Ruostenopsasiipi

Ruostenopsasiipi (Thecla betulae) on sinisiipien heimoon kuuluva päiväperhonen.

Ruostenopsasiipi
Naaras
Naaras
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:

Elinvoimainen [1]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Päiväperhoset Papilionoidea
Heimo: Sinisiipiset Lycaenidae
Alaheimo: Nopsasiivet Theclinae
Suku: Thecla
Laji: betulae
Kaksiosainen nimi

Thecla betulae
(Linnaeus, 1758)
Synonyymit
  • Ruralis betulae
Katso myös

  Ruostenopsasiipi Wikispeciesissä
  Ruostenopsasiipi Commonsissa

Koko ja ulkonäkö

Ruostenopsasiiven siipien yläpinta on tummanruskea. Naaraalla on etusiivissä laajat oranssinväriset laikut, jotka erottuvat koiraalla vain epäselvinä vaalentumina. Täplän ohessa on mustahko diskaalitäplä, joka erottuu myös siiven alapinnalla. Takasiiven ulkoreunan takanurkassa olevien kannusten kohdilla on pienet oranssit täplät. Perhonen lepää usein siivet hieman raollaan. Siipien alapuoli on vaalean punaruskea, ulkoreunaa kohti tummeneva. Etureunasta lähtien siiven poikki kulkee muuta siipeä tummemman ruskea vyö. Etusiivessä vyön ulkoreunan puolta ja takasiivessä sen molempia reunoja rajaa valkoinen viiru, joka on vyötä kohti mustanruskea. Valkoinen viiru ulottuu kuitenkin siiven poikki vain takasiivessä ulkoreunan puolella ja myös vyö päättyy viirun päättyessä. Siipiväli 28–40 mm.[2][3][4]

Levinneisyys ja lentoaika

Ruostenopsasiiven levinneisyys ulottuu Pohjois-Espanjasta ja Irlannista Euroopan poikki Fennoskandian eteläosiin, Mongoliaan ja Pohjois-Kiinaan.[3] Suomessa lajia tavataan Etelä-Suomessa melko yleisenä. Lentoaika on heinäkuun lopulta elokuun lopulle.[5][6]

Elinympäristö ja elintavat

Ruostenopsasiipiä tavataan metsänlaidoilla, teiden varsilla ja tavallisesti myös puutarhoissa. Perhonen ei ole kovinkaan innokas lentelemään vaan pysyy paikallaan pitkiäkin aikoja. Lisäksi etenkin koiraat oleskelevat pääasiassa latvustoissa, joten perhosia näkee harvoin ja laji vaikuttaa helposti todellista harvinaisemmalta. Perhoset käyvät ruokailemassa pitkävartisilla kukilla, kuten ohdakkeilla.[3][7]

Naaras munii aurinkoisilla paikoilla mutta tuulensuojassa kasvavien puiden korkeintaan parin vuoden ikäisille oksille. Toukat kuoriutuvat munista keväällä ja oleskelevat pääasiassa lehtien alapinnoilla lähellä keskisuonta. Niillä on korkeintaan heikko suhde muurahaisiin. Toukkavaihe kestää 6–9 viikkoa ja kotelovaihe 3–5 viikkoa.[3]

Lajin tieteellinen lajinimi betulae viittaa koivuun ja on ilmeisesti Linnén tekemä virhe ravintokasvia ajatellessa, sillä ruostenopsasiipi ei elä koskaan koivuilla. Samaan perustuu myös vanha suomenkielinen nimi koivunopsasiipi.[3][7]

Ravintokasvi

Toukkien ravintokasveja ovat oratuomi (Prunus spinosa) ja tuomi (Prunus padus), joskus myös viljellyt Prunus-suvun lajit.[3]

Lähteet
  1. Lauri Kaila, Marko Mutanen: Ruostenopsasiipi – Thecla betulae Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  2. Lionel G. Higgins, Norman D. Riley, suom. Olavi Sotavalta: Euroopan päiväperhoset. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1973. ISBN 951-30-2311-7. s. 237
  3. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Dagfjärilar. Hesperiidae – Nymphalidae. ArtDatabanken, SLU, 2005. 91-88506-51-7. s. 241–243
  4. Svenska fjärilar (ruotsiksi)
  5. Perhosviki
  6. Pertti Pakkanen: Ruostenopsasiipi. Suomen Perhostutkijain Seura.
  7. Kimmo Silvonen, Morten Top-Jensen & Michael Fibiger: Suomen päivä- ja yöperhoset – maastokäsikirja. BugBook Publishing, 2014. 978-87-993512-9-9. s. 128

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.