MM-sarjaan vaan oli osa FIA:n kaksilitraisten autojen maailmancupia.[3]

Vuonna 1995 Suomen Tommi Mäkinen oli lähellä katkaista ruotsalaisten voittoputken. Mäkinen ja hänen ruotsalainen tallitoverinsa Kenneth Erikssonin olivat ajaneet rallin johdossa tiukasti kilpaa keskenään. Lauantain päätteeksi Eriksson johti yhdellä sekunnilla, ja Mitsubishin tallipäällikkö Andrew Cowan antoi tallimääräyksen, että tilanne on rauhoitettava ja sijoitukset pidettävä maaliin saakka. Mäkinen ei tästä pitänyt eikä sunnuntain aluksi näyttänyt välittävän määräyksestä. Hän ajoi päivän aikana selvään yli puolen minuutin johtoon, mutta pysähtyi kuitenkin lähellä viimeisen erikoiskokeen maalia hetkeksi paikoilleen ja luovutti voiton näin Erikssonille.[4]

Mäkinen sai hyvityksen seuraavana vuonna, kun hän otti ensimmäisen Ruotsin rallin voittonsa. Rallin viimeinen ruotsalainen voittaja on vuonna 1997 voittajaksi Subaru Imprezalla palannut Eriksson. 1990-luku puolestaan päättyi maailmanmestari Mäkisen kahteen voittoon.

Juuso Pykälistö vuoden 2003 rallissa.

Pitkä japanilaisvalmistajien aikakausi tuli vuosituhannen vaihteen myötä päätökseen. Neljä ensimmäistä voittoa uudella vuosikymmenellä ajettiin Peugeot 206 WRC -autoilla. Suomen Marcus Grönholm voitti kolmesti (2000, 2002, ja 2003) ja Harri Rovanperä kerran (2001). Vuonna 2002 rallin pääsponsoriksi tuli ruotsalainen teräsyhtiö Uddeholms AB, ja rallin virallinen nimi muutettiin muotoon Uddeholm Swedish Rally.

Ruotsin ralli oli ennen vuotta 2004 päättynyt aina joko ruotsalaisen tai suomalaisen kujettajan voittoon. Ranskan Sébastien Loeb onnistui kuitenkin ensimmäisenä muunmaalaisena kuljettajana voittamaan rallin Citroën Xsaralla vuonna 2004. Seuraavana vuonna voitto meni Norjaan, kun Petter Solberg kruunattiin voittajaksi.

Solbergin voiton jälkeen alkoi kuitenkin taas suomalaisten, ja samalla Fordin, valtakausi. Vuoteen 2012 saakka ralli päättyi aina Fordilla ajaneen suomalaiskuljettajan juhliin. Vuonna 2007 Marcus Grönholm nousi viidennellä voitollaan sivuamaan Björn Waldegårdin kakkossijaa Ruotsin rallin voittojen määrässä. Kahteen voittoon Fordeilla ajoivat Jari-Matti Latvala (2008 ja 2012) ja Mikko Hirvonen (2010 ja 2011). Latvala teki vuoden 2008 rallissa ennätyksen ollessaan 22-vuotiaana siihen mennessä nuorin MM-rallin voittoon kyennyt kuljettaja.[5] Vuonna 2009 Ruotsin rallia ei järjestetty, vaan kyseisen kauden talviralli ajettiin Norjassa. Samalla myös Uddeholms AB:n sponsorisopimus rallin nimestä päättyi.

Tasaväkisen vuoden 2015 Ruotsin rallin palkintokorokkeella juhlivat Nicolas Gilsoul, Thierry Neuville, Julien Ingrassia, Sébastien Ogier, Andreas Mikkelsen ja Ola Fløene.

Rallin virallinen nimi muutettiin kaudelle 2010 sponsorisopimuksen päättymisen myötä nykyiseen muotoonsa Rally Sweden. Hirvosen ja Latvalan voittojen (2008–2012) jälkeen Fordin ja suomalaisten pitkään jatkunut valtakausi tuli päätökseen ja Ruotsin rallissa alkoi Volkswagenin voittokulku. Ranskan Sébastien Ogier nousi korkeimmalle korokkeelle vuonna 2013 vasta toisena ei-pohjoismaalaisena kuljettajana. Seuraavana vuonna Ogierin tallikaverina ajanut Latvala otti kolmannen voittonsa, mutta kaksi seuraavaa kautta maalissa voittajana juhli jälleen Ogier.

Vuoden 2015 kilpailu oli historian tasaväkisin, kun ennen viimeistä erikoiskoetta kärkikolmikko (Andreas Mikkelsen, Thierry Neuville ja Ogier) mahtui viiden sekunnin sisään. Kolmantena ollut Ogier nousi lopulta voittoon, kun hän voitti Neuvillen viimeisellä erikoiskokeella yli kuudella sekunnilla ja kilpailun johdossa ollut Mikkelsen juuttui lumipenkkaan häviten lopulta yli puoli minuuttia.[6]

Ilmastonmuutoksen myötä nousseet lämpötilat alkoivat 2010-luvun loppupuolella aiheuttaa enenevissä määrin vaikeuksia rallin lumiolosuhteiden kanssa. Vuonna 2016 rallia jouduttiin lumen puutteen takia lyhentämään: kahdeksan erikoiskoetta peruttiin ennen kilpailua ja yksi vielä kilpailun aikana.[3]

Vuonna 2017 rallin keskuspaikka siirrettiin Karlstadista noin 100 kilometriä pohjoisemmaksi Torsbyhyn.[3] Ykköseksi ajoi rallin MM-sarjaan palanneella Toyotalla vielä kerran Jari-Matti Latvala, joka nousi neljännellä voitollaan kaikkien aikojen voittotilastossa yksinään neljänneksi. 2010-luvun viimeiset voitot menivät Belgiaan ja Viroon, kun Thierry Neuville oli ykkönen vuonna 2018 ja Ott Tänak vuonna 2019.

Esapekka Lappi lumen puutteesta kärsineessä rallissa vuonna 2020.

2020-luku alkoi hyvin vähälumisissa olosuhteissa. Vuoden 2020 rallireittiä jouduttiin jälleen lumen puutteen takia lyhentämään.[7][3] Kyseinen ralli oli kuitenkin kilpailun historian kovavauhtisin. Voittaneen Walesin Elfyn Evansin keskituntinopeus oli 124,28 km/h, mikä on koko MM-sarjan historian neljänneksi korkein keskinopeus. Vain Suomen rallissa on ajettu kolmena vuonna kovempaa.[8]

Vuoden 2020 kilpailun jälkeen rallin järjestäjät alkoivat epävarmoiksi käyneiden lumiolosuhteiden takia tutkia rallin siirtämistä pohjoisemmaksi. Vaihtoehdot rallin uudeksi keskuspaikaksi olivat Luulaja, Uumaja ja Östersund, joista Uumaja tuli lopulta valituksi.[2] Kaudelle 2021 Värmlantiin suunniteltu ralli jouduttiin perumaan koronaviruspandemian johdosta.

Vuonna 2022 kilpailu järjestettiin Uumajan ympäristössä. Ensimmäisen Uumajan seudulla ajetun rallin voitti Suomen Kalle Rovanperä. Samalla Harri ja Kalle Rovanperästä tuli ensimmäinen isä–poika-pari, joka on pystynyt voittamaan saman rallin.[9] Rovanperän voitto jatkoi myös Toyotan menestysputkea: japanilaisvalmistajan palattua MM-sarjaan vuonna 2017 Ruotsin ralli on jäänyt siltä voittamatta ainoastaan kerran.