Ruoka

Ruoka on varsinkin syötäväksi varattua tai valmistettua ihmisten tai eläinten ravintoa.[1]

Balilaista ruokaa.
Joachim Beuckelaer, 1560-1565.

Raaka-aineet

Tuottaminen
Maaeläinten lihaa.
Kasviperäisiä ruoka-aineita.

Ruoan raaka-aineita voidaan tuottaa viljelemällä, keräilemällä, metsästämällä tai kasvattamalla eläimiä ja hyödyntämällä niiden lihaa, maitoa, munia, hunajaa ja muita tuotteita. Yleensä eläimistä, joita ihminen kasvattaa elintarvikkeita saadakseen käytetään nimitystä karja.

Ruoan tuotanto on maailman suurin ja tuottoisin teollisuudenala. Nykypäivänä raaka-aineita pystytään hyödyntämään hyvinkin tarkkaan. Toisaalta, resurssienkäytön tehokkuus tai edes ravitseminen ei aina ole ruoantuotannon tavoitteena. On laskettu, että maailmassa tuotettu ruoka riittäisi tyydyttämään koko maailman ravinnontarpeen, jos se jakautuisi tasaisesti väestön kesken. Ruoka – kuten muukaan varallisuus – ei kuitenkaan jakaudu tasaisesti, ja siksi joissakin osissa maailmaa on ruoan ylituotantoa, kun taas toisissa osissa ravinnosta on puutetta.lähde?

Yleisiä raaka-aineita

Valmistus

Ruoanlaitto on ruoan valmistamista raaka-aineista lähtien. Ruoanlaittomenetelmille yhteistä on pyrkimys parantaa käytettävien raaka-aineiden makua, helpottaa ruoan sulamista elimistössä sekä parantaa ruoan säilyvyyttä. Ruoan valmistusohjetta kutsutaan reseptiksi.lähde?

Ruoanlaitossa yleensä käytetään apuna kuumuutta. Kuumentaminen keittämällä, paistamalla tai höyryttämällä vaikuttaa ruokaan kemiallisesti muuttaen sen makua, rakennetta, ulkonäköä sekä ravitsemuksellisia ominaisuuksia. Kuumentaminen saattaa olla tarpeellista myös myrkyllisten raaka-aineiden muuttamiseksi syömäkelpoiseksi (esimerkiksi eräät sienet ja palkokasvit). Ruoanvalmistus on mahdollista myös ilman kuumentamista, esimerkiksi hapattamalla, suolaamalla ja kuivaamalla raaka-aineita.lähde?

Kulinarismi on hyvän ruoan ja juoman arvojen vaalimista. Gastronomia on ruoanvalmistuksen korkealuokkaisten herkkujen tuntemusta ja valmistusta.lähde?

Nauttiminen

Ruoka voidaan syödä eri tavoin, kuten lautaselta, kääreestä tai vartaasta. Syömisessä voidaan käyttää aterimia tai sormia.lähde?

Ravintolassa ja juhlavammissa tilaisuuksissa on tapana tarjota peräkkäin erityyppisiä ruokia aterian kuluessa. Ruoat onkin luokiteltu sen mukaan, missä vaiheessa ateriaa niitä on tarkoitus tarjota. Eri maissa noudatetaan hyvinkin erilaista ruokailujärjestystä, mutta Suomessa ruoat luokitellaan yleensä cocktailpalaan, liemeen, alkupalaan, salaattiin, keittoon, pääruokaan, jälkiruokaan, juustopöytään ja kahviin. Alkuruuat (alkupala ja liemi) voidaan vielä ryhmitellä lämpimiin alkuruokiin ja kylmiin alkuruokiin. Harvoin aterialla tarjotaan kaikkia näitä, mutta on yleistä, että pääruoan lisäksi tarjotaan jälkiruoka ja mahdollisesti jokin alkuruoka tai salaatti.lähde?

Ruoan syömistä varten on laadittu tarkkoja ohjeita, miten mitäkin ruokaa pitäisi oikeaoppisesti syödä. Näitä sääntöjä sanotaan etiketiksi eli hyvän käytöstavan säännöstöksi. Länsimaissa tunnetuin näistä säädöksistä on ranskalainen etiketti. Jokaisessa kulttuurissa noudatetaan omaa hyvän tavan säännöstöä, joka saattaa poiketa hyvinkin paljon länsimaisesta.lähde?

Ruokakulttuurit
Pääartikkeli: Ruokakulttuuri

Ruokakulttuuri eli kansallinen keittiö on kansan tai muun ryhmän tuntema ja valmistama ruokalajien valikoima ja siihen liittyvä yhteinen sanasto. Ruokakulttuuriin kuuluu laajassa mielessä myös syömisen sosiaalinen puoli, ruokavalintoja ohjaavat arvot ja symboliset merkitykset, sekä päivittäiset ruokarituaalit ja arkiset toimet.[2] Kansainvälisesti tunnettuja kansallisia keittiöitä ovat esimerkiksi ranskalainen keittiö, italialainen keittiö, kreikkalainen keittiö, espanjalainen keittiö, kiinalainen keittiö, japanilainen keittiö, intialainen keittiö, meksikolainen keittiö ja yhdysvaltalainen keittiö.lähde?

Ruoan hinta

Ruoan hintataso on noussut vuodesta 2005 lähtien Eurostatin tilastojen mukaan EU27-maissa 22,5 prosenttia ja Suomessa 22,6 prosenttia vuoteen 2013.[3]

Suomi

Ruokaan kului suomalaisten käytettävissä olevista tuloista noin 12 prosenttia vuonna 2013[3]. Suomen kaikenikäisen väestön ravintomenot olivat keskimäärin 247 euroa kuussa henkeä kohti vuonna 2016. Kaupasta ostettujen ruokien ja alkoholittomien juomien osuus tästä oli keskimäärin 166 euroa ja kahviloissa, ravintoloissa sekä ruokaloissa nautitun maksullisen ruoan osuus 55 euroa. Loput kalorit tulivat lähinnä kaupoista hankituista alkoholijuomista, joihin kului keskimäärin 22 euroa kuussa sekä ravitsemusliikkeistä hankituista alkoholijuomista, joihin kului 4 euroa kuussa.[4]

Suomessa verot muodostavat ruoan hinnasta noin 40 %. Näitä veroja ovat arvonlisävero, valmisteverot sekä lukuisat välilliset verot.[5]

Ruoan ympäristövaikutukset

Ruoantuotanto aiheuttaa kokonaisuudessaan noin 13 700 megatonnia eli noin 26 ekvivalenttiprosenttia ihmiskunnan vuotuisista kasvihuonekaasupäästöistä[6] ja runsaan viidenneksen suomalaisten kotitalouksien kasvihuonekaasupäästöistä[7]. Eläinperäisen ruoan osuus ruoantuotannon kasvihuonekaasupäästöistä on globaalisti noin 57 prosentin suuruusluokkaa[8].

EU-maita koskevan vuonna 2018 julkaistun vertailun mukaan portugalilaisten ruokavaliosta aiheutui eniten päästöjä ja Bulgariassa kulutetusta ruoasta vähiten. Suomalaiset tuottivat kolmanneksi eniten päästöjä, mikä selittyi lähes kokonaan sillä, että suomalaisessa viljelyssä käytettiin noin kaksi kertaa enemmän keinolannoitteita. Kyseisessä vertailussa ei huomioitu kuitenkaan maanmuokkauksen aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä.[9] Näitä syntyy Suomessa tavallista enemmän muun muassa siksi, että osa Suomen soista on raivattu turvepelloiksi, joiden käytöstä syntyy moninkertainen määrä päästöjä[10].

Vuonna 2013 julkaistu tutkimustulos lienee kattavampi tässä suhteessa, sillä se tuotti arvion, jonka mukaan suomalaisten ruokailu aiheuttaisi 2100 ekvivalenttikilon vuosipäästöt henkeä kohden, mikä oli 62 prosenttia enemmän kuin EU-vertailussa esitetty arvio. Lisäksi arvioitiin, että noin puolet Suomessa kulutetun ruoan päästöistä aiheutui kasviperäisistä ja puolet eläinperäisistä elintarvikkeista.[11] Yhdysvalloissa eläinperäisten ruoka-aineiden osuuden arvioitiin olevan samaa luokkaa eli 49 prosenttia vuonna 2017[12]. Ruoan säilytys, kypsentäminen ja hävikki kotona muodostavat vain muutaman prosentin Suomessa kulutetun ruoan kokonaisilmastovaikutuksesta[13].

Science lehti julkaisi vuonna 2019 Sveitsin maatalousinstituutissa työskentelevien Joseph Pooren ja Thomas Nemecekin tutkimustuloksen, jonka mukaan globaali ja kokonaisvaltainen luopuminen eläinperäisestä ravinnosta vähentäisi ruokasektorin aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt puoleen. Jos eläinperäisen ravinnon tuottamisesta vapautuva viljelymaa jätettäisiin lisäksi metsittymään sadan vuoden ajaksi, se sitoisi ilmakehän hiilidioksidia vuosittain keskimäärin noin 8 gigatonnin edestä. Eläinperäisestä ravinnosta luopumisen yhteenlaskettu nettovähennys vastaisi silloin 28:aa prosenttia ihmiskunnan vuotuisista ilmastoa lämmittävistä päästöistä. Kolme neljännestä metsittymisen vaikutuksista johtuisi siitä, että uusi kasvillisuus sitoo itseensä hiiltä ja yksi neljännes siitä, että kasvillisuus sitoisi juurillaan hiiltä myös maaperään. Tutkimuksessa havaittiin myös, että ruokasektorin ilmastopäästöt vähenisivät 20 prosenttia, jos eläinkunnan tuotteiden tuotanto puolitettaisiin lopettamalla eniten päästöjä aiheuttava tuotanto.[14]

Ruoan saatavuus

Huonoista sadoista huolimatta ruoan hinta on yhä halvempi kuin 1980-luvulla.[15] Luonnonvarat eivät ole loppumassa, päinvastoin, niiden (reaali)hinta on pudonnut vuosikymmenten ja vuosisatojen ajan.[16] Vuosina 1950–1990 ruoan reaalihinta laski eli niukkuus väheni 74 prosenttia.[17]

Ruokaa myydään yleensä paikallisessa ruokakaupassa. Valtaosassa maailmassa verkkokaupan osuus ruokakaupasta oli vuonna 2013 noin yksi prosentti, poikkeuksellisesti Englannissa jopa noin viisi prosenttia luokkaa.[5]

Katso myös

Lähteet
  1. ruoka. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2022.
  2. Albala, Ken: ”Preface”, Food Cultures of the World Encyclopedia, s. x. ABC-CLIO, 2011. ISBN 978-0-313-37626-9. Google Books (viitattu 17.7.2013). (englanniksi)
  3. Patarumpu.fi, Mikä ruoassa maksaa. (Arkistoitu – Internet Archive) Julkaistu: 26.2.2014 Viitattu: 16.5.2014
  4. Suomen virallinen tilasto (SVT): Kotitalouksien kulutus [verkkojulkaisu]. 2016. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 4.4.2022]. Saantitapa: http://www.stat.fi/til/ktutk/2016/ktutk_2016_2018-03-13_tie_001_fi.html
  5. Yle: "Ostovoiman puute kotimaisessa kaupassa? 10 vastausta kauppojen vaikeasta tilanteesta" Viitattu: 7.4.2014
  6. J. Poore, T. Nemecek. Reducing food's environmental impacts through producers and consumers. Science 2018.
  7. Ruoantuotannon ja -kulutuksen vaikutukset ympäristöön ja ilmastoon. (Arkistoitu – Internet Archive) Luonnonvarakeskus. Viitattu 19.10.2019.
  8. J Poore, T Nemecek. Reducing food's environmental impacts through producers and consumers. Science 2018.
  9. [https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S2211912418300361 The role of trade in the greenhouse gas footprints of EU diets. Global Food Security, Volume 19, December 2018, Pages 48-55
  10. Hanna L. Tuomisto, Kymmenen myytiä ilmastoystävällisestä ruuasta, Helsingin yliopisto.
  11. Mari Heikkinen ym. Kulutuksen hiilijalanjäljen seurantaa tarvitaan. Sivut 45 ja 48.
  12. Nutritional and greenhouse gas impacts of removing animals from US agriculture. Proceedings of the National Academy of Sciences, 13.11.2017, 114. vsk, nro 48. doi:10.1073/pnas.1707322114. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  13. Ruokavaliomuutoksen vaikutukset ja muutosta tukevat politiikkayhdistelmät. RuokaMinimi-hankkeen loppuraportti. Valtioneuvoston julkaisu. sivu 21.
  14. E. J. Poore and T. Nemecek, Erratum for the Research Article “Reducing food’s environmental impacts through producers and consumers” Science 22.2.2019.]
  15. Malthusian mouthfuls, The Economist online, 17.11.2010. Sisältää kuvaajan ruoan hinnasta 1980–2010.
  16. "More People, Greater Wealth, More Resources, Healthier Environment", professori Julian Simon, Economic Affairs, April, 1994. "Every resource economist knows that all natural resources have been getting more available rather than more scarce, as shown by their falling prices over the decades and centuries."
  17. Testimony before the United States Senate, Sheldon Richman, Senior Editor, 20.7.1995

    Kirjallisuutta
    • Mononen, Tuija & Silvasti, Tiina (toim.): Hyvä ja paha ruoka: Ruoan tuotannon ja kuluttamisen vaikutukset. Helsinki: Gaudeamus, 2012. ISBN 978-952-495-255-2.
    • Duke, James A.: Parantavien ruokien opas: Luonnonmukaisia hoitokeinoja yli 80 yleiseen vaivaan. (The Green Pharmacy. Guide to Healing Foods, 2009.). Suomentanut Joel Kontro & Tarja Kontro. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-24810-1.
    • Teerijoki, Elina: Sata ruokaa tähteistä. Turku: Kameli, 2011. ISBN 978-952-268-016-7.
    • Colliander-Nyman, Nina: Oikeaa ruokaa. Helsinki: Kirjapaja, 2010. ISBN 978-952-247-111-6.
    • Fullerton-Smith, Jill: Totuus ruoasta. (The truth about food: What you eat can change your life, 2008.). Suomentanut Tuulikki Valta. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-33451-5.
    • Nilsson, Mats-Eric: Petos lautasella: Tiedätkö, mitä kaikkea suuhusi panet?. (Den hemlige kocken, 2007.). Suomentanut Tuulikki Valta. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-34539-9.
    • Kylliäinen, Sirkku & Lintunen, Marketta: Ravitsemus ja terveys. Porvoo Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 978-951-0-27432-3.

    Aiheesta muualla

     

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.