Ruostevyöhyke

Ruostevyöhyke (engl. Rust Belt) on Koillis-Yhdysvalloissa Suurten järvien ja Ohiojoen ympäristössä sijaitsevan Yhdysvaltojen perinteisen teollisuusalueen nykyinen kutsumanimi. Alue oli 1800-luvulla talouskasvultaan nopeinta ja vaurainta aluetta Uudella mantereella, mutta 1970-luvulta alkaen teollisuus alkoi hiipua alueella ja teollisuuskaupunkien väestö kääntyi laskuun. Näin alue alkoi vertauskuvallisesti ruostua.lähde?

Ruostevyöhyke kartalla punaisella.

Historia

Teollisuus kehittyi 1800-luvun alulta alkaen alueelle, koska siellä oli teollisuudelle soveltuvia vesiväyliä raaka-aineiden kuljettamiseen, runsaasti kivihiiltä Appalakkien vuoristossa Pennsylvanian ja Länsi-Virginian alueilla sekä runsaasti rautamalmia Minnesotan koillisosassa. Nämä olivat tärkeitä siksi, että kivihiilestä saatiin käyttövoimaa tehtaille ja teräksen valmistuksessa tarvitaan sekä rautaa että kivihiiltä. Alueelle rakennettiin runsaasti rautateitä pääasiassa kivihiiltä kuljettavia junia varten.

Alueella tärkeitä kanavia ovat New Yorkiin vievä Erien kanava, Niagaran putoukset ohittava Wellandin kanava ja Saint Lawrencen meriväylä. Huomionarvoinen vesiväylä on myös Yläjärven ja Huronjärven väliset kosket ohittava Soo Locks, jonka läpi kulkee 10 000 laivaa vuodessa. Sähkön keksimisen jälkeen alueen vuoristojokia alettiin valjastaa vesivoiman tuotantoon. 1800-luvun lopulla rakennettiin muun muassa Niagaran putousten vesivoimala.[1] Detroitista kehittyi autoteollisuuden keskus, jossa joka kuudes työntekijä työskenteli 1950-luvulla autoteollisuudessa.

Lähteet
  1. Niagara Power Project NYPA Facilities. Viitattu 01.05.2018. Web archive 5.5.2009
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.