Roy Eldridge
David Roy Eldridge (30. tammikuuta 1911 Pittsburgh, Pennsylvania – 26. helmikuuta 1989 Valley Stream, New York), tunnettu nimellä Roy Eldridge ja lempinimellä Little Jazz, oli yhdysvaltalainen swing-aikakauden jazztrumpetisti, orkesterinjohtaja ja laulaja.
Puuseppäisän ja pianistiäidin poika Roy Eldridge alkoi soittaa pianoa viisivuotiaana ja ihaili Joe-veljeään, joka opetteli soittamaan viulua, alttosaksofonia ja klarinettia. Roy alkoi soittaa rumpuja veljensä yhtyeessä. Joe yritti innostaa pikkuveljeään tarttumaan trumpettiin, minkä tämä tekikin 11-vuotiaana. Nuotinlukua Eldridge ei koskaan kunnolla oppinut, mutta oli sitäkin taitavampi oppimaan asioita korvakuulolta.
Teini-iässä Eldridge kierteli usean yhtyeen mukana Yhdysvaltain keskilännen osavaltioissa tultuaan erotetuksi high schoolista. 20-vuotiaana Eldridge johti kotikaupungissaan omaa yhtyettä managerinsa keksimällä nimellä Roy Elliott, kunnes pääsi newyorkilaisen Fletcher ja Horace Hendersonin Stompers-orkesteriin. Seuraavana oli vuorossa Speed Webbin yhtye, jossa Eldridge syrjäytti muusikoiden kunnianhimottomana pitämän johtajan, mutta kokoonpano jäi lyhytikäiseksi. Vuonna 1930 vasta 19-vuotias Eldridge muutti New Yorkiin, jossa esiintyi monissa kokoonpanoissa myös radiossa ja äänilevyillä, kuten Billie Holidayn levytyksissä ”What a Little Moonlight Can Do” ja ”Miss Brown to You”. Marraskuussa 1935 Eldridge liittyi Fletcher Hendersonin orkesteriin trumpetin äänenjohtajaksi ja satunnaiseksi laulajaksi, kunnes seuraavan vuoden syksyllä muutti Chicagoon muodostaakseen joka ilta radiolähetyksissä soittaneen oktetin isonveljensä Joe Eldridgen kanssa.
Vuonna 1938 Roy Eldridge kyllästyi musiikkialan rasismiin ja lähti opiskelemaan radiotekniikkaa. Kuitenkin jo seuraavana vuonna hän kokosi uuden kymmenen soittajan kokoonpanon, joka sai vakiokiinnityksen New Yorkin Arcadia Ballroomista. Vuonna 1941 Eldridge liittyi Gene Krupan orkesteriin, jonka laulusolistina oli tuore löytö Anita O'Day. Näin Eldridgestä tuli yksi ensimmäisistä mustista jazzmuusikoista, jotka pääsivät soittamaan valkoisista muusikoista muodostuneessa big bandissä.
Vuonna 1944, Krupan yhtyeen hajottua johtajansa vankeustuomioon marijuanan hallussapidosta, Eldridge aloitti Artie Shaw’n yhtyeessä, mutta kiertueella kohtaamansa rasismin jälkeen perusti oman big bandin, jota ei kuitenkaan saanut taloudellisesti kannattavaksi ja joutui palaamaan pieniin kokoonpanoihin.
Toisen maailmansodan jälkeen Eldridge liittyi Jazz at the Philharmonic -kiertueeseen, asui hetken Pariisissa Benny Goodmanin yhtyeen jäsenenä ja palasi sitten New Yorkiin johtamaan yhtyettään Birdland-klubilla. Tämän lisäksi hän soitti pienissä kokoonpanoissa muun muassa Coleman Hawkinsin, Ella Fitzgeraldin ja Earl Hinesin kanssa. Hän soitti Fitzgeraldin kiertuekokoonpanossa 1963–1965 ja Count Basien kanssa 1966, kunnes palasi freelance-muusikoksi.
Eldridge työskenteli orkesterinjohtajana Jimmy Ryanin dixieland-tyylisellä jazzklubilla New Yorkissa useita vuosia 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa toimien ajoittain myös pianistina, rumpalina ja laulajana. Vuonna 1971 hänet hyväksyttiin Down Beat Jazz Hall of Fameen. Eldridge lopetti soittamisen sydänkohtauksen jälkeen 1980 ja kuoli 78-vuotiaana 1989, vain kolme viikkoa vaimonsa jälkeen.