Ruotsalainen keittiö

”Norlantilainen lappalainen elää ainoastaan lihalla, kalalla ja linnuilla, minkä takia hän kasvaa pieneksi, laihaksi, kevyeksi ja notkeaksi; sen sijaan maanviljelijä Ruotsin eteläisissä provinsseissa Skånen lakeuksilla syö herneitä ja tattaripuuroa, ja suurin osa hänen ravinnostaan koostuu jauhoruoista. Hänestä tulee iso, karkea, jäykkä, vahva, hidas ja raskas.” -Carl von Linné^lähde?

Teollistumiseen asti ruotsalainen kotiruoka valmistettiin lähes yksinomaan kotimaisista raaka-aineista. Maatila tuotti itse miltei kaikki elintarvikkeet suolaa ja pippuria lukuun ottamatta. Arkipäiväinen ruoka oli yksinkertaista: syötiin velliä, puuroa, silliä, sianlihaa, keittoa, kaalia, herneitä, perunoita ja leipää. Tuoreita ainesosia käytettiin harvoin, ja erityisesti syksyllä ja talvella suosittiin säilöttyjä ruokia. Usein pidettiin nyyttikestejä kulujen tasaamiseksi. Juhlissa oli tärkeää maistaa kaikkia tarjolla olevia ruokalajeja.

Lihansyönti on ollut tavallista Ruotsissa varhaisesta keskiajasta asti, jolloin sianlihan käyttö ravintona yleistyi. Siitä tulikin osa Ruotsin ruokakulttuuria. 1500-luvulla lihan käytöstä tuli entisestä yleisempää, ja ravintolat alkoivat tarjota sianlihaa. Pula-aikana 1900-luvun puolivälissä oli tavallista pitää kotisikaa, jotta voitiin itse huolehtia lihantuotannosta. Suuria määriä lihaa suolattiin säilyvyyden parantamiseksi. Siitä juontuvat esimerkiksi perinteiset joulukinkku, naudanrinta juuresmuhennoksella sekä paistettu silava. Makkaran, maksalaatikon ja veripaltun kaltaiset ruokalajit syntyivät aikana, jolloin oli pakko hyödyntää kaikki. Kana oli ainoaa siipikarjaa, jota käytettiin laajasti ruoaksi Ruotsissa. Juhlalinnut hanhi ja ankka olivat harvinaisia herkkuja, joita syötiin lähinnä keväällä. Kalkkuna on suhteellisen uusi osa ruotsalaista keittiötä.

Graavilohta, sitruunaa ja pippuria näkkileivän päällä.

Kalan merkitys ruoka-aineena on ollut pitkään suuri ruotsalaiselle väestölle. Kalalla on ollut myös merkittävä osuus kaupankäynnissä. 1500-luvulla karppia alettiin kasvattaa kaupallisesti ja viedä ulkomaille, ennen kaikkea Saksaan. Kauppa jatkui 1900-luvulle asti. Kaloja säilöttiin monilla eri tavoilla, muun muassa suolaamalla, kuivaamalla, hapattamalla ja tuoresuolaamalla. Tuoresuolaamisella tarkoitetaan valmistustapaa, jossa kala suolataan omaan nesteeseensä ja sen jälkeen haudataan maahan. Nykyään tätä tapaa käytetään lähes yksinomaan jouluisin lipeäkalaa valmistettaessa. Suurin osa ruoasta kuivattiin. Ennen jääkaappeja ja muita säilömismahdollisuuksia syötiin tuoretta kalaa ainoastaan niillä alueilla, joilla pystyttiin kalastamaan. Muutoin käytettiin suolattua tai kuivattua kalaa. Esimerkkejä ruotsalaisista kalaruoista ovat mäti, paistettu silli ja lipeäkala.

Perinteisesti munia käytettiin keväällä ja kesällä, koska kanat eivät munineet yhtä paljon syksyllä ja talvella. Juhlareseptit, kuten munakakku ja leivonnaiset, sisältävät paljon kananmunaa, kuten myös leivonnainen gorån. Munia saatiin myös villilinnuilta. Nykyisinkin munat ovat tärkeä osa ruotsalaista ruokaa. Niitä syödään henkeä kohden noin 200 kappaletta (10 kg) per vuosi.^lähde? Munien syöminen pääsiäisenä on vanha perinne Ruotsissa. Se on kotoisin ajoilta, jolloin Ruotsi oli katolinen maa, minkä takia kansa ei saanut paaston aikana syödä lihaa tai munia. Nykyään ruotsalaiset syövät noin kuusi miljoonaa munaa tunnissa pääsiäisiltana.^lähde? Muna on yksi ruotsalaisten halvimmista raaka-aineista, ja se on sekä ravinteikas että maukas ja helppo valmistaa. Muna on monien suosittujen ruokalajien pääraaka-aine. Sitä käytetään esimerkiksi pannukakuissa ja letuissa.

Kasviksia myynnissä norrtäljelaisella torilla.

Pitkät talvet ovat syynä siihen, miksi monissa ruotsalaisissa perinneruoissa ei käytetä tuoreita kasviksia. Niiden sijaan käytetään vihanneksia ja juureksia, jotka säilyvät pitkään tai joita voidaan kuivattaa tai säilöä suola- tai etikkaliemeen. Viljasta, joka pystyi elättämään kansaa pitkinä talvina, tuli aikaisin ravinnon perusainesosa. Kaali ja sipuli ovat vanhimpia viljeltyjä kasviksia, ja myös hernettä ja härkäpapua on viljelty esihistoriallisesta ajasta lähtien. Herneistä on tehty jauhoja, kun vilja oli vähissä. Kaalia säilöttiin hapankaalina, ja puolukkahillo oli tärkeä C-vitamiinin lähde talvella. Nykyäänkin suosittu puolukkahillo antoi pirteyttä muuten tukevalle ruoalle. Metsämarjoja, erityisesti puolukoita, käytettiin ruoassa paljon.

Puolukoista tehtiin usein puolukkasurvosta tai -hilloa, enimmäkseen ilman sokeria. Puutarhoissa viljeltiin usein omenoita. Karviaiset ja viinimarjat eli herukat ovat pitkään olleet iso osa ruotsalaista keittiötä. Erilaisia juureksia, kuten lanttua (englanniksi swede, ruotsalainen), alettiin korvata perunalla 1700-luvulla. Perunan avulla selvittiin kadoista ja nälänhädästä, joka vallitsi Ruotsissa 1800-luvulla. Kiinnostus juureksiin oli ensin suhteellisen heikkoa, kunnes tajuttiin, että niistä voi tehdä viinaa.

Mausteiden käyttö on perinteisesti ollut vähäistä, koska niistä on ollut puutetta, vaikka ruotsalaisia yrttejä ja kasveja on käytetty muinaisajasta lähtien.

Raakoja hedelmiä ja vihanneksia vastustettiin pitkään. Cajsa Wargin Hjelpreda i Hushållningen för Unga Fruentimber -kirjassa (suom. 'Kotiapua nuorille naisille') ei olekaan yhtään reseptiä, jossa vihanneksia ei kypsennetä. Vielä nykyäänkin saatetaan vieroksua kypsentämättömiä vihanneksia. Sienet eivät myöskään ole olleet erityisen suosittuja, vaikka niiden puolesta yritettiin puhua nälänhädän ja kadon aikana. Ruotsalaiset söivät mieluummin pettua ja jäkälää kuin sieniä pulavuosina, vaikka 1800-luvulla yritettiin muuttaa kansan vihamielistä suhtautumista sieniin.^lähde?

Säilyvyyssyistä jauho on ollut suosittu korvike tuoreille lihatuotteille. Eri osissa Ruotsia on käytetty erilaisia jauhoja. Köyhinä aikoina Ruotsissa leivottiin pettuleipää. Ruisjauho ja vehnäjauho ovat olleet yleisiä pitkään, koska ne ovat tavanomaisia raaka-aineita hyvin säilyvässä näkkileivässä.

Leipä

Näkkileipää.

Leipä on ollut tärkeä osa juhlatarjoilua. Norlannissa ohutleipä (ruots. tunnbröd) oli tavallisinta leipää, koska ohra oli ainoa viljalaji, joka menestyi alueella. Muissa osissa maata oli välillä pulaa leivästä, minkä takia sen sijaan suosittiin kuivattua kalaa ihran kera. Leivän piti riittää pitkään, ja varakkaammissa talouksissa sitä leivottiin vain kaksi kertaa vuodessa, jouluksi ja juhannukseksi. Mitä useammin leivottiin, sitä köyhempiä oltiin. Hapanleipä, vartaissa kuivattu näkkileipä ja ruislimput olivat kaikkein tavallisimpia leipiä, ennen kuin peruna korvasi leivän. Näkkileipä oli suosittua sen hyvän säilyvyyden vuoksi. Ylijäänyt leipä käytettiin usein juhannuksena tai sitä ripoteltiin pelloille keväällä, jotta saataisiin hyvä sato. Yksikin huono satokausi johti suureen katoon. Pettuleipää käytettiin paljon koko Ruotsissa 1700- ja 1800-luvuilla, luultavasti vieläkin aikaisemmin. Katovuosien jälkeen 1867-1869 pettuleipää ei ole leivottu.^lähde?

Oli tärkeää käyttää kaikki, mitä saatiin käsiin. Oli erilaisia tapoja, joilla onnistuttiin saamaan lapset syömään. Sananlaskuissa sanottiin, että homeisesta leivästä tulee vahvaksi ja tytöt saavat kauniimman ihon syömällä palanutta leipää. Nykyään suurin osa ruotsalaisista ostaa valmiiksi leivottua leipää kaupoista, ja on ajateltu, että Ruotsissa on huono leipäkulttuuri. Kotona leivotun leivän osuus kasvaa kuitenkin taas ja vanhat perinteet ja tottumukset ovat jälleen heränneet, osittain eri jauhotyyppien ja sekoitusten suuren tarjonnan sekä kodinkoneiden ansiosta.

Vihanneksia, hedelmiä ja marjoja on säilötty Ruotsissa jo pitkään. Erityisesti yksin asuvien ruokahuollossa säilykkeet ovat olleet olennaisia. Tavallisesti raaka-aineita säilöttiin sokeriin, suolaan tai hapattamalla. Nykyisin säilöntä ei ole enää välttämätöntä, vaikka monet haluavatkin säilyttää vanhan perinteen sekä säännöstellä sokerin ja säilöntäaineiden määrää.

Västerbottenin juustoa.

Sairaita ja lapsia lukuun ottamatta maitoa ei yleisesti juotu tuoreena. Sen sijaan maito kaadettiin tynnyriin ja sen annettiin erottua, jotta kermasta voitiin kirnuta voita. Jäljelle jäänyttä kuorittua maitoa eli kurria juotiin tai käytettiin puuron kanssa, ja kirnuttu voi myytiin tai sitä käytettiin veronmaksuun. Puuroa ja velliä syötiin niin arkena kuin juhlienkin aikaan yhteisestä tynnyristä. Niiden kanssa tarjoiltiin muun muassa kotikaljaa, siirappivettä tai piimää. Kaikki söivät omalla puolella tynnyriä, mistä on peräisin ruotsin kielen sanonta ”olla varpaillaan” ("att hålla sig på sin kant", "pysyä reunallaan"). Ilmaus ”mennä tosi hyvin” ("att komma upp i smöret", "saavuttaa voi") viittaa samaan ruokailutapaan. Puuron keskellä saattoi olla voisilmä, jonka jokainen halusi syödä. Ensimmäisenä voin luokse ehtivät olivat onnekkaita eli ”upp i smöret”. Eri tilanteita varten oli erilaisia puuroja, kuten puuro vastasyntyneen lapsen kunniaksi ja puuro häissä tai muuton yhteydessä tarjottavavaksi. Juhlissa tarjoiltiin maitoon tai kermaan keitettyä jyväpuuroa, kun taas arkisin puuro keitettiin veteen. Puuro ja velli olivat sekä täyttäviä, helppotekoisia että halpoja ruokalajeja.

Pakattua valmista hernekeittoa.

Erilaiset keitot olivat tavallisia, vaikkakin keitot ovat nykypäivänä jo menettäneet suosiotaan. Erilaisia suosittuja keittoja olivat muun muassa hernekeitto, nokkoskeitto, lihakeitto ja sienikeitto. Keittoihin lisättiin monia erilaisia ruoka-aineita, mutta tavallisimpia olivat nauriit, herneet ja sianliha. Hyvin usein keitot sisälsivät myös lihalientä.

Keittokulttuuri on jo melkein kokonaan kadonnut, mutta torstaipäivien vahva hernekeittoperinne on säilynyt. Torstaina tarjottavan keiton juuret ovat peräisin katoliselta keskiajalta, jolloin paastottiin perjantaisin. Siksi torstaisin oli syötävä kunnolla, ja herneet olivat hyvä lisä lihan oheen. Herneitä ja hernekeittoa on syöty Ruotsissa luultavasti viikinkiajasta lähtien. Perinne pysyi hengissä jopa senkin jälkeen, kun Kustaa Vaasa oli lakkauttanut katolilaisuuden.[1]

Hernekeitto on yksinkertainen ruokalaji, joka sisältää herneitä, sipulia ja runsaasti sianlihapaloja. Keitto tarjoillaan yleensä sinapin, näkkileivän ja toisinaan juustonkin kanssa. Jälkiruoaksi annetaan usein pannukakkua. Armeija ja monet lounasravintolat tarjoilevat edelleenkin hernekeittoa ja pannukakkua joka torstai.

Nykyään ruotsalaisessa keittiössä on monenlaisia erilaisia keittoja: pitkään keitettyjä tai nopeasti lihaliemen ja vihannesten kanssa valmistettuja, ja niitä syödään niin arkiruokana kuin juhlissakin.

Biff Rydberg.

Ruotsin sana ’husmanskost’ on peräisin sanasta husman eli mäkitupalainen. Mäkitupalainen yleensä omisti talon, johon ei kuulunut viljelysmaata. Maaseudun yksinkertaista ja halpaa ruokaa kutsuttiin alun perin nimellä ”husmanskost”, ja tällä sanalla viitataan ruotsalaiseen kotiruokaan. Kuitenkin herrasväki ja kestikievareiden palvelusväki maksoivat ruoasta toisen hinnan. Nykyisin ruotsalainen kotiruoka tarkoittaa tavallisesti ravinteikasta ja perinteistä arkiruokaa, josta tulee helposti kylläiseksi ja jonka raaka-aineet eivät maksa liian paljon. Raaka-aineet ovat kotimaisia, kuten sianliha, karkeat viljatuotteet sekä perunat ja juurekset. Suurustaminen, hauduttaminen ja muut aikaa vaativat valmistustavat ovat tavanomaisia. Mausteita käytetään maltillisesti.[2]

Ruotsalainen kotiruoka ja ruotsalaisia ruokia muistuttavat ruokalajit tunnetaan muissakin skandinaavisissa ja pohjoiseurooppalaisissa maissa, vaikka lisukkeet voivat vaihdella. Esimerkiksi Saksassa ja sen naapurimaissa hapankaali on tavallinen lisuke, kun taas viininviljelysmaissa kotiruoan kanssa suositaan perinteisesti paikallisia viinejä.

Ruotsalainen kotiruoka on kokenut renessanssin viimeisten vuosien aikana, kun Tore Wretman muiden tunnettujen kokkien ohella on esitellyt nykyaikaisempia versioita perinteisestä ruotsalaisesta kotiruoasta. Wretman esittelee modernia kotiruokaa kirjassaan Husmanskost – allt om mat. Uudelle modernille kotiruoalle tyypillistä on, että rasvan määrää on vähennetty, sillä nykyajan passiiviseen elämäntyyliin tottuneet ihmiset eivät tarvitse juurikaan rasvaa. Lisäksi kirjassa on esitetty, miten valmistustapoja voidaan muuttaa, jotta ruoan valmistaminen olisi nopeampaa ja jotta hivenaineet ja vitamiinit säilyisivät aiempaa paremmin.

Ruokalajit

Falunin makkaraa.

Lihapullat on kansainvälisesti tunnetuin ruotsalainen ruokalaji. Tyypillinen ruotsalainen ruokalaji on myös falumakkara (falukorv). Peruna on pitkälti korvannut muut juurekset, ja se onkin tärkein lisuke erityisesti perinteisissä ruoissa. Riisi, makaroni, spagetti ja muut lisukkeet ovat yleistyneet vasta sodan jälkeen. Perunalajikkeita on monenlaisia, ja niistä yksi tavallisimmista on varhaisperuna, jota saadaan varhain kesällä. Sitä syödään erityisesti juhannuksena, kun taas muita perunoita muina vuodenaikoina.

Kantarelli on suosituin ja erinomaisena pidetty ruokasieni. Kantarellia voidaan tarjoilla esimerkiksi lihan tai pihvin kanssa ja käyttää lisukkeena kastikkeessa. Niitä voidaan myös levittää leivän päälle. Toiseksi suosituin sieni on herkkutatti (karljohanssvamp). Se on saanut nimensä kuningas Kaarle XIV Juhanalta, joka käytti herkkutattia ruokasienenä.

Riista- ja kalaruoat ovat suosittuja juhlaruokia. Hirvenliha on jo pitkään ollut tärkein riistaruoka Ruotsissa, mutta myös jänistä sekä teeren ja metson kaltaisia metsäkanalintuja on syöty pitkään. Norlannin alueen ihmiset ja saamelaiset ovat puolestaan syöneet runsaasti poronlihaa. Hirvilihapullat, hirvipaisti sekä poronkäristys ovat tyypillisiä riistaruokia, mutta myös savustettua poronlihaa sekä metsäkaurista syödään paljon. Kalaruoista lohta ja muita jalostettuja kaloja syödään niin tuoreina, savustettuina kuin graavattuinakin. Perinteiseen seisovaan pöytään kuuluvat silli ja silakka. Rapuja syödään erityisesti myöhäiskesällä.

Tavallisesti Ruotsissa syödään kolme tai neljä ateriaa päivässä: aikaisin aamulla aamupala, puolilta päivin lounas ja myöhemmin iltapäivällä tuhti päivällinen. Monesti syödään välipala lounaan ja päivällisen välissä. Ruotsalaisissa kouluissa tarjotaan lämmin ateria. Monet ruotsalaiset juovat kahvia keskipäivällä, lounaan jälkeen ja joskus myös päivällisen yhteydessä.

Aamupala

Kaurapuuroa ja hilloja.

Ruotsin kielen aamupalaa vastaavaa sanaa ’frukost’ on käytetty viikinkiajoista lähtien, vaikkakin aamupalaa tuolloin kutsuttiin nimellä frokoster. Frokoster on lainasana alasaksan kielen sanasta vrokost ja tarkoittaa ’aikaista ateriaa’. Tällä nimellä ei kuitenkaan kutsuttu aikaisin aamulla syötävää ruokaa vaan ateriaa, joka syötiin ensimmäisten työtuntien jälkeen eli lounasaikaan. Kun työajat muuttuivat, myös aamupala siirtyi siihen ajankohtaan, jolloin se nykyäänkin syödään. Kuitenkin 1800-luvun loppuun asti lounasta kutsuttiin nimellä ’frukost’. Voileivät ja joskus myös näkkileipä kuuluvat ruotsalaiseen aamupalaan. Leipä voi olla limppua, vaaleaa leipää, ranskanleipää, paahtoleipää tai täysjyväleipää. Leivän päälle pannaan yleensä juustoa, makkaraa, meetvurstia tai kinkkua, maksamakkaraa, kaviaaria, heravoita, tomaattia tai kurkkua. Perinteisesti aamupalan yhteydessä syödään myös viiliä, joka tarjoillaan joko sellaisenaan lautasella tai aamupalamurojen, myslin, hedelmien, sokerin ja hillon kanssa. Aamupalalla syödään usein myös kaurapuuroa tai mannapuuroa maidon, hillon, omenasoseen tai kanelin kera. Maito, mehu, tee ja kahvi ovat tavallisia aamupalajuomia. Suomen jälkeen ruotsalaiset juovat eniten kahvia maailmassa.

Lounas

Leipä, jonka päällä on keitettyjä munia ja Kallen mätitahnaa.

Lounasta syödään Ruotsissa keskellä päivää. Ruotsin lounasta kuvaava sana ’lunch’ otettiin käyttöön 1850-luvulla, jolloin se lainattiin englannin kielestä. Aikaisemmin lounasta oli nimitetty keskipäivän ateriaksi (’middag’). Kun päivän isointa ateriaa alettiin kuitenkin syödä illalla, ruotsin sanaa ’middag’ alettiin käyttää päivällisestä, joka syödään klo 16 ja 20 välillä. Vielä aikaisemmin kuitenkin lounasta kutsuttiin sanalla ’frukost’.

Päivällinen, illallinen ja iltapala

Prinsessaleivos.

Päivällinen syödään myöhään iltapäivällä tai alkuillasta, ja ruotsin kielessä tätä ateriaa kutsutaan sanalla ’middag’. Alun perin sanaa ’middag’ käytettiin päivän täyttävimmästä ateriasta, joka syötiin keskellä päivää. Teollistumisen johdosta päivän isoin ateria alettiin kuitenkin syödä illalla, ja tällä tavoin sanaa ’middag’ alettiinkin käyttää iltapäivällä syötävästä ateriasta. Jos illalla syödäänkin hieman kevyempi ateria, sitä kutsutaan nimellä ’kvällsmat’ eli iltapala. Myöhäistä illallista kutsutaan nimellä ’supé’, mutta jos se syödään yöllä, sitä voidaan kutsua myös nimellä ’vickning’ eli yöpala.

Keinotekoinen 1700-luvun tyylinen päivällispöytä Cajsa Wargin talomuseossa Örebrossa.

Katso myös: Smörgåsbord

Seisova pöytä on perinteinen ruotsalainen buffetti, joka kehitettiin porvariston viinapöydästä, joka oli suosittu 1500-luvulta aina seisovan pöydän suosion kasvuun 1800-luvun puolivälissä. Viinapöydän antimia nautittiin vauraammissa yhteiskuntaluokissa, ei talonpoikien keskuudessa. Seisova pöytä koostuu lämpimistä ja kylmistä ruokalajeista, jotka katetaan pöytään ja ruokavieraat kiertävät pöytää ja ottavat itse niitä ruokia, mitä haluavat. Leipää ja voita on aina tarjolla, kuten myös erilaisia sillisäilykkeitä. Lämpimien ruokien joukossa on usein munakkaita, gratiineja, makkaroita, lihapullia, aladobeja ja vanukkaita. Tarjolla on usein myös lihaleikkeleitä, savustettua lohta, ankeriasta, makrillia sekä pateita. Seisovan pöydän antimien kanssa juodaan yleensä olutta ja snapseja.

Verivanukasta perunoiden, kurkun ja puolukkahillon kera.

Janssonin kiusausta.

Pyttipannua paistetun kanamunan kera.

Rieska, jonka päällä hapansilakkaa, perunaa ja punasipulia.

• verivanukas – veripohjainen ruokalaji, joka paistetaan puoliympyrän muotoisena ja tarjoillaan puolukkahillon kera
• ruskeita papuja ja sianlihaa
• brännesnuda – eräänlainen keitto, joka koostuu keitetystä sianpotkasta ja eri kasviksista
• falukorv-lenkkimakkara
• köyhät ritarit
• vuokaleipä pannukakkutaikinasta
• graavilohi – lohifilee sokeri- ja suolaliuoksessa
• säilykesilli – silli, joka laitetaan eri mausteilla maustettuun etikka- ja sokeriliemeen
• säilykesilakka
• ihramakkara
• janssoninkiusaus – perunagratiini anjoviksen kera[7] (voidaan käyttää myös kinkkua)
• joulupöytä – eräänlainen seisova pöytä
• joulukinkku – riimisuolattu kinkku, joka marinoidaan sinapilla
• palapaisti – maustettu naudanliha- ja sipuliruoka
• näkkileipä
• makkarastroganov – stroganovinpihviin perustuva makkararuoka
• perunapyörykkä – perunasta tehtyjä, läskiä sisältäviä palloja, jotka usein tarjoillaan voisulan ja puolukkahillon kera
• ravut – äyriäisiä, joita tarjoillaan rapujuhlassa
• kiisseli – hedelmiä, joita keitetään sokerin kera kunnes ne ovat pehmeitä ja saavat hyytelömäisen koostumuksen
• kaalikääryleet – valkokaalin lehteen käärittävä jauhelihatäyte[8]
• kaalilaatikko – uunissa valmistettua kaalia ja jauhelihaa
• lihapullat
• lihakeitto – lihasta ja juureksista tehty keitto, johon joskus lisätään klimppejä
• juustokakku – maitoa, joka juoksutetaan juustojuoksutteella ja paistetaan kakuksi uunissa
• lindströminpihvi, jauhelihapihvi, jonka taikinaan lisätään punajuurta[8]
• lipeäkala – kapakalaa, joka on valmistettu lipeässä
• palttu – peruna- ja jauhopohjainen läskillä täytetty taikina, jota keitetään vedessä
• pannukakut – munista, vehnäjauhoista ja maidosta valmistettu leivonnainen, joka paistetaan voidellulla paistinpannulla
• pyttipannu – peruna-, sipuli- ja lihakuutioita sekä vapaavalintaisia tuotteita, jotka paistetaan uunissa tai paistinpannulla. Tarjoillaan tavallisesti paistetun munan, punajuuren ja ketsupin kera.[9]
• perunaohukaiset – pannukakkutaikinaa, johon sekoitetaan perunaraastetta ja joka sen jälkeen paistetaan kuin pannukakut
• silli
• seisova pöytä – ruotsalainen noutopöytä[7]
• tilliliha, naudan palapaistia tillikastikkeessa[10]
• voileipäkakku – monesta voileipäkerroksesta ja eri täytteistä koostuva täytekakkua muistuttava ruoka
• silakka – katso silli. Sama laji kuin silli vaikkakin sitä pyydetään Itämerestä kun taas silliä pyydetään Ruotsin länsipuolelta
• hapansilakka – fermentoitu silakka[11]
• mustakeitto – Pääasiassa lihaliemestä ja verestä koostuva keitto, jota tarjotaan Martinpäivänä[11]
• tjälknöl – eräänlainen paisti, jossa pakastettu liha (usein hirvenliha) paistetaan pitkään uunissa 75 asteessa kunnes sen sisälämpötila kohoaa 68 asteeseen
• Västerbottenin juusto – ruotsalainen murukoloinen juusto[12]
• hernekeitto – keltaisista herneistä ja läskiliemestä tehty keitto
• omenapiirakka – yleinen omenasta ja piirastaikinasta tehty jälkiruoka, joka usein tarjoillaan vaniljakastikkeen kera.

• Lindell, Liisa ym. (suom. toim.): Otavan suuri keittokirja. 2. painos. Alkuteos ruotsalainen Bonniers Stora Kokbok. Otava, 1988. ISBN 951-1-07648-5.
• Näslund, Görel ym.: Swedish Cooking, 7th rev. ed.. ICA-Bokförlag, 1983. (englanniksi)

• Merete Mazzarella: Blott Sverige svenska köttbullar har (Svenska Dagbladet 11.9.2005) (ruotsiksi)
• Dick Kjedemar: Fika är mer än bara kaffe (Norrköpings Tidningar 19.9.2009) (ruotsiksi)
• Julbordet är på väg bort (Aftonbladet 13.12.2008) (ruotsiksi)