Ruotsi yleisurheilun Euroopan-mestaruuskilpailuissa
Ruotsi on osallistunut yleisurheilun ulkoratojen täyden ohjelman Euroopan-mestaruuskilpailuihin ensimmäisistä, vuoden 1934 kisoista alkaen. Se menestyi alkuvuosina hyvin ja oli vuoden 1946 kisojen mitalitilaston ykkönen. 1960-luvulta 1990-luvulle se sijoittui mitalitilastossa kymmenennen sijan huonommalle puolelle ja jäi Budapestin kisoissa 1966 kokonaan ilman mitaleja. Vuosien 2002 ja 2006 kisat toivat pitkästä aikaa menestystä: niissä maa sijoittui mitalitilastossa seitsemänneksi ja kuudenneksi kolmen kultamitalin myötä. EM-kilpailujen isäntämaana Ruotsi on toiminut kahdesti: vuonna 1958 kisakaupunkina oli Tukholma ja vuonna 2006 Göteborg.
| Sija |  |  |  | Yhteensä |
|---|---|---|---|---|
| 10. | 29 | 42 | 41 | 112 |
Ensimmäinen ruotsalainen yleisurheilun Euroopan-mestari oli kiekonheiton Torinossa 1934 voittanut Harald Andersson. Ruotsalaisurheilijoista Euroopan-mestaruuden on voittanut 23 mies- ja viisi naisurheilijaa. Maan ainoat kaksinkertaiset Euroopan-mestarit ovat vuonna 1946 kultaa pituushypyssä ja 4 × 100 metrin viestijuoksussa voittanut Olle Laessker sekä 2000-luvulla menestyneet kolmiloikkaaja Christian Olsson ja seitsenottelija Carolina Klüft.
Ruotsin EM-mitalit kisoittain
Yksittäisistä EM-kilpailuista Ruotsi on menestynyt parhaiten Oslossa 1946, jolloin sen miesurheilijat voittivat 11 kultaa 24 mahdollisesta. Tämän jälkeen menestys kääntyi heikommaksi ja neljissä seuraavissa kisoissa vain yksi urheilija kussakin voitti kultaa. Budapestissa 1966 maa jäi kokonaan ilman mitaleja ja pistesijoillekin pääsivät vain kuudenneksi 5 000 metrin juoksussa sijoittunut Bengt Nåjde sekä kahdeksanneksi sijoittuneet 110 metrin aitajuoksija Bo Forssander ja korkeushyppääjä Kjell-Åke Nilsson. Vuosina 1966–1998 Ruotsi saavutti yhteensä vain yhden kultamitalin, jonka toi vuoden 1982 kisoista maan ensimmäinen naispuolinen Euroopan-mestari, 400 metrin aitajuoksija Ann-Louise Skoglund. Vasta 2000-luvulla maan yleisurheilumenestys kääntyi nousuun ja kaksinkertaisten Euroopan-mestarien Carolina Klüftin ja Christian Olssonin lisäksi kultamitaliin ylsivät korkeushyppääjä Kajsa Bergqvist ja pika-aitajuoksija Susanna Kallur. Vuoden 2010 kisoissa mitaleille ylsivät korkeushypyn hopeamitalisti Emma Green ja maratonilla kärkikaksikon dopinghylkäysten jäljiltä pronssille noussut Isabellah Andersson. Helsingissä 2012 kultaa voitti 400 metrin juoksija Moa Hjelmer, minkä lisäksi kaksi ruotsalaista ylsi pronssimitalille. Zürichissä 2014 kultaa voitti eritrealaissyntyinen Meraf Bahta 5 000 metrin juoksussa ja hopealle päätyivät etiopialaissyntyinen Abeba Aregawi 1 500 metrin juoksussa sekä Charlotta Fougberg 3 000 metrin estejuoksussa. Amsterdamissa 2016 hopeaa saivat Michel Tornéus pituushypyssä, Meraf Bahta 5 000 metrin juoksussa ja pronssia saivat Lovisa Lindh 800 metrin juoksussa ja Angelica Bengtsson seiväshypyssä. Berliinissä 2018 kultaa sai Armand Duplantis seiväshypyssä, hopeaa saivat Andreas Kramer 800 metrin juoksussa ja Daniel Ståhl kiekonheitossa ja pronssia sai Meraf Bahta 10 000 metrin juoksussa.
| Kisapaikka ja -vuosi | Kulta | Hopea | Pronssi | Yhteensä | Sijoitus mitalitilastossa |
|---|---|---|---|---|---|
| 1934 Torino | 1 | 4 | 3 | 8 | 5. |
| 1938 Pariisi / Wien | 3 | 4 | 6 | 13 | 4. |
| 1946 Oslo | 11 | 5 | 6 | 22 | 1. |
| 1950 Bryssel | 1 | 4 | 7 | 12 | 8. |
| 1954 Bern | 1 | 2 | 0 | 3 | 7. |
| 1958 Tukholma | 1 | 2 | 3 | 6 | 5. |
| 1962 Belgrad | 1 | 1 | 0 | 2 | 12. |
| 1966 Budapest | 0 | 0 | 0 | 0 | – |
| 1969 Ateena | 0 | 2 | 0 | 2 | 12. |
| 1971 Helsinki | 0 | 2 | 0 | 2 | 14. |
| 1974 Rooma | 0 | 1 | 1 | 2 | 15. |
| 1978 Praha | 0 | 1 | 0 | 1 | 15. |
| 1982 Ateena | 1 | 0 | 1 | 2 | 12. |
| 1986 Stuttgart | 0 | 1 | 2 | 3 | 13. |
| 1990 Split | 0 | 1 | 3 | 4 | 13. |
| 1994 Helsinki | 0 | 2 | 0 | 2 | 15. |
| 1998 Budapest | 0 | 1 | 0 | 1 | 19. |
| 2002 München | 3 | 1 | 1 | 5 | 7. |
| 2006 Göteborg | 3 | 1 | 2 | 6 | 6. |
| 2010 Barcelona | 0 | 1 | 1 | 2 | 19. |
| 2012 Helsinki | 1 | 0 | 2 | 3 | 16. |
| 2014 Zürich | 1 | 2 | 0 | 3 | 11. |
| 2016 Amsterdam | 0 | 2 | 2 | 4 | 22. |
| 2018 Berliini | 1 | 2 | 1 | 4 | 14. |
| Yhteensä | 29 | 42 | 41 | 112 | 10. |
Ruotsin menestyneimmät EM-kisaurheilijat
| Urheilija | Kulta | Hopea | Pronssi | Yhteensä | Vuodet | Lajit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Olle Laessker | 2 | 0 | 0 | 2 | 1946 | pituushyppy, 4 × 100 metriä |
| Carolina Klüft | 2 | 0 | 0 | 2 | 2002–2006 | seitsenottelu |
| Christian Olsson | 2 | 0 | 0 | 2 | 2002–2006 | kolmiloikka |
| Ragnar Lundberg | 1 | 2 | 0 | 3 | 1950–1954 | 110 metrin aidat, seiväshyppy |
| Meraf Bahta | 1 | 1 | 1 | 3 | 2014–2018 | 5 000 metriä, 10 000 metriä |
| Håkan Lidman | 1 | 1 | 0 | 2 | 1938–1946 | 110 metrin aidat |
| John Ljunggren | 1 | 1 | 0 | 2 | 1946–1950 | 50 kilometrin kävely |
| John Mikaelsson | 1 | 0 | 1 | 2 | 1946–1950 | 10 kilometrin kävely |
| Kajsa Bergqvist | 1 | 0 | 1 | 2 | 2002–2006 | korkeushyppy |
| Harald Andersson | 1 | 0 | 0 | 1 | 1934 | kiekonheitto |
| Olle Bexell | 1 | 0 | 0 | 1 | 1938 | kymmenottelu |
| Lars Larsson | 1 | 0 | 0 | 1 | 1938 | 3 000 metrin esteet |
| Kurt Lundqvist | 1 | 0 | 0 | 1 | 1938 | korkeushyppy |
| Lennart Atterwall | 1 | 0 | 0 | 1 | 1946 | keihäänheitto |
| Anton Bolinder | 1 | 0 | 0 | 1 | 1946 | korkeushyppy |
| Stig Danielsson | 1 | 0 | 0 | 1 | 1946 | 4 × 100 metriä |
| Bo Ericsson | 1 | 0 | 0 | 1 | 1946 | moukarinheitto |
| Rune Gustafsson | 1 | 0 | 0 | 1 | 1946 | 800 metriä |
| Stig Håkansson | 1 | 0 | 0 | 1 | 1946 | 4 × 100 metriä |
| Allan Lindberg | 1 | 0 | 0 | 1 | 1946 | seiväshyppy |
| Inge Nilsson | 1 | 0 | 0 | 1 | 1946 | 4 × 100 metriä |
| Lennart Strand | 1 | 0 | 0 | 1 | 1946 | 1 500 metriä |
| Bengt Nilsson | 1 | 0 | 0 | 1 | 1954 | korkeushyppy |
| Richard Dahl | 1 | 0 | 0 | 1 | 1958 | korkeushyppy |
| Owe Jonsson | 1 | 0 | 0 | 1 | 1962 | 200 metriä |
| Ann-Louise Skoglund | 1 | 0 | 0 | 1 | 1982 | 400 metrin aidat |
| Susanna Kallur | 1 | 0 | 0 | 1 | 2006 | 100 metrin aitajuoksu |
| Moa Hjelmer | 1 | 0 | 0 | 1 | 2012 | 400 metriä |
| Armand Duplantis | 1 | 0 | 0 | 1 | 2018 | seiväshyppy |
| Sven Nylander | 0 | 2 | 1 | 3 | 1986–1994 | 400 metrin aidat |
| Bo Ljungberg | 0 | 2 | 0 | 2 | 1934–1938 | seiväshyppy |
| Kjell Isaksson | 0 | 2 | 0 | 2 | 1969–1971 | seiväshyppy |
| Lennart Strandberg | 0 | 1 | 1 | 2 | 1938 | 100 metriä, 4 × 100 metriä |
| Arne Åhman | 0 | 1 | 1 | 2 | 1946–1950 | korkeushyppy, kolmiloikka |
| Stig Pettersson | 0 | 1 | 1 | 2 | 1958–1962 | korkeushyppy |
| Rickard Bruch | 0 | 1 | 1 | 2 | 1969–1974 | kiekonheitto |
| Stefan Holm | 0 | 1 | 1 | 2 | 2002–2006 | korkeushyppy |
| Emma Green Tregaro | 0 | 1 | 1 | 2 | 2010–2012 | korkeushyppy |
| Michel Tornéus | 0 | 1 | 1 | 2 | 2012–2016 | pituushyppy |
Lähteet
- Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Suuri EM-kirja. Sporttikustannus Oy, 1990. ISBN 951-8920-11-7.
- Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 16. Kustannus-Notariaatti Oy, 1995.
- Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 20. Kustannus-Notariaatti Oy, 1999. ISBN 952-5106-09-8.
- Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 24. Kopijyvä Kustannus Oy, 2003.
- Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 28. Sportti-Kustannus, 2007.
- Barcelonan 2010 EM-kisojen tulokset European Athletics. Viitattu 13.3.2013. (englanniksi)
- Helsingin 2012 EM-kisojen tulokset European Athletics. Viitattu 13.3.2013. (englanniksi)
- Zürichin 2014 EM-kisojen tulokset European Athletics. Viitattu 26.8.2015. (englanniksi)
- Amsterdamin 2016 EM-kisojen tulokset European Athletics. Viitattu 4.6.2017. (englanniksi)
- Berliinin 2018 EM-kisojen tulokset European Athletics. Viitattu 10.9.2018. (englanniksi)
Aiheesta muualla
- Svenskar på EM (Arkistoitu – Internet Archive), friidrott.se, Ruotsin yleisurheiluliitto (ruotsiksi)