Rub’ al-Khali

Rub’ al-Khali (arab. الربع الخالي‎, ar-Rub' al-Khali eli Tyhjä neljännes) on suuri hiekka-aavikko Arabian niemimaalla. Se sijaitsee pääosin Saudi-Arabiassa, mutta ulottuu myös Jemeniin, Omaniin ja Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin. Se on kuivuutensa ja kuumuutensa takia ihmisille äärimmäisen epäystävällinen paikka jopa aavikoksikin. Siellä on rautayhdisteiden ruosteenpunaiseksi värjäämää kvartsipitoista hiekkaa valtavina harjanteina, dyyneinä. Aavikko on 650 kilometriä leveä ja 1 200 kilometriä pitkä ja noin 650 000 neliökilometrin laajuinen.

Rub’ al-Khali merkittynä karttaan
Rub’ al-Khalin hiekkadyynejä satelliittikuvassa.

Rub’ al-Khalissa on jopa yli 330 m korkeita dyynejä. Kaakossa on suolasoita ja kuivuneita suolajärviä. Rub’ al-Khalin luoteisosassa alavammalla alueella on joitain vesikuoppia. Idässä on Omanin alueella Umm al-Samimin juoksuhiekka-alue, jonka lähellä on suolasoita. Al-Samim tunnetaankin paikallisten keskuudessa "myrkkyjen tai vaikeuksien äitinä". Rub’ al-Khali on täysin asumaton ja paljolti tutkimaton, mutta se näkyy satelliittikuvassa selvästi ympäristöstään erottuvana alueena. Ensimmäiset länsimaiset tutkimusmatkailijat Bertram Thomas ja St. John Philby matkasivat Rub’ al-Khalin aavikolla vuosina 1931–1932 ja nykyään aavikolle tehdään GPS:n opastuksen avulla turistimatkoja.

Maantiede

Rub’ al-Khali on noin 650 000 neliökilometrin laajuinen alue, ja sen leveys on noin 650 kilometriä ja pituus 1 200 kilometriä. Noin 80 prosenttia aavikosta sijaitsee Saudi-Arabiassa, jonka alasta se käsittää noin neljänneksen. Rub’ al-Khalin itäiset osat ulottuvat Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin, eteläiset osat Omaniin ja lounaiset osat Jemeniin.[1] Aavikko nousee länsiosissaan yli 600 metriin, kun idässä korkeus laskee alle 200 metriin. Itäosissa on lisäksi hiekka-aavikon lisäksi muun muassa suolapannuja.[2]

Rub’ al-Khali voidaan dyynityyppiensä perusteella jakaa viiteen alueeseen. Aavikon koillisosissa on erityisesti barkaanidyynejä, jotka voivat kohota jopa 150–200 metriä korkeiksi. Niiden välissä on usein kosteita suolapannuja. Tähtidyynejä on varsinkin Rub’ al-Khali eteläisissä ja itäisissä osissa. Keskiosissa on kupolidyynejä, joista tunnetuimmat ovat Al Hibakin, Al Hawayahin ja Al Gama’eerin hiekkakukkulat. Rub’ al-Khalin läntisillä alueilla on paljon pitkiä, rinnakkaisia käärmedyynejä. Lisäksi aavikolla on myös hiekkakenttiä.[1]

Rub’ al-Khalia ympäröi enimmäkseen kivikkoaavikko. Arabian pohjoisosissa on myös suuri Nafudin (Nefudin) autiomaa. Rub’ al-Khalia ja Nafudia yhdistää pitkä ja kapeahko al-Dahnan ("Pikku-Nafud") autiomaa, joka on ympäristöään alempana oleva hiekan täyttämä allas. Rub’ al-Khali rajoittuu pohjoisessa Najdin ylänköön ja etelässä Hadramautin vuoristoihin ja kukkuloihin, sekä lännessä Asirin vuoriin. Idässä on kiviaavikkoa ja kuivasavannin niukkaa kasvillisuutta. Reunoilla olevilla puoliaavikoilla kasvaa marunaa, saksaulia, tamariskia ja akaasiaa.

Ilmasto

Rub’ al-Khali on hyperaridi aavikko, ja suurimmassa osassa sitä sataa alle 50 millimetriä vuodessa. Sen pohjoisosassa ja länsiosassa sadanta on noin 30–40 millimetriä, kun taas eteläisellä alueella sadanta on vain 16 millimetriä. Sade tulee yleensä helmi- ja maaliskuussa.[3] Ilman lämpötila voi nousta kesällä jopa 60 asteeseen, ja yleisesti se on yli 50 astetta. Talvella puolestaan voi olla öisin ja varhain aamulla pakkasta.[4]

Ilman kosteus on 10 % tienoilla. Ilmasto luokitellaan Köppenin luokituksessa luokkaan BWh ja BSh ja tämä aavikko on trooppisen ja subtrooppisen vyöhykkeen rajoilla.

Rub’ al-Khalissa tuulee talvella idästä/koillisesta (pohjoisesta), kesällä lännestä (luoteesta/lounaasta). Nämä ovat hiekkamyrskyjen pääsuunnat ja pitkien hiekkaharjanteiden suunnat. Tuulen suunta vaihtelee monsuuni-ilmiön takia.

Luonto
Rub al Khalin hiekkadyynejä.

Rub’ al-Khalin kasvillisuus on niukkaa. Dyynien valtalaji on tatarkasveihin kuuluva Calligonum crinitum. Muita dyynien lajeja ovat revonhäntäkasveihin kuuluva Cornulaca monacantha, valkosaksauli, sädekaislalaji Cyperus conglomeratus, kapriskasvi Dipterygium glaucum, Limeum arabicum, okarennokki Tribulus arabicus ja mehikorvalaji Zygophyllum mandaveli.[5] Puita kasvaa vain alueen pohjoisosien wadeilla ja dyynien välisissä pannuissa, joissa tavataan matoakaasiata ja meskittilajia Prosopis cineraria.[6]

Rub’ al-Khalissa elää hiekkagaselleja, valkokeihäsantilooppeja, hiekkakissoja ja kierteishäntäisiä sisiliskoja. Šakaalit ja hunajamäyrät ovat kuolleet sukupuuttoon. Eläimet suojautuvat paahtavalta kuumuudelta hiekkaan.

Rub’ al-Khali ja ihminen

Rub’ al-Khali on lähes asumaton ja isolta osaltaan myös tutkimaton alue.[2] Rub’ al-Khalissa on Udala-rubin keidas ja Naifa. Aavikon reunoilla ovat Aba Sa’udin ja Sulayilin pikkukaupungit.

Alueella on suuria öljyesiintymiä.[2] Saudi Aramcon geologit alkoivat tutkia Rub’ al-Khalia, kun aivan sen pohjoispuolelta oli vuonna 1948 löydetty maailman suurin öljykenttä, Ghawar. Rub’ al-Khalista löytyi vuonna 1968 Shaybahin öljykenttä. Sinne alettiin vuonna 1995 kehittää öljynporausta, ja alueelle vedettiin muun muassa 386 kilometrin pituinen tie aavikon halki.[7]

Lähteet
  • Desert Studies 2012. Saudi Geological Survey. Viitattu 19.3.2012. (englanniksi)
  • Edgell, H. Stewart: Arabian Deserts. Dordrect, Alankomaat: Springer, 2006. ISBN 978-1-4020-3969-0. Google-kirjat (viitattu 23.9.2020). (englanniksi)
  • Rubʿ al-Khali Encyclopædia Britannica. 28.3.2020. Encyclopædia Britannica, inc. Viitattu 23.9.2020. (englanniksi)

Viitteet
  1. Desert Studies.
  2. Encyclopædia Britannica.
  3. Edgell, s. 49.
  4. Edgell, s. 45.
  5. Edgell, s. 71.
  6. Edgell, s. 72.
  7. The most remote treasure on Earth Aramco. Viitattu 23.9.2020. (englanniksi)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.