Rudolf Dillström

Johan Rudolf Dillström (6. helmikuuta 1885 Viipuri – 13. kesäkuuta 1928) oli suomalainen insinöörikomentaja. [1][2]

Dillströmin vanhemmat olivat vahtimestari Johan Fredrik Dillström ja Josefina Huberg. Hän pääsi ylioppilaaksi 1903, valmistui kemisti-insinööriksi 1907 ja suoritti insinööriupseeritutkinnon 1920.[1]

Dillström toimi Helsingin kaupungin elintarvelaboratoriossa assistenttina ja johtajana 1907–1914 ja oli tehdasinsinöörinä Pietarissa 1914–1917. Suomen sisällissodan aikana hän perusti Vaasaan miinoituskomennuskunnan ja oli sen päällikkönä 1918. Sodan jälkeen hän oli rannikkopuolustuksen esikunnan toimistoupseerina 1919–1923, laivaston esikunnan toimistoupseerina 1923–1927 sekä pääesikunnan sotahistorian toimiston toimistoupseerina 1927–1928. Dillströmistä tuli reservin luutnantti 1918, reservin insinöörikapteeniluutnantti 1919, insinöörikomentajakapteeni 1920 ja insinöörikomentaja 1928.[1][2]

Dillström toimitti Suomen laivaston vuosikirjat I-II ja laati pääosin Englantilais-suomalais-ruotsalais-saksalaisen merisanakirjan (1931). Hän suomensi osittain muinaisenglantilaisen Beowulf-runoelman ja julkaisi myös teoksen Kalevala ja meri (1927),[3] jossa hän esitti teorian nykyisestä Varsinais-Suomesta Kalevalan runouden syntypaikkana.[2]