Rudolph Giuliani

Giuliani opiskeli lakia[1] New Yorkin yliopistossa ja valmistui 1968^lähde?. Vuonna 1970-luvulla hän aloitti Gerald Fordin hallinnossa oikeusministeriössä ja kääntyi samalla demokraatista sitoutumattomaksi.[1]

New Yorkin pormestari

Donald Rumsfeld ja Giuliani romahtaneen World Trade Centerin rauniolla 14. syyskuuta 2001.

Giuliani yritti ensi kertaa New Yorkin pormestariksi republikaanien ja liberaalien ehdokkaana 1989, mutta demokraattien David Dinkins voitti niukasti.^lähde? Vuoden 1993 kampanjassaan hän keskittyi rikollisuuden ja verojen aisoissa pitämiseen ja voitti[1] niukasti 53 367 äänellä saaden 49,25 % äänistä.

Giulianin nollatoleranssilinjan mukaan järjestäytyneen rikollisuuden lisäksi suhteellisen pienet rikkomukset, kuten punaisia päin käveleminen, metrossa pummilla matkustaminen, varomaton rullalautailu ja syljeksiminen, otettiin silmätikuiksi, ja niistä rangaistiin sakoilla. Rikosten määrä laskikin kansallisen tason alle.

Giuliani sai näkyvän roolin syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen, jolloin hän määrätietoisesti ohjasi kaupungin laitosten toimintaa ja tuhoutuneen infrastruktuurin uudelleenrakennusta ja antoi lausuntoja. Näistä ansioista Time-lehti nimitti hänet vuoden henkilöksi 2001 ja Britannian kuningatar Elisabet II löi hänet ritariksi helmikuussa 2002.[2][1]

Kun Giulianin sallitut kolme kautta olivat tulossa täyteen, hän ilmoitti pyrkivänsä vuoden 2000 vaaleissa Yhdysvaltain senaattiin. Hän kuitenkin vetäytyi ehdokkuudesta eturauhassyövän ja toisen vaimonsa Donna Hanoverin kanssa läpikäymänsä sotkuisen avioeron vuoksi. New Yorkista valittiin tuolloin senaattiin uutena ehdokkaana Giuliania vastaan asettunut Hillary Rodham Clinton.

Presidenttiehdokkuus

Giuliani puhumassa San Diegon osavaltionyliopistolla elokuussa 2007.

Giuliani lähti helmikuussa 2007 virallisesti mukaan vuoden 2008 presidentinvaaleihin.[3] Giuliania pidettiin ajoittain republikaanien vahvimpana ehdokkaana, mutta hän jätti ensimmäiset esivaalit väliin ja osallistui vasta Floridan esivaaliin tammikuun lopussa, kun ehdokaskilpaa oli käyty kuukauden ajan. Floridassa Giuliani keräsi taakseen vain 15 prosenttia äänistä ja jäi kolmanneksi[4][5], minkä jälkeen hän ilmoitti vetäytyvänsä kilvasta ja tukevansa John McCainia.[6]

Giuliani on presidentti Donald Trumpin henkilökohtainen asianajaja ja hyvä ystävä 1980-luvulta alkaen. Hän liittyi Trumpin presidentinvaalikampanjatiimiin elokuussa 2018. Kesällä 2019 tuli esille, että hän oli sotkeutunut Trumpin Ukraina-skandaaliin.[1].

Kesäkuussa 2021 New Yorkin osavaltio kielsi Giuliania harjoittamasta lakimiehen ammattia osavaltion alueella. Kyseessä oli kuritoimenpide, joka johtui Giulianin tekemistä perättömistä väitteistä koskien koskien vuoden 2020 presidentinvaaleja.[7] Heinäkuussa samana vuonna myös Washington DC:n korkein oikeus poisti Giulianin valtuudet toimia lakimiehenä pääkaupungin alueella.[8]

Taustaltaan Giuliani on amerikanitalialainen. Hänen vanhempansa olivat ensimmäisen polven amerikkalaisia ja hänen isovanhempansa italialaisia maahanmuuttajia.[9] Hän sai roomalaiskatolisen kasvatuksen.

Giuliani on ollut kolmesti naimisissa. Hän solmi 1968 avioliiton Regina Peruggin kanssa, jonka hän oli tuntenut lapsuudesta asti. Avioliitto joutui vaikeuksiin 1970-luvulla, ja pari päätyi asumuseroon 1975. Giuliani haki virallisen avioeron Peruggista vuonna 1982. Avioliitto mitätöitiin, koska Peruggi oli Giulianin pikkuserkku.[10] Giuliani tapasi Donna Hanoverin vuonna 1982, ja pari meni naimisiin 1984. Parilla on kaksi lasta, Andrew (s. 1986) ja Caroline (s. 1989). Giuliani ja Hanover erosivat virallisesti vuonna 2002. Giuliani meni naimisiin Judith Nathanin kanssa 2003. Avioliiton myötä Giuliani sai tytärpuolen Whitneyn.^lähde? Kolmas avioliitto päättyi myös eroon vuonna 2019 vuosia jatkuneen riitelyn takia. Nathanin lakimiehen mukaan pari aikoo pysyä ystävinä.[10]

Giulianille on myönnetty seuraavat ulkomaalaiset kunnianosoitukset:

• Brittiläisen imperiumin ritarikunta (Iso-Britannia, 2002)
• Pyhien Maritiuksen ja Lasaruksen ritarikunta (Savoijin kuningashuone, 2001)[11]
• Italian tasavallan ansioritarikunta (Italia, 2001)[12]
• Sankaruuden mitali (Tšekki, 2002)[13]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rudolph Giuliani Wikimedia Commonsissa