Ruotsin kirkon virsikirja

Ruotsissa on ollut uskonpuhdistuksesta lähtien suomenkielisiä virsikirjoja. Suomen ja Ruotsin kirkkojen erottua toisistaan 1800-luvun alussa, jatkettiin silti Ruotsissa myös vuoden 1701 suomenkielisen virsikirjan käyttämistä. Vuonna 1701 hyväksytty virsikirja Uusi suomenkielinen Wirsikir­ja, niin sanottu ”Vanha virsikirja”, oli Ruots­issa käytössä aina 1890-luvulle saakka. Vuonna 1898 ilmestyi Ruotsin kirkon suomenki­elinen Wirsikirja.[1] Tämä kirja oli sisällöltään Suomen kirkon vuoden 1886 virsikirja pienin muutoksin. Siihen liittyvät Evankeliumikirja ja jumalanpalvelusten järjestykset olivat Ruotsin kirkon silloin voimassa olleen Käsi- ja Evankeliumi­kirjan mukaisia.[3]

Vuonna 1949 julkaistiin uusi suomenkielinen virsikirja, Ruotsin suomenkielinen virsikirja. Kirja perustui Ruotsin kirkon vuoden 1937 ruotsinkieliseen virsikirjaan ja siinä oli pyritty kääntämään ja sovittamaan virret, säkeistöt ja sävelmät ruotsista suomeksi. Kaikkia virsiä ei kuitenkaan oltu käännetty. Käännöstyö oli pitkälti Övertorneån lääninrovastin Per Boremanin ja Luulajan piispan Bengt Jonzonin käsialaa ja kirjaa oli työstetty Luulajan alueen suomalaistyön tarpeisiin. Kirja saikin lempinimen "Boremanin virsikirja" toimittajansa mukaan.[1]

Niin sanotun ”Luulajan virsikirjan nimisivu”.

Boremanin virsikirjaa pidettiin monin paikoin puutteellisena, minkä vuoksi vuonna 1972 julkaistiin uusi suomenkielinen virsikirja Ruotsin kirkon virsikirja. Tätä kirjaa kutsuttiin "Luulajan virsikirjaksi". Se pohjautui myös Ruotsin kirkon virsikirjaan, mutta monet virret, jotka olivat myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa, oli otettu sellaisenaan sieltä. Luulajan virsikirja sisälsi 626 virttä ja hengellistä laulua.[1] Virsien lisäksi kirjassa oli myös liite "Hengellisiä lauluja", jossa oli 26 laulua, pääasiassa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjasta, Hengellisiä lauluja ja virsiä - kokoelmasta sekä lestadiolaisen herätysliikkeen käyttämiä lauluja.[4]

Luulajan virsikirjaa valmisteli työryhmä, jossa oli jäseninä koulutoimen tarkastaja William Snell, kirkkoherrat Oskar Haapaniemi ja Hannes Huhtasaari sekä kirjailija Anna-Maija Raittila. Kirjan toimitti painatuskuntoon silloinen Luulajan tuomiorovasti Olaus Brännström. Koska joissakin Ruotsin kirkon vuoden 1937 virsikirjan virsissä oli enemmän säkeistöjä kuin Suomen kirkon virsikirjassa, puuttuvat säkeistöt oli käännetty. Näiden säkeistöjen kääntäjinä olivat useimmiten Per Boreman ja William Snell.[5][3]

Ruotsin kirkko julkaisi uuden virsikirjan vuonna 1986 ja vuoden 1992 kirkolliskokouksessa päätettiin virsikirjan kääntämisestä suomeksi. Käännöstyö julkaistiin vuonna 2002, jolloin Kirkolliskokous hyväksyi sen ja se otettiin käyttöön ensimmäisenä adventtina vuonna 2003.[1]

Virsikirjan kääntämistä ja valmistelua varten Ruotsin kirkon Seurakuntatyön toimikunta (Församlingsnämnden) asetti työryhmän, jonka puheenjohtajaksi kutsuttiin Luulajan hiippakunnan emerituspiispa Olaus Brännström ja varapuheenjohtajaksi kirkkoherra Pekka Turunen. Runoilijajäseniksi kutsuttiin runoilija Anna-Maija Raittila, rovasti Niilo Rauhala, runoilija Anna-Mari Kaskinen ja lehtori Pekka Kivekäs sekä muusikkojäseniksi kirkkomuusikot Katarina Engström ja Jarmo Kainulainen sekä Sirpa Lampinen. Työryhmän sihteerinä toimi työalasihteeri Tomi Valjus. Virsikirjan nimeksi tuli Ruotsin kirkon virsikirja samalla tapaa kuin eräät aikaisemmat Ruotsin kirkon suomenkieliset virsikirjat.

Käännöstyön periaatteisiin kuului muun muassa, että Ruotsin kirkon virsikirja Den svenska psalmboken käännetään kokonaan normaalille suomen kielelle. Käännöksen tuli olla yhtenevä ruotsinkielisen virsikirjan kanssa säkeistömäärän, sävelmien ja runomitan osalta. Siten suomennosten pohjana oli ruotsinkielinen teksti, jotka muiden kuin ruotsalaisten virsien osalta olivat jo käännöksiä, vain muutaman virren kohdalla käännös noudattaa virren alkukielistä tekstiä. Valmista suomenkielistä materiaalia, joka on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vuoden 1986 virsikirjassa, tuli käyttää mahdollisuuksien mukaan. Lisäksi tehtävään kuului koota liite sellaisista suomenkielisten rakastamista ja paljon käyttämistä virsistä, joita ei ole Ruotsin kirkon ruotsinkielisessä virsikirjassa.[6]

Ruotsin kirkon ruotsinkielinen virsikirja, Den svenska psalmboken, jakautuu kahteen osaan. Ensimmäinen osa, virret 1–325 on ekumeeninen osa, jota kirjan valmistumisen jälkeen 1986 käytti 16 kirkkoa ja uskonnollista yhdyskuntaa, muun muassa Katolinen kirkko, Pelastusarmeija ja useimmat niin sanotut vapaakirkot. Nämä yhteiset virret ovat ennen muuta ”perusvirsiä”, kuten kirkkovuosivirsiä, ehtoollisvirret, aamu- ja iltavirret. Lisäksi mukana on uudempaa ekumeenista aineistoa ja niin sanottujen vapaitten suuntien aineistoa sekä anglosaksista ja anglikaanista aineistoa.

Näiden yhteisten virsien jatkoksi useimmat kirkot valmistelivat oman osan. Ruotsin kirkon osassa ovat virret 326–700. Siellä ovat ”luterilaiset perusvirret”, kuten kastevirret, uudempia 1900-luvun ja oman aikamme virsiä ja ”viisuja”, raamattuhymnit, kaanonit ja kertosäkeiset psalmivirret. Kokonaisuudessaan virret 1–700 ovat Ruotsin kirkon kirkolliskokouksen 1986 hyväksymä virsikirja.

Suomenkielisessä virsikirjassa on myös kolmas osa (virret 71:2, 701–745), jossa on 49 virttä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjasta, ja jotka ovat perinteisesti keskeisiä suomalaiselle hengellisyydelle ja hurskaudelle. Kussakin osassa on virret ryhmitelty samanlaisiin osastoihin, joten esimerkiksi ylistysvirret löytyvät Virsikirjassa kahdesta eri kohdasta.

Virsikirjassa on virsien lisäksi otteita Ruotsin kirkon käsikirjasta, Ruotsin kirkon evankeliumikirja, Rukouskirja, otteita Vähästä katekismuksesta sekä laajat hakemistot.

Virsien sävelmät ovat samat kuin ruotsinkielisessä kirjassa. Muutamaan virteen on lisätty suomenkielisille laulajille tuttu, yleensä Suomessa käytetty vaihtoehtoinen sävelmä. Virsikirjaan on tehty myös koraalikirja: Ruotsin kirkon koraalikirja I–III.[7][8][9]. Virsikirjan kertosäkeisten psalmivirsien musiikki on julkaistu omana kirjanaan Laulakaa ja soittakaa. Ruotsin kirkon psalmimusiikkia[10] vuonna 2009.

Ruotsin kirkon virsikirjassa ja samana vuonna 1986 hyväksytyssä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa on 177 yhteistä virttä. Sanasta sanaan yhteneviä on 77 virttä, 32 on yhteneviä myös sävelmänsä puolesta. Moniin yhteisiin virsiin on jouduttu tekemään muutoksia, jotta ne vastaisivat sisällöltään ruotsinkielisiä virsiä tai soveltuisivat Ruotsin kirkon melodiaan. Lisäksi joillakin lähdetekstin mukaan yhteisillä virsillä on eri runomitta.[3]

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjan ”Jumalanpalvelusten tekstejä ja lauluja” -osastossa on seitsemän yhteistä virttä, joista viisi on samassa sanamuodossa. Vuonna 2015 valmistuneessa Suomen kirkon lisävihkossa on kymmenen yhteistä virttä samassa sanamuodossa ja viisi eri käännöksinä kuin Ruotsin kirkon virsikirjassa.

Myös muissa hengellisissä laulukirjoissa on suomeksi virsiä, jotka ovat Ruotsin kirkon virsikirjassa, mutta ne on poikkeuksetta käännetty uudelleen. Näitä virsiä on noin sata. Niiden suomennokset saattavat olla suomalaisissa laulukirjoissa eri runomittaa kuin Ruotsin kirkon virsikirjan tekstit, ja niitä on muokattu siten, että ne poikkeavat merkittävästi Ruotsin kirkon virsikirjan teksteistä. Joidenkin virsien melodiat edellyttivät uutta suomenkielistä tekstiä.[6]

Ruotsin kirkon Virsikirjan virsiä on julkaistu myös Suomessa ilmestyneissä virsi- ja laulukokoelmissa, muun muassa Suomen Adventtikirkon virsikirjassa Seurakunta laulaa (2001), viidennen herätysliikkeen laulukirjassa Viisikielinen (2014), vanhoillislestadiolaisen herätyliikkeen Siionin laulut -kokoelmassa (2016) ja 2016 ilmestyneessä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjan lisävihkossa.

• Virret 1–17, 326–334

• Virret 18–34, 335–368, 703–705
  • Kolminaisuus
  • Jumala, Luojamme ja Isämme
  • Jeesus, Herramme ja veljemme
  • Henki, auttajamme ja lohduttajamme

• Virret 55–102, 369–420, 706–711
  • Kirkko
  • Sanae
  • Kaste
  • Ehtoollinen
  • Juhla ja jumalanpalvelus
  • Avioliittoon vihkiminen
  • Hautaus
  • Todistus – palvelu – lähetys

• Virret 103–174, 421–490, 712–720
  • Adventti
  • Joulu
  • Uudenvuodenpäivä
  • Loppiainen
  • Paastonaika
  • Pääsiäinen
  • Helatorstai, Kristuksen taivaaseenastumisen päivä
  • Helluntai
  • Muut juhlapäivät
    • 2. joulupäivä, Pyhän Stefanoksen päivä
    • Kynttilänpäivä
    • Neitsyt Marian ilmestyspäivä
    • Kirkastussunnuntai, Kristuksen kirkastumisen päivä
    • Mikkelinpäivä, Pyhän Mikaelin päivä
    • Kiitospäivä
    • Pyhäinpäivä
    • Vainajien muisto
    • Kirkkovuoden loppu

• Virret 175–204, 491–518, 721–725
  • Aamu
  • Päivä
  • Ilta
  • Vuodenvaihde
  • Vuodenajat

• Virret 205–284, 519–586, 726–735
  • Hiljaisuus – mietiskely
  • Rukous
  • Etsiminen – epäily
  • Kutsumus
  • Parannus – kääntyminen
  • Synti – anteeksisaaminen
  • Luottamus – turvallisuus
  • Ilo – kiitollisuus
  • Valvomien – kilvoittelu – koettelemukset
  • Seuraaminen – pyhitys

• Virret 285–296, 587–614, 736–745
  • Lapset ja perhe

• Virret 297–325, 615–641, 746–749
  • Pyhiinvaellus
  • Elämän lahja ja päättyminen
  • Kristuksen paluu
  • Taivas

• Virret 642–647
  • Tanska
  • Suomi
  • Norja

• Virret 652–681

• Virret 682–694

• Virret 695–700

• Virret 701–749