Ruijanpallas

Ruijanpallas esiintyy Euroopassa Biskajanlahdelta Huippuvuorille ja Islantiin, Pohjois-Amerikassa Virginiasta Labradoriin ja Keski-Grönlantiin. Se elää rannikoiden läheisyydessä ja mannerjalustan reunan tuntumassa aina kahden kilometrin syvyyteen. Ruijanpallasta on tavattu myös Itämeren eteläosassa.

Ruijanpallas, vertailukohtana New Yorkin pormestari F. H. LaGuardia (1939)

Ruijanpallas käyttää ravintonaan pääasiassa muita kaloja, mutta syö myös äyriäisiä ja mustekaloja.

Päivät ruijanpallas viettää pohjalla, mutta liikkuu yöaikaan uiden ja saalistaen ravintoa. Se voi myös vaeltaa pitkiäkin matkoja paikalta toiselle.

Ruijanpallas tulee sukukypsäksi 5–7 vuoden iässä, koiraat noin 55 senttimetrin ja naaraat yli metrin pituisina. Kutu tapahtuu talviaikaan syvässä (300–700 m) vedessä, mutta nuoret kalat kasvavat lähempänä rannikkoa 20–60 metrin syvyydellä.[3]

Aikaisemmin ruijanpallas oli tärkeä ruokakala. Se on myös urheilukalastuksen himoittu kohde. Ennen 1960-luvun puoliväliä vuotuiset saaliit olivat 10 000–15 000 tonnin luokkaa. Liikakalastuksen ja hitaan lisääntymisen takia kanta on romahtanut ja laji on erittäin uhanalainen koko levinneisyysalueellaan. Nykysaaliit (v. 2004) ovat olleet alle 2 000 vuositonnin, josta yli puolet Norjan pyyntiä.[3]