Ruotsin perustuslait

Ruotsin perustuslait ovat ne neljä perustuslakia, joissa on säädetty Ruotsin valtiojärjestyksestä. Nämä neljä perustuslakia[1] ovat vuonna 1974 annettu hallitusmuoto (ruots. regeringsformen), vuonna 1809 annettu kruununperimysjärjestys (ruots. successionsordningen), vuonna 1949 annettu painovapausasetus (ruots. tryckfrihetsförordningen) ja vuonna 1991 annettu sananvapausperustuslaki (ruots. yttrandefrihetsgrundlagen). Nämä lait asetetaan kaikkien muiden lakien edelle tärkeysjärjestyksessä, ja näiden lakien puitteessa säädetään myös Ruotsin muut lait. Perustuslakien lisäksi Euroopan ihmisoikeussopimus ja jotkin YK:n ja EU:n asiakirjat myös luovat peruspuitteet Ruotsin lainsäädännölle.

Valtiopäiväjärjestys tulee perustuslakien jälkeen ja ennen tavallisia lakia tärkeysjärjestyksessä.

Perustuslakien historia
Maunu Eerikinpojan maanlain johdannon näköispainos 1400-luvun puoliväliltä olevasta pergamentista. Tätä vuonna 1347 annettua maanlakia pidetään Ruotsin ensimmäisenä perustuslakina.

Maunu Eerikinpojan maanlakia pidetään Ruotsin ensimmäisenä perustuslakina. Lain kuninkaankaariosuus voidaan rinnastaa perustuslailliseen hallitusmuotoon. Ajan mittaan maanlaki korvattiin, jotta voitiin laatia säädökset, jotka säätelevät kuninkaan valtaa kuninkaan vakuutuksen muodossa.

Ruotsin ensimmäinen valtiopäiväjärjestys eli laki, joka koskee Ruotsin valtiopäiviä ja sen toimintaa, oli vuoden 1617 valtiopäiväjärjestys. Valtiopäiväjärjestyksellä on perustuslain asema. Vasta Kustaa II Aadolfin kuoleman jälkeen tuli ensimmäinen varsinainen hallitusmuoto, vuoden 1634 hallitusmuoto. Sisällöltään tämä hallitusmuoto oli säädös valtion hallinnosta holhoojahallituksen aikana, ja se kumottiin kuningatar Kristiinan tultua täysi-ikäiseksi ja vannottuaan kuninkaan vakuutuksen. Vuonna 1660 hallitusmuoto otettiin taas käyttöön siten täydennettynä, että säätyvaltiopäivien piti kokoontua joka kolmas vuosi. Näin Ruotsin valtiopäivistä tuli tavallinen hallituselin.

1600-luvulla näitä lakeja kutsuttiin useimmiten perustuslaeiksi. Seuraavan vapauden ajan aikana kehitettiin Ruotsin hallintoa, järjestysmuotoa ja hallitusta sen muotoisiksi kuin ne ovat vielä tänäkin päivänä. Samanaikaisiin asiakirjoihin kuuluu myös vuonna 1766 annettu painovapausasetus.

Vuonna 1719 säädettiin uusi hallitusmuoto, jolla valta siirtyi suurelta osin säätyvaltiopäiville ja jonka voimassaoloaikaa kutsutaan vapauden ajaksi. Kuninkaalle jäi vain rajoitettuja valtaoikeuksia. Tämän hallitusmuodon kumosi Kustaa III:n aikana vuoden 1772 hallitusmuoto, joka palautti kuninkaalle laajoja valtaoikeuksia. Samalla kumottiin myös vuonna 1766 säädetty, aikanaan maailman vapaamielisin painovapausasetus. Hallitusmuotoa täydensi myöhemmin vuonna 1789 annettu yhdistys- ja vakuuskirja. Vuonna 1809 kuningas Kustaa IV Aadolf joutui luopumaan vallasta, ja samalla säädettiin uusi hallitusmuoto, joka jälleen suuresti rajoitti kuninkaan valtaa. Tämä hallitusmuoto oli voimassa vuoteen 1974 saakka. Ruotsin vuoden 1772 hallitusmuoto ja yhdistys- ja vakuuskirja jäivät kuitenkin voimaan autonomisena suuriruhtinaskuntana Venäjään vuonna 1809 yhdistetyn Suomen perustuslakeina vuoteen 1919 saakka.

Ruotsin neljä perustuslakia

Toisin kuin monella maalla, Ruotsilla on neljä perustuslakia: hallitusmuoto, kruununperimysjärjestys, painovapausasetus ja sananvapausperustuslaki.

Laki kruununperimysjärjestyksestä

Vuonna 1810 annettu kruunun­perimys­järjestys on perustuslaeista vanhin. Se on peräisin ajalta, jolloin Bernadotte-suku nousi Ruotsin valtaistuimelle, kun Kaarle XIII oli adoptoinut Jean Baptiste Bernadotten, josta tuli Ruotsin kuningas Kaarle XIV Juhana, kun hänet valittiin kruununperijäksi samana vuonna. Laissa säädetään Jean Baptiste Bernadotten eli Kaarle XIV Juhanan jälkeläisten oikeudesta kruununperimykseen. Täydennys on sittemmin antanut kruununperimysoikeuden nykyään vain Kaarle XVI Kustaan jälkeläisille. Vuoteen 1980 kruununperimysjärjestys oli agnaattinen eli vain mies saattoi periä kruunun, mutta 1. tammikuuta 1980 lähtien kruununperimysjärjestys on ollut kognaattinen. Tämän muutoksen jälkeen hallitsijan vanhin lapsi perii kruunun sukupuolestaan riippumatta, minkä vuoksi Kaarle XVI Kustaan esikoinen kruununprinsessa Victoria on nykyinen kruununperillinen. Kruununperimysjärjestykseen on viittauksia myös hallitusmuodon 1. luvun 5 §:ssä sekä 5 §:ssä.

Hallitusmuoto

1. tammikuuta 1975 vuonna 1974 annettu hallitusmuoto astui voimaan. Laissa on 13 lukua, joissa on valtiojärjestyksen perusteet ja säännöt, valtion hallintoa koskevia säädöksiä ja organisatorisia asioita. Tässä myös säädetään valtiopäivävaaleista, valtionpäämiehen roolista, valtioneuvoston perustamisesta ja työskentelemisestä sekä valtion tehtävistä. Näihin tehtäviin kuuluvat muun muassa lainsäädäntövalta, finanssivalta, suhteet muihin valtioihin, tuomiovalta ja valvontavalta. Ruotsin hallitusmuoto poikkeaa muiden maiden vastaavasta muodosta siinä, että lain luku 13 käsittää maan sodanaikaista hallintoa ja sodanvaaraa.

Painovapausasetus

Tiukkojen mediaa koskevien rajoitusten takia Toisen maailmansodan aikana uusi perustuslaki painovapaudesta laadittiin vuonna 1949, kun syyt rajoitusten takana olivat kadonneet poliittiselta näyttämöltä.[2] Nykyasetus poikkeaa Ruotsin aiemmista painovapauslaeista siinä, että nykyasetukseen on rakennettu jonkinasteista suojaa kriisitilanteissa. Painovapausasetus kattaa painettua mediaa, TV- ja radiolähetyksiä sekä julkisten asiakirjojen ja tahojen läpinäkyvyyttä. Kuten sananvapauslakiin, viitataan myös painovapauslakiin lyhyesti Hallitusmuotolain 2. luvun 1 §:ssä.

Painovapausasetuksen pitäisi taata jokaiselle kansalaiselle "vapaata mielipidevaihtoa ja perusteellista tiedonantoa" valtion ylläpitämän sensuurin estämättä ja sisällön mahdollisen lainvastaisuuden päättämisoikeuden rajoittamista valtiolliseen tuomioistuimen tehtäviin. Asetus on jaettu kolmeen osioon:

  • painovapausjärjestys, jossa painovapautta määritellään ja rajoitetaan sekä sen tavoitetta määritellään,
  • painovapausrikosten luettelo,
  • vastuusäännökset[3]

Sananvapausperustuslaki

Vuonna 1991 annettu sananvapausperustuslaki on tuorein näistä neljästä perustuslaista. Muodoltaan ja sisällöltään se muistuttaa Painovapausasetusta, johon se usein viittaa. Laissa säädetään sananvapaudesta kaikissa mediamuodoissa, paitsi painetussa. Tähän lakiin ja sen sisältöön viitataan hallitusmuodon 2. luvun 1 §:ssä.

Lähteet
  1. Regeringskansliet: Lainsäädäntöprosessi regeringen.se. Viitattu 1.4.2009.
  2. Hadenius (2003), s. 97f
  3. Kappale perustuu Nils Andrén kirjoittamaan kappaleeseen "Tryckfriheten" Svensk statskunskap:ssa, 5. painos, Lund: Liber, 1972, s. 110-115

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.