Rugby

Rugby (engl. rugby football) on yleisnimitys tietyntyyppisille palloilulajeille, jotka ovat kehittyneet Rugby Schoolissa Rugbyssä Englannin Warwickshirellä pelatusta jalkapallon esimuodosta. Rugby on jakautunut kahteen merkittävään erilliseen muotoon rugby unioniin ja rugby leagueen, joista molemmista säännöistä on myös kehitetty omat seitsemän pelaajan joukkueilla pelattavat versionsa.

Rugby - peli alkamassa

Kaikille rugbylajeille yhteiset piirteet ovat soikeanmuotoinen pallo ja sääntö, joka kieltää pallon syöttämisen eteenpäin, jolloin palloa täytyy kuljettaa kantamalla, taaksepäin syöttämällä tai potkimalla sitä. Pisteidenteko tapahtuu kuljettamalla pallo vastustajan maaliviivan yli siten, että se koskettaa maata maalialueella (try), ja potkaisemalla pallo maalihaarukan läpi (conversion) maalipotkusta, jonka joukkue saa tryn jälkeen, pudottamalla kesken pelin pallo maahan ja potkaisemalla siitä (pudotusmaali eli dropgoal) tai rangaistuspotkuista. Eri maalintekotavoista annettavat pisteet vaihtelevat lajeittain.

Rugby unionin ja leaguen suurin ero on pelaajien määrä ja taklaustilanteet. Leaguessa pelaajia on 13 joukkuetta kohden, kun unionissa niitä on viisitoista[1]. Kun rugby unionissa pelaajaa taklataan peli jatkuu ruck tai maul -tilanteilla, kun taas league-säännöissä peli katkeaa ja seuraa tavallinen aloitustilanne.

Historia

Ennen virallisten yhtenäisten sääntöjen luomista monissa jalkapallon esimuodoissa oli sallittua kuljettaa palloa käsillä, ja käsien käytön kielto lajissa onkin melko myöhäistä perua. Erilaisia nykyistä rugbya muistuttavia jalkapallopelejä pelattiin eri puolilla Englantia, sekä muun muassa Walesissa nimellä cnapan ja criapan ja Irlannissa nimellä caid, joka poikkesi nykyisestä hurlingin muodosta siinä, ettei pelivälineen käsittelyyn käytetty mailoja. Rugby Schoolissa rugby-nimiselle lajille luotiin kuitenkin ensimmäiset viralliset säännöt.

Vuosina 1750–1823 Rugby Schoolin säännöillä pelatussa jalkapallossa palloon sai koskea käsillä, mutta vastustajan päätyä kohti juokseminen pallo kädessä oli kielletty. Pelaajien määrää ei ollut tarkasti rajattu ja peleihin saattoi ottaa osaa satojakin pelaajia. Pallon kuljettaminen käsillä sallittiin vuosien 1820–1830 välisenä aikana, kun todistamattoman tarinan mukaan vuonna 1823 kesken jalkapallopelin William Webb Ellis -niminen pelaaja otti pallon käteensä ja lähti juoksemaan kohti vastustajan maalia[2]. Ensimmäiset viralliset säännöt laadittiin vuonna 1845.

1800-luvun jälkipuoliskolla jalkapallolle oli useita erilaisia sääntömuotoja eri kouluissa. Merkittävä vaihe nykyään Suomessa jalkapallona tunnetun lajin ja rugbyn eri suuntiin kehittymiseen tapahtui, kun Englannin jalkapalloliitto The Football Association perustettiin ja luotiin yhtenäinen säännöstö. Sääntöjen sopimisesta järjestettiin syksyllä 1863 kaikkiaan kuusi kokousta. Jalkapalloliiton uusi yhtenäinen säännöstö pohjautui pitkälti Cambridgen yliopistossa pelattuun muotoon. Viimeisessä kokouksessa rugbysääntöjä noudattanut edustaja Blacheath Football Club jättäytyi sovittujen sääntöjen ulkopuolelle. Syynä oli erimielisyys pallon kuljettamisesta käsillä ja säärille potkimisesta. Tämän seurauksena myös muut rugbysäännöillä pelanneet seurat jättäytyivät jalkapalloliiton ulkopuolelle ja perustivat vuonna 1871 Rugby Football Unionin[2], minkä myötä lajit lopullisesti erkanivat toisistaan.

Jakautuminen rugby unioniin ja rugby leagueen

Rugbyn kansainvälinen kattojärjestö International Rugby Football Board perustettiin vuonna 1886, mutta lajin sisällä alkoi syntyä suuria erimielisyyksiä, kun pelaajat alkoivat ryhtyä harjoittamaan lajia ammatikseen. 1890-luvulla Rugby Football Union kielsi ammattilaispelaajien käytön Englannissa, mikä aiheutti suuria erimielisyyksiä Pohjois- ja Etelä-Englannin seurojen välillä. Monet pohjoisenglantilaiset pelaajat olivat työväkeä, joilla ei ollut aikaa eikä rahaa pelimatkoihin, pelaamiseen ja loukkaantumisista toipumiseen, mistä hyvästä seurat maksoivat näille kipukorvauksia. Lopulta kiista ajautui siihen pisteeseen, että vuonna 1895 joukko pohjoisenglantilaisia seuroja perusti Huddersfieldissä Northern Rugby Football Unionin, mikä loi tarkemmat säännöt pelaajien palkkaukselle. Sittemmin pelaajille oli sallittua maksaa pelaamisesta, mutta heillä täytyi myös olla varsinainen työpaikka rugbynpelaamisen ohella.

Ajan myötä pohjoisten seurojen käyttämät säännöt alkoivat erota merkittävällä tavalla RFU:n säännöistä, joiden nimeksi sittemmin vakuuntui rugby union. Kaikkiaan noin 200 seuraa oli eronnut RFU:sta pohjoisen sääntöjen NRFU:hun. Pohjoisilla säännöillä pelattiin erillisiä Lancashiren ja Yorkshiren liigoja. Sarjat yhdistyivät vuonna 1901 ja syntyi Northern Rugby League, minkä myötä alettiin käyttää nimitystä rugby league.

Katso myös

Lähteet
  1. Kanerva, Juha & Tikander, Vesa: Urheilulajien synty, s. 346. Kustannusosakeyhtiö Teos, 2012. ISBN 978-951-851-345-5.
  2. Kanerva, Juha & Tikander, Vesa: Urheilulajien synty, s. 345. Kustannusosakeyhtiö Teos, 2012. ISBN 978-951-851-345-5.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.