Ruotsin kruununperimyslaki
Ruotsin kruununperimyslaki (ruots. successionsordningen, SFS 1810:0926[1]) on vanhin Ruotsin neljästä voimassa olevasta perustuslaista. Se hyväksyttiin vuoden 1810 valtiopäivillä Örebrossa ja saatettiin voimaan 26. syyskuuta samana vuonna. Laissa säädetään valtaistuimen kruununperimysjärjestys, eli se, kenestä saa tulla Ruotsin kuningas tai hallitseva kuningatar. Lain voimaantulon myötä oikeuden valtaistuimeen sai Bernadotten suku.
Kruununperimyslaki määräsi alkujaan, että kuninkaan arvon voivat periä Kaarle XIV Juhanan miespuolisten jälkeläisten miespuoliset lapset, eli perimysjärjestys oli agnaattinen primogenituuri. Tämän vuoksi esimerkiksi Kaarle XV:n ainoa lapsi, prinsessa Lovisa, ei voinut periä kruunua, vaan valtaan nousi Kaarlen veli Oskar. Vuodesta 1980 lähtien kruunun voivat periä kaikki Kaarle XVI Kustaan jälkeläiset sukupuolesta riippumatta, eli järjestys on nykyään absoluuttinen primogenituuri.
Taustaa
Laki korvasi aiemman kruununperimysjärjestyksen ja otettiin käyttöön, kun Jean Baptiste Bernadotte (Kaarle XIV Juhana) valittiin Ruotsin kuninkaaksi. Siksi se lähti alun perin liikkelle hänestä. Vuonna 1980, kun kruununperimysoikeus laajennettiin koskemaan myös naispuolisia jälkeläisiä, laki kuitenkin muutettiin alkamaan silloisesta ja yhä vallassa olevasta Kaarle XVI Kustaasta. Näin estettiin sellaisia naispuolisia Kaarle XIV Juhanan jälkeläisiä vaatimasta kruunua, jotka muutoin olisivat voineet uuden säännön mukaan olla siihen oikeutettuja. Lakiin myös tehtiin erityinen siirtymäsääntö, jolla säilytettiin kuninkaan sedän, prinssi Bertilin perimysoikeus kruunuun (näin mahdollistettiin myös se, että Bertil voisi toimia sijaiskuninkaana Kustaa XVI Kustaan alaikäisille perijöille). Sääntö kumoutui, kun Bertil kuoli vuonna 1997.
Naisten kruununperimysoikeus
Pääministeri Thorbjörn Fälldinin II hallitus esitti joulukuussa 1977 naisten kruununperimysoikeutta. Kommunistipuolue julkaisi vastaehdotuksen aloitteen hylkäämisesta, perinnöllisen monarkian lopettamisesta ja siirtymisestä tasavaltalaiseen valtiomuotoon, jossa valtiopäivien puhemies olisi Ruotsin valtionpäämies. Valtiopäivät päätti 20. huhtikuuta 1978 äänin 156–14 (135 poissa) kannattaa hallituksen esitystä.
Koska perustuslain muutokset vaativat kaksien valtiopäivien päätöksen, asiaa käsiteltiin jälleen vuoden 1979 vaalien jälkeen. Valtiopäivät päätti 7. marraskuuta 1979 äänin 165–21 (147 poissa) kannattaa ehdotusta naisten kruununperimysoikeudesta. Uusi perustuslaki astui voimaan 1. tammikuuta 1980
Lain sisältö
Kruununperimyslaissa säädetään paitsi perimysjärjestys, myös määräykset kuningashuoneen jäsenten uskomusjärjestelmästä ja avioliitoista sekä kielto vieraan vallan hallitsijaksi ryhtymisestä ilman lupaa.
Lain 4 § mukaan kuninkaan tulee tunnustaa Augsburgin tunnustuksen ja vuoden 1593 Uppsalan kirkolliskokouksen mukaista evankelis-luterilaista uskoa ja kasvattaa prinssit ja prinsessat saman uskon mukaan Ruotsin valtakunnan sisällä, muutoin nämä menettävät kruununperimysoikeutensa. Tämä sääntö koskee sekä hallitsijaa että prinssejä ja prinsessoja. Sen sijaan avioliittosäädös ei sido monarkkia, vaan hän voi naida kenet haluaa. Prinsessa tai prinssi taas tarvitsee lain 5 § mukaan sekä hallitsijan että hallituksen hyväksynnän puolisolleen, jotta ei menettäisi kruununperimysoikeuttaan.[1]
Lain 7 § mukaan kruununperijä ei saa matkustaa ulkomaille kuninkaan tietämättä ja ilman tämän suostumusta.[1]
Lain 8 § mukaan kuningashuoneen jäsen ei ilman hallitsijan ja valtiopäivien lupaa saa ryhtyä vieraan valtion hallitsijaksi, riippumatta siitä tapahtuisiko näin perimyksen, avioliiton tai valinnan kautta. Muussa tapauksessa hän jälkeläisineen menettää oikeutensa kruununperimykseen.[1]
Kruununperimysjärjestys
Tällä hetkellä Ruotsin kruununperimysjärjestys on seuraava:
Katso myös
Lähteet
- Successionsordning (1810:0926); (SO) | Lagen.nu lagen.nu. Viitattu 21.11.2020.