Runar Engblom

Helge Runar Engblom (1908–1965) oli suomalainen muotoilija ja sisustusarkkitehti.

Engblom opiskeli vuosina 1925–1929 Taideteollisessa keskuskoulussa huonekalujen suunnittelua ja vuosina 1933–1936 Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa maalausta. Visuaalisiin taiteisiin painottuneiden opintojensa ohessa Engblom opiskeli kuitenkin myös pianonsoittoa Helsingin konservatoriossa. Vuonna 1936 Engblom jätti opinnot Ateneumin taidemaalariluokalla ja vuokrasi opiskelutovereidensa Tove Janssonin, Christian Sibeliuksen ja Unto Virtasen kanssa yhteisen ateljeetilan Helsingin Ullanlinnasta. Engblom toimi 1930-luvulla huonekalujen freelance-suunnittelijana muun muassa Asko Oy:lle ja Oy Boman Ab:lle. Toisen maailmansodan jälkeen hän teki suunnittelutyötä myös tukholmalaiselle Svenska Hantverksföreningenille.

Oman taiteellisen työnsä ohessa Engblom toimi opettajana 1930-luvulta lähtien. Hän oli Taideteollisen keskuskoulun sommittelun, ornamentti- ja vapaan käden piirustuksen tuntiopettajana vuosina 1935–1951 sekä sisustusosaston ensimmäinen lehtori vuosina 1951–1964, opetusalanaan sommittelupiirustus. Engblom sai oppilailtaan lempinimen Skåpe. Muutaman vuoden ajan Engblom opetti myös Teknillisessä korkeakoulussa tuleville arkkitehdeille huonekalusuunnittelua.

Engblom suunnitteli huonekaluja ja sisustusta moniin Helsingin julkisiin rakennuksiin. Helsingin yliopistossa hänen työnsä näkyi muun muassa Metsätalon kirjaston sisustuksessa ja yliopiston hallintorakennuksen eri tilojen huonekaluissa. Hän oli myös vuonna 1938 valmistuneen Helsingin Pääpostitalon sisustaja. Ravintola Tullinpuomin sisustus ja Hotelli Vaakunan huonekalut olivat 1940-luvulla Engblomin käsialaa. Myöhemmin 1950-luvulla Engblom suuntautui yhä enemmän myös muiden käyttöesineiden muotoiluun. Hän suunnitteli muun muassa lasiesineitä Riihimäen, Karhulan ja Kumelan lasitehtaille sekä kirkkohopeita ja -tekstiilejä useille seurakunnille.

Engblom palkittiin Pro Finlandia -mitalilla vuonna 1958.[1]

Vuonna 1964 Engblom jäi Taideteollisen oppilaitoksen lehtorin virastaan sairauseläkkeelle, ja hän kuoli jo seuraavana vuonna. Laaja Engblomin työtä käsittelevä muistonäyttely järjestettiin Amos Andersonin taidemuseossa marras–joulukuussa 1967. Vaikka Engblomin aikana modernismin virtaukset vaikuttivat voimakkaasti kaikkiin taiteisiin ja muotoilu joutui yhä laajemmin sopeutumaan massatuotannon ehtoihin, Engblomin taiteellista tuotantoa leimasivat edelleen perinteet ja käsityö.