Royal Hospital (Chelsea)

Royal Hospital ja Ranelagh Gardens kuvattuna Thamesilta käsin 1744.

Kaarle II muurasi Royal Hospitalin peruskiven vuonna 1682, mutta ensimmäiset veteraanit pääsivät muuttamaan sen tiloihin vasta kymmenen vuotta myöhemmin. Rakennuksen pääarkkitehtinä toimi Christopher Wren, ja sairaalan toiminnan organisoimisesta vastasivat armeijan kassanhoitaja Stephen Fox ja virkamies John Evelyn.[5]

Sairaalaa ympäröivän puutarhan rakentaminen aloitettiin 1687 ja se valmistui viisi vuotta myöhemmin. Sairaalan pohjoispuolelle tuli suuri, muurin ympäröimä piha-alue Burton’s Court. Wrenin kunnianhimoisimmat suunnitelmat sijoittuivat kuitenkin rakennuksen eteläpuolelle, jonne rakennettiin valtavan tukimuurin varaan koko julkisivun levyinen terassi. Terassi toimi käytännössä kivijalkana sen päälle rakennetuille rakennuksille. Terassilta rakennettiin Thamesin rantaan 24 metrin pituinen pengertie, jonka molemmille puolille tuli kaksi L-kirjaimen muotoista kanavaa sekä keittiöpuutarhoita.[5]

Vuonna 1688 Royal Hospitalin kassanhoitaja ja ensimmäinen Ranelagh’n jaarli Richard Jones alkoi rakentaa sairaalan maille Ranelagh Housea ja onnistui myöhemmin solmimaan pitkän vuokrasopimuksen taloa ympäröivistä maista. Hän kuoli varattomana vuonna 1712, minkä jälkeen Ranelagh House ja sitä ympäröivät puutarhat pääsivät ränsistymään. Vuonna 1741 alueesta kunnostettiin julkinen huvipuisto Ranelagh Gardens, jonne arkkitehti William Jones suunnitteli näyttävän rotundan, kanavan, lammen, kiinalaistyylisen sillan ja temppeleitä. Puisto suljettiin vuonna 1803, jolloin Ranelagh House ja rotunda purettiin ja maat palautettiin Royal Hospitalille.[5]

Chelsea Pensioner punaisessa univormussaan.

1800-luvun puolivälissä Royal Hospitalin lähistöllä käynnistyi Chelsea Embankmentin rakentaminen ja muita suuria rakennushankkeita. Burton’s Courtin halki rakennettiin 1845 Royal Hospital Road, joka erotti sen muusta sairaala-alueesta. Sairaalaa ympäröiviä maita kunnostettiin ja Ranelagh Gardens avattiin jälleen julkisena puistoalueena 1849. Puistoalueen ja Thamesin erotti toisistaan vuonna 1874 valmistunut Chelsea Embankment. Burton’s Court annettiin 1888 harjoittelupaikaksi Lontoon varuskunnalle.[5]

Toisen maailmansodan aikana Royal Hospital joutui ilmahyökkäysten kohteeksi. Saksalaiset pommittivat sen sairastuvan korjauskelvottomaksi 16. huhtikuuta 1941 ja tuhosivat koillissiiven V2-ohjuksella 3. tammikuuta 1945. Alueelle tehtiin kaikkiaan 29 iskua, joissa kuoli 21 ja haavoittui 33 ihmistä.[6]

Royal Hospital on yhä kruunun omistuksessa. Päärakennuksen eteläpuolinen puistoalue on pelkästään vanhainkodin asukkaiden käytössä, mutta sen eteläpuolinen nurmialue on avoinna suurelle yleisölle. Vuodesta 1913 nurmialuetta on käytetty Royal Horticultural Societyn toukokuussa järjestämän Chelsea Flower Show’n tapahtumapaikkana.[5]

Royal Hospital sijaitsee Thamesin pohjoisrannalla Lounais-Lontoossa, noin kilometrin päässä Victorian asemasta lounaaseen. Sairaala-alue on laajuudeltaan 21 hehtaaria ja sitä rajoittavat koillisessa Chelsea Bridge Road, etelässä Chelsea Embankment ja lännessä sairaalan palvelurakennus ja puutarha sekä Embankment Gardensin asuintalot. Luoteessa alueen poikki kulkee Royal Hospital Road, joka erottaa sen Burton’s Courtin puistoalueesta. Sairaalakompleksin pohjoispuolinen osa on suhteellisen tasainen, kun taas eteläpuolinen osa viettää loivasti kohti Thamesia. Alueen itäosassa sijaitseva Ranelagh Gardens on pinnanmuodoiltaan kumpuileva ja sen erottaa muusta sairaala-alueesta East Road, joka kulkee alueen läpi Chelsea Embankmentilta Royal Hospital Roadille.[5]

Grade I -luokan suojelukohteen aseman saanut Royal Hospitalin entinen pääsisäänkäynti sijaitsee Burton’s Courtin pohjoisreunalla ja Royal Avenuen varrella. Nykyinen pääsisäänkäynti sijaitsee etelässä Chelsea Embankmentin varrella, mutta sen lisäksi alueelle johtaa myös muita portteja esimerkiksi Royal Hospital Roadilta. Useat näistä sisäänkäynneistä ovat alkuperäisiä ja suojeltu Grade II -luokan suojelukohteina.[5]

Kaarle II:n kultainen patsas Royal Hospitalin sisäpihalla.

Royal Hospitalin päärakennus sijaitsee sairaala-alueen keskellä. Rakennus on muurattu tummanruskeista tiilistä ja koristeltu punaruskeilla tiilillä, kulmakivillä ja valetuilla korniiseilla. Sen liuskekatossa on säännöllisin välimatkoin kattolyhtyjä. Rakennus muodostuu seitsemästä kolmikerroksisesta osasta, joiden väliin jää kolme sisäpihaa: Light Horse Court idässä, Figure Court keskellä ja College Court lännessä. Keskimmäisen osan etu- ja takapuolella on yksikerroksisten pylväiköiden reunustama doorilainen portiikki, jonka yläpuolella kohoaa rakennuksen katolle rakennettu kupoli. Figure Courtiin on sijoitettu Kaarle II:n patsas ja Waterloon taistelusta (1815) sotasaaliina saatuja tykkejä. Päärakennus on suojeltu Grade I -luokan suojelukohteena.[5]

Alkuperäiset rakennukset suunnitteli Sir Christopher Wren ja ne rakennettiin 1682–1702. Myöhemmin tehdyistä muutostöistä, jotka koskivat lähinnä sisätiloja, vastasivat rakennusvalvojan roolissa Robert Adam 1762–1792 ja John Soane 1807–1837. Sloane suunnitteli muun muassa useita palvelurakennuksia, talleja ja sairastuvan, joka tuhoutui natsien pommituksissa 1941. Vanhan sairastuvan paikalle rakennettiin myöhemmin National Army Museum. Uusi sairastupa siirrettiin alueen koilliskolkkaan ja sen vihki käyttöön 1961 kuningataräiti Elisabet.[5] Sen korvasi vuonna 2009 avattu Margaret Thatcher Infirmary, jonka läheisyyteen haudattiin vuonna 2013 Margaret Thatcherin tuhkat.[4][7]

Päärakennuksen eteläpuolella on kahden hehtaarin laajuinen yksityinen puistoalue, johon kuuluu nurmialueita, sorateitä, ruusuistutuksia ja tenniskenttä. Alue on erotettu sen eteläpuolisesta julkisesta nurmialueesta valurauta-aidalla sekä koristepuilla ja -pensailla. Julkisella puistoalueella on arkkitehti Charles Robert Cockerellin suunnittelema graniittiobeliski (1853), joka pystytettiin Chillianwalan taistelun uhrien muistoksi. Alueen länsiosassa on muun muassa tennis- ja jalkapallokenttiä ja sen itäosassa sijaitsee Ranelagh Gardens, joka ei ole juurikaan muuttunut siitä, millaiseksi arkkitehti John Gibson sen suunnitteli 1859–1866. Eteläpuoliset puistoalueet saivat nykyisen muotonsa 1800-luvun puolivälissä, kun Chelsea Embankment rakennettiin. Tällöin myös kanaalit täytettiin ja Wrenin suunnittelema pengertie korvattiin leveällä soratiellä.[5]

Päärakennuksen pohjoispuolella sijaitseva Burton’s Court oli alun perin Royal Hospitalin pääsisäänkäynti ja tunnettiin nimellä Great Court. Sen alueella oli lehmusten ja hevoskastanjoiden reunustamia puistokäytäviä. Kun Royal Hospital Road rakennettiin 1800-luvun alussa, Burton’s Courtista tehtiin julkinen puisto. 1800-luvun lopulta alkaen se toimi jonkin aikaa Lontoon varuskunnan harjoituspaikkana, ja nykyään sitä käytetään urheilupaikkana. Sairaala-alueen koilliskolkassa sijaitsi aikaisemmin hautausmaa, joka jäi pois käytöstä 1800-luvun puolivälissä.[5]

Royal Hospital.