Rudolf Hess

Hessin lentokoneen hylky, Bonnyton Moor, Skotlanti, 10. toukokuuta 1941.

Eräs toisen maailmansodan merkillisimpiä tapahtumia sattui 10. toukokuuta 1941, kun Hess lensi Messerschmitt Bf 110 -koneella Britanniaan tapaamaan Hamiltonin herttuaa. Koneeseen tuli vika, ja laskuvarjolla pelastautunut Hess laskeutui Floorsin maatilalle Eagleshamiin, Glasgow’n eteläpuolelle.[1]

Hess halusi lentää Skotlantiin neuvotellakseen Hamiltonin kanssa rauhasta Saksan ja Britannian välillä. Hän ei halunnut keskustella suoraan Winston Churchillin ja tämän hallituksen kanssa. Hessin ehdotus oli, että Saksa voisi suojella brittiläistä imperiumia, jos tämä ei asettuisi Saksan tielle Manner-Euroopassa.^lähde?

Briteille selvisi pian Hessin kummallisesta käytöksestä ja mahdottomista ehdotuksista, että tämä oli liikkeellä omin päin eikä virallisesti edustanut Saksaa. Hitler levitti ympäri Saksaa sanaa, että Hess oli tullut hulluksi ja toimi yksityisesti.[1] Hessin siihenastisesta sihteeristä Martin Bormannista tuli Hessin seuraaja.

Hess vangittiin. Sota-ajan hän oli vangittuna Lontoon Towerissa.[1]

Rudolf Hess 24. marraskuuta 1945.

Sodan jälkeen Hessiä syytettiin Nürnbergin sotarikosoikeudenkäynnissä. Hänet vapautettiin syytteistä rikoksista ihmiskuntaa vastaan ja sotarikossyytteistä, mutta katsottiin kuitenkin syylliseksi hyökkäyssodan suunnitteluun ja rikoksiin rauhaa vastaan.[1]

Hess sai elinkautisen vankeustuomion, jonka hän kärsi Spandaun vankilassa. Hänet tunnettiin siellä yksinkertaisesti vankina numero 7. Hess osoitti vankeusaikanaan enenevissä määrin omalaatuisia, osin vainoharhaisia piirteitä, jotka tekivät hänestä epäsuositun vartijoiden ja muiden vankien keskuudessa. Hess kieltäytyi työnteosta, koska se oli hänen arvonsa alapuolella. Hän ei myöskään suostunut osallistumaan vankilan jumalanpalveluksiin. Hess valitti jatkuvasti ruumiillisia vaivoja, jotka hänen vankitoverinsa tulkitsivat joko teeskentelyksi tai psykosomaattisiksi vaivoiksi. Lisäksi Hess väitti, että hänet yritettiin myrkyttää. Hän kieltäytyi myös ottamasta vastaan vierailijoita. Vasta vuonna 1969, jolloin Hess oli hoidettavana sairaalassa, hän tapasi vaimonsa ja lapsensa ensi kertaa sodan jälkeen.^lähde?

Vuonna 1966 Baldur von Schirach ja Albert Speer vapautettiin Spandausta, ja Hessistä tuli paikan ainoa vanki yli kahdeksi vuosikymmeneksi. (Erich Raeder ja Walter Funk, jotka myös oli tuomittu elinkautiseen vankeuteen, oli vapautettu terveydellisistä syistä, Raeder 1955 ja Funk 1957.) Hess oli luultavasti maailman tarkimmin vartioitu vanki – häntä vartioi samaan aikaan jopa sata liittoutuneiden sotilasta, jotka tulivat vuorokuukausin Britanniasta, Neuvostoliitosta, Yhdysvalloista ja Ranskasta.

Rudolf Hess istumassa eturivissä toisena vasemmalta. Hessin oikealla puolella istuu Hermann Göring ja vasemmalla puolella Joachim von Ribbentrop.

Yksin jäätyään Hess sai joitakin erioikeuksia. Hänen selliään ei enää lukittu, joten hän pääsi vapaasti saniteettitiloihin ja vankilan kirjastoon. Hän sai lisäksi vedenkeittimen, jolla pystyi keittämään itselleen teetä ja kahvia haluamaansa aikaan. Vartijoiden mukaan hänen mielenterveytensä järkkyi yhä enemmän vuosien aikana, ja hän menetti suurimman osan muististaan.

Hess anoi monesti armahdusta, mutta se kariutui aina Neuvostoliiton vastustukseen.[1] Useat poliitikot, kuten Winston Churchill ja Willy Brandt, tuomitsivat Hessin pitämisen vankeudessa. 1980-luvulla yhä useammat poliitikot ja kirkolliset edustajat alkoivat vaatia Hessin vapauttamista – osin humanitäärisistä syistä, osin siksi, että hänestä pelättiin tulevan uusnatsien marttyyri. Hess teki itsemurhan 93-vuotiaana.[3]

Hessin kuoleman jälkeen eurooppalaiset uusnatsit kokoontuivat ”muistomarssille” Wunsiedeliin, jonne Hess oli haudattu. Mielenosoituksia on ollut vuosittain Hessin kuolinpäivänä. Ne olivat kiellettyjä Wunsiedelissä 1991–2000, jolloin uusnatsit marssivat muissa Saksan kaupungeissa ja muun muassa Alankomaissa ja Tanskassa. Vuodesta 2001 uusnatsit ovat jälleen saaneet kokoontua Wunsiedeliin, ja vuonna 2004 marssiin osallistui yli 5 000 uusnatsia.[4] Nämä ovat olleet suurimpia natsien mielenosoituksia Saksassa sitten vuoden 1945. Tästä johtuen heinäkuussa 2011 Hessin ruumis poistettiin haudasta ja polttohaudattiin; tuhkat siroteltiin mereen omaisten läsnä ollessa.