Rudolf Molnár

Rudolf Molnár (14. elokuuta 1915 Budapest – 14. toukokuuta 2003 Turku) oli unkarilainen teologian tohtori joka asui vuodesta 1957 alkaen Suomessa. Hän oli kirkkoherrana sekä Unkarissa että Suomessa ja hän toimi myös unkarin kielen opettajana ja kääntäjänä.[1]

Molnár pääsi ylioppilaaksi 1933. Hän opiskeli teologiaa Sopronin yliopistossa ja vuonna 1938 hänet vihittiin papiksi. Hän työskenteli sitten Budapestissa evankelisen kirkon Deáktérin seurakunnassa. Molnár tuli Suomeen 1941 opintomatkalle. Hän jäi Suomeen jatkosodan ajaksi ja oli Yleisradion palveluksessa. Hän meni naimisiin 1942 suomalaisen teologi Elmi Heikiön kanssa. Molnár palasi 1944 perheineen Budapestiin. Hän väitteli teologian tohtoriksi 1947 ja toimi sitten Monorin seurakunnan kirkkoherrana.[1]

Molnár muutti Suomeen 1957. Hän toimi Turun yliopiston unkarin kielen lehtorina ja oli Turun tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherran apulaisena ja Turun evankelisluterilaisten seurakuntien väliaikaisena sairaalapappina. Molnár oli sitten Maskun kirkkoherrana 1964–1978 ja hän oli myös Tampereen yliopistossa unkarin kielen opettajana 1965–1974. Hänestä tuli unkarilaisen Sopronin yliopiston riemutohtori vuonna 1997. Molnár toimi myös kääntäjänä kääntäen uskonnollista kirjallisuutta unkarin kielestä suomen kielelle ja päinvastoin. [1][2]