Rudolf Virchow

Rudolf Karl Virchow (13. lokakuuta 1821 – 5. syyskuuta 1902) oli saksalainen patologi, lääketieteilijä, biologi ja poliitikko. Häntä pidetään yhtenä modernin patologian isänä.[1]

Hugo Vogelin maalaama muotokuva Virchowista

Virchow opiskeli lääketiedettä Berliinissä sotilasakatemian stipendillä. Valmistuttuaan hän ei lähtenytkään armeijan lääkäriksi, vaan pestautui Berliinin Charité -yliopistosairaalaan. Sieltä hänet erotettiin poliittisista syistä. Virchow jatkoi anatomian opintojaan Würzburgissa, ja palasi Berliiniin 1856 anatomisen patologian professorin juuri perustettuun virkaan. Virchow rohkaisi opiskelijoita käyttämään mikroskooppia lääketieteellisissä tutkimuksissa.

Virchowin nimiin on kirjattu useita lääketieteellisiä löytöjä, kuten leukemian tunnistaminen. Hänet tunnetaan parhaiten solujen jakautumista koskevasta teoriastaan Omnis cellula e cellula (jokainen solu syntyy samanlaisesta solusta), jossa tyrmätään ajatus spontaanista sikiämisestä.

Vurchow valittiin Preussin valtiopäiville vuonna 1861. Vuosien 1866 ja 1871 sodissa hän suuntasi poliittisen tarmonsa sotilassairaaloiden ja sairaalajunien perustamiseen, ja Saksan ja Ranskan välisen sodan aikana hän johti itse ensimmäistä sairaalajunaa joka lähti rintamalle. Hän toimi kansanedustajana vuosina 1880–1893.[1]

Virchow sai Copley-mitalin vuonna 1892.[2]