Rugby unionin Englannin valioliiga

Englannin valioliiga (engl. English Premiership, sponsorinimi Gallagher Premiership) on Englannin rugby unionin korkein sarjataso. Sarjaan osallistuu 12 joukkuetta ja sitä on pelattu vuodesta 1987.

Historia

Englannin rugby union -liitto RFU oli pitkään kielteinen sarjamuotoisia kilpailuja kohtaan, koska halusi säilyttää lajin amatööriurheiluna. Sarjakilpailujen sijaan joukkueet pelasivat toisiaan vastaan yksittäisiä ystävyysotteluita. Ainoat turnaus- ja sarjamuotoiset kilpailut olivat seurajoukkueiden pelaamat kreivikuntien cupit ja kreivikuntien edustusjoukkueiden mestaruusturnaus.

Vuonna 1972 RFU järjesti ensi kertaa seurajoukkueiden maanlaajuisen cup-kilpailun, joka tuolloin kulki nimellä RFU Club Competition ja nykymuodossaan nimellä Englannin-Walesin Cup. Sarjamuotoinen kilpailutoiminta aloitettiin vuonna 1987. Sarjajärjestelmä koostui kaikkiaan 108 sarjasta, joihin osallistui noin tuhat joukkuetta. Korkeimmalla sarjatasolla pelasivat Bath, Bristol, Coventry, Gloucester, Harlequins, Leicester, Moseley, Nottingham, Orrell, Sale, Wasps ja Waterloo, jotka sopivat keskenään otteluiden aikatauluista. Sarja oli odotettua parempi yleisömenestys, eikä RFU:n pelkäämää otteluiden väkivaltaistumista tapahtunut. Toisella kaudella RFU laati ohjelman. Sarjakauden aikana kukin joukkue kohtasi toisensa yhden kerran. Ottelut pelattiin lauantaisin.

Kaudeksi 1994–1995 liigassa siirryttiin kaksinkertaiseen sarjaan, jossa kukin joukkue kohtasi toisensa kahdesti: kerran kotona ja kerran vieraissa. Samalla kaudella Sky Sports -kanava ryhtyi näyttämään otteluita suorina lähetyksinä. Kaudella 1996–1997 sarja muuttui ammattilaisliigaksi.

Kaudeksi 2000–2001 luotiin uusi pudotuspelisysteemi, johon pääsi kahdeksan parasta joukkuetta. Englannin mestaruus meni kuitenkin runkosarjan voittajalle. Kesken kautta 2001–2002 päätettiin, että mestariksi julistettaisiin pudotuspelien voittaja, mutta kannattajien protestoinnin seurauksena päätös vedettiin takaisin. Sarjajärjestelmää muutettiin jälleen kaudeksi 2002–2003, kun kahdeksan joukkueen pudotuspeleistä luovuttiin ja päätettiin, että sarjakauden toiseksi ja kolmanneksi sijoittuneet joukkueet pelaisivat keskenään ottelun pääsystä Englannin mestaruusotteluun sarjan voittajaa vastaan. Uudelleen systeemiä muutettiin kaudeksi 2005–2006, kun myös sarjakauden voittaja joutui pelaamaan välieräottelun sarjan neljänneksi sijoittunutta vastaan.

Mestarit

  • 1987–1988: Leicester Tigers
  • 1988–1989: Bath
  • 1989–1990: Wasps
  • 1990–1991: Bath
  • 1991–1992: Bath
  • 1992–1993: Bath
  • 1993–1994: Bath
  • 1994–1995: Leicester Tigers
  • 1995–1996: Bath
  • 1996–1997: London Wasps
  • 1997–1998: Newcastle Falcons
  • 1998–1999: Leicester Tigers
  • 1999–2000: Leicester Tigers
  • 2000–2001: Leicester Tigers
  • 2001–2002: Leicester Tigers
  • 2002–2003: London Wasps
  • 2003–2004: London Wasps
  • 2004–2005: London Wasps
  • 2005–2006: Sale Sharks
  • 2006–2007: Leicester Tigers
  • 2007–2008: London Wasps
  • 2008–2009: Leicester Tigers
  • 2009–2010: Leicester Tigers
  • 2010–2011: Saracens
  • 2011–2012: Harlequins
  • 2012–2013: Leicester Tigers

Sarjan nimet

Sarja on tunnettu historiansa aikana lukuisilla nimillä sarjan nimisponsorin mukaan:

  • Courage League: 1987–1997
  • Allied Dunbar Premiership: 1997–2000
  • Zurich Premiership: 2000–2005
  • Guinness Premiership: 2005–2010
  • Aviva Premiership: 2010–2018
  • Gallagher Premiership: 2018–

Sarjajärjestelmä

Sarjakausi kestää syyskuusta maaliskuuhun, jona aikana kukin 12 joukkueesta kohtaa toisensa kerran kotona ja kerran vieraissa. Näin jokainen joukkue pelaa runkosarjassa 22 ottelua. Ottelun voitosta saa neljä pistettä ja tasapelistä kaksi pistettä. Hävinnyt joukkue voi saada yhden pisteen, jos se häviää ottelun alle seitsemän pisteen erolla. Lisäksi yhden lisäpisteen saa, jos tekee ottelun aikana vähintään neljä try-maalia.

Runkosarjan neljä parasta joukkuetta pelaavat välierät, joissa voittaja kohtaa nelosen ja kakkonen kolmosen. Välierät pelataan paremmin sijoittuneen joukkueen kotikentällä. Välierien voittajat etenevät Twickenham-stadionilla pelattavaan loppuotteluun.

Runkosarjan viimeiseksi sijoittunut joukkue putoaa toiseksi korkeimmalle sarjatasolle (RFU Championship), jonka voittaja nousee pääsarjaan mikäli täyttää lisenssiehdot.

Joukkueet kaudella 2015–2016

Joukkue Stadion Kapasiteetti Kaupunki
Bath Recreation Ground 12 300 Bath, Somerset
Exeter Chiefs Sandy Park 10 744 Exeter, Devon
Gloucester Kingsholm Stadium 16 500 Gloucester, Gloucestershire
Harlequins Twickenham Stoop 14 816 Twickenham, Middlesex/Lontoo
Leicester Tigers Welford Road 24 000 Leicester, Leicestershire
London Irish Madejski Stadium 24 161 Reading, Berkshire
Newcastle Falcons Kingston Park 10 200 Newcastle, Tyne and Wear
Northampton Saints Franklin's Gardens 13 600 Northampton, Northamptonshire
Sale Sharks AJ Bell Stadium 12 000 Salford, Suur-Manchester
Saracens Allianz Park 10 000 Barnet, Lontoo
Wasps Ricoh Arena 32 609 Coventry, Länsi-Midlands
Worcester Warriors Sixways Stadium 12 068 Worcester, Worcestershire

Aiheesta muualla

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.