Laurila–Kelloselkä-rata

Laurila–Kelloselkä-rata on Suomen rataverkon osuus Kemin pohjoispuolella sijaitsevalta Laurilan rautatieasemalta Keminmaasta Rovaniemen ja Kemijärven kautta valtakunnan itärajalle Sallan Kelloselkään. Rataosuus on yksiraiteinen. Osuus Kemi–Laurila–Kemijärvi on sähköistetty. Laurilan ja Kemijärven välisen osuuden liikenteenohjaus hoidetaan kaukokäytöllä Oulusta käsin.

Laurila–Kelloselkä
Rautatie Kemistä Kantalahteen
Rautatie Kemistä Kantalahteen
Perustiedot
Reitti Laurila–Kelloselkä
Rakennettu useissa osissa
Avattu useissa osissa
Lakkautettu Isokylä–Kelloselkä
Purettu Kelloselkä–raja (luvatta, osittain)
Omistaja Suomen valtio
Ylläpitäjä Väylävirasto
Liikenne
Liikennöitsijä(t) VR, Fenniarail
Henkilöjunia / vrk 12
Tavarajunia / vrk 10
Tekniset tiedot
Pituus 269,3 km
Raiteiden lkm 1
Raideleveys 1 524 mm
Sähköistys 2 × 25 kV / 50 Hz
(Laurila–Kemijärvi)
Sallittu nopeus
 • henkilöliikenteessä 100–140 km/h
 • tavaraliikenteessä 80–100 km/h
Liikenteenohjaus
Kauko-ohjaus Laurila[1]
Radio-ohjaus (Laurila)–Kemijärvi[1]
Vähäliikenteinen rata Kemijärvi–Isokylä
Ohjauskeskus Oulu
Suojastus ei
Kulunvalvonta JKV

( ) = liikennepaikka ei kuulu radio-ohjattuun rataan.
Km   Lyh. Liikennepaikat
 Alakurttiin (purettu)
277,4 Kelloselkä-raja
269,3 Kls Kelloselkä
Kantatie 82:n ylitys
255,6 Sll Salla
245,6 Smv Salmivaara
244,0 Kantatie 82:n alitus
240,0 Kantatie 82:n alitus
229,2 Kuu Kursu
217,2 Jsj Joutsijärvi
198,9 Ktv Kotavaara
197,0 Ikä Isokylä
196,7 Sellutehtaan raide
193,1 Kemijärvi (silta)
Valtatie 5:n alitus
190,6 Kjä Kemijärvi
181,2 Hnh Hanhikoski
171,2 Kvr Kuusivaara
165,5 Pji Pirttijärvi
14,~ Raajärvi
155,7
155,4 Mis Misi
150,2 Kör Köyry
144,6 Vik Vika
129,0 Kul Kulus
Raudanjoki
125,0 Rdi Raudanjoki
115,8 Vrl Vaarala
113,4 Nvv Nivavaara
Kantatie 81:n ylitys
110,5 Kemijoki (silta)
Kantatie 78:n ylitys
107,4 Kemijoki (silta)
Valtatie 4:n alitus
Roi Rovaniemi (vanha)
105,9 Roi Rovaniemi (nykyinen)
Ima Imari
89,0 Hrs Hirvas
82,7 Mul Muurola
Seututien 930 ylitys
Ruk Ruikka
70,0 Petäjäskosken vaihde
68,3 Jl Jaatila
Valtatie 4:n alitus
57,5 Kvu Koivu
Peu Peura
Lou Loue
Louejoki
Vaajoki
Varejoki
Seututien 928 ylitys
34,7 Trv Tervola
Kaisajoki
Pak Paakkola
18,6 Knk Koskenkylä
12,3 Tör Törmä
7,4  Kalkkimaalle
7,4 Ldl Liedakkala
0,8  Tornioon
0,0 Lla Laurila
 Ouluun
Merkkien selitykset
Rovaniemen rautatieasema
Joutsijärven liikennepaikka
Radan päätepiste Kelloselässä

Rautatie ylittää pohjoisen napapiirin ratakilometrillä 1003+850 entisten Kuluksen ja Vian asemien välillä, tarkemmin entisten Kunnaruksen ja Outo-ojan seisakkeiden välimaastossa.[2]

Ennen talvisotaa rautatie päättyi Kemijärvelle. Suomen ja Neuvostoliiton rataverkot yhdistävä rata Kemijärveltä itään rakennettiin Moskovan rauhan ehtojen mukaisesti vuosina 1940–1941. Radalla ei kuitenkaan koskaan ole ollut maiden välistä liikennettä. Sen Suomen-puoleisella osuudella oli vain vähäistä tavaraliikennettä ja rataosuutta oli pitkään ehdotettu lakkautettavaksi kannattamattomana, mutta myös suunniteltu sen jatkamista Soklin kaivokselle (katso Soklin rata) tai ottamista käyttöön Suomen ja Venäjän välisessä liikenteessä.

Heinäkuussa 2010 VR päätti lopettaa puunkuljetukset Isokylä–Kelloselkä-välillä. Lopettamisen syitä perusteltiin muun muassa Isokylään avatulla puunlastausterminaalilla.[3] Lakkautuksen taustalla painavimpana syynä lienee kumminkin VR:n uusi hinnoittelupolitiikka, joka nosti liikennepaikalta lähtevän 10 vaunun yksikön hintaa siten, että rahdin kuljetus muuttui kalliimmaksi rautateitse kuin maanteitse. Samalla halpeni 20:n ja sitä suuremman vaunun yksikkö.[4] Toistaiseksi viimeinen puukuljetus radalla tapahtui 29. heinäkuuta 2010, minkä jälkeen kuljetukset siirtyivät maanteille.[5]

Isokylän ja Kelloselän välinen rataosuus suljettiin käytön vähäisyyden vuoksi liikenteeltä 9. joulukuuta 2012 Sallan kunnan vastustuksesta huolimatta.[6][7][8] Osuuden viimeinen käyttäjä huoltoliikennettä lukuun ottamatta oli Pohjois-Suomen Rautatieharrastajien museojuna 8. joulukuuta 2012.[8]

Historia

Rata on rakennettu useassa osassa seuraavasti:

Sähköistys osuudella Kemi–Rovaniemi otettiin käyttöön 1. joulukuuta 2004. Osuuden Rovaniemi–Kemijärvi sähköistys otettiin käyttöön 11. maaliskuuta 2014.[10]

Kelloselän ja rajan välinen osuus

Rata jatkui aikaisemmin Kelloselästä Vanhaan Sallaan saakka. Moskovan rauhassa sovittiin vuonna 1940, että rataa jatketaan Kemijärven Isokylästä Sallaan Suomen ja Neuvostoliiton uudelle rajalle, josta Neuvostoliitto aikoi jatkaa rataa Vienanmeren rannalle Kantalahteen.[11] Suomen puolella radalla työskenteli yli 3 400 henkilöä huhtikuussa 1941. Neuvostoliitto sai noin 100 000 työntekijän voimin Alakurtin radan Suomen rajalle valmiiksi jo 25. helmikuuta 1941, kun taas Suomen puolelta rata valmistui rajalle vasta 15. toukokuuta 1941. Tällöinkin radasta Suomen puolella oli rakentamatta osuuksia Kemijoella ja Kotajärvellä. 3. heinäkuuta saksalaiset ja suomalaiset hyökkäsivät rataa pitkin Neuvostoliittoon, mikä sai neuvostoliittolaiset purkamaan omaa rataosuutta vetäytyessään saksalaisten uudelleen rakennettavaksi. Saksalaiset purkivat 1944 rakentamaansa osuutta vetäytyessään hyökkäävien neuvostoliittolaisten tieltä.

Moskovan välirauhansopimuksen solmimisen yhteydessä 1944 Neuvostoliitto edellytti Moskovan rauhan mukaisesti että Sallan radan Suomen puolella oleva osuus pidetään rakennettuna raja-asema Kelloselästä eteenpäin. Ratalinja Suomen puolella metsittyi ja sitä käytiin 2000-vuosikymmenelle asti raivaamassa, jotta satelliiteilla voitaisiin havaita, että Suomi noudattaa ehtoja.[12] Sallan radasta purettiin Suomen puolella kuitenkin 200 metrin osuus kansainvälisen rajanylityspaikan maantieyhteyden vuoksi.

Elokuussa 2008 paikallinen yrittäjä purki rataa noin 1,7 kilometrin matkalta ja varasti kiskot muualle myytäväksi. Tällöin ulkoministeriö antoi lausunnon, että Pariisin rauhansopimus ei enää velvoita ylläpitämään rataosuutta.[13] Toukokuussa 2009 teosta syytetty tuomittiin yhdeksäksi kuukaudeksi vankeuteen ja hänelle määrättiin yli 50 000 euron vahingonkorvaukset.[14]

Raajärven rata

Raajärven rata oli sivurata Misin rautatieasemalta Raajärven kaivokselle. Rata sijaitsi nykyisten Rovaniemen ja Kemijärven kaupunkien alueella. Kaivosradaksi rakennetun rautatien pituus oli noin 14 kilometriä. Se haarautui Rovaniemen ja Kemijärven väliseltä rataosuudelta Misin ratapihan itäpäässä. Rata oli käytössä vuosina 1963–1976. Kun liikenne radalla lopetettiin, pääosa ratapenkereestä muutettiin autotieksi, ja on nykyisin paikallistie numero 19772.

Sallan radan jatkokehityssuunnitelmat

Suomen puoleinen osa Sallan radasta muodostaa Kemijärven itäpuolella olevan osan nykyistä Laurilan–Kelloselän rataa. Nykyisin siellä on vähäistä tavaraliikennettä. Henkilöliikennettä sillä oli viimeksi kokeiluluontoisesti 1990-luvulla muutamina lomasesonkiaikoina, jolloin Salla Express -niminen lisäjuna liikennöi Helsingin ja Sallan väliä.

Itä-Lapin kuntayhtymä kutsui konsulttitoimisto Green Tulip Consultancyn tutkimaan Sallan radan mahdollista rahoitushanketta. Asiaa selvittävät Max van Asch ja Henrik Spoelman sekä radan mahdollista yksityistä rahoitusta Jeffrey Roberts. Sallan rata poistettiin EU:n TEN -ohjelmasta, minkä vuoksi se ei voi saada ennen 2020 EU-rahoitusta mainitusta ohjelmasta ennen kuin TEN:stä neuvotellaan EU-maiden kesken uudelleen.

Sallan rata Alakurttiin vietynä voisi tukea Kemin sataman kuljetuspalveluita, mikäli alankomaalaisten harjoittamaa Murmanskin ja Rotterdamin välistä laivaliikennettä korvattaisiin Kemin ja Rotterdamin välisellä liikenteellä.

Venäläiseltä puolelta Muurmanskin alueella korostetaan Sallan radan olevan osa Barentsin alueen logistiikkaa, mihin kuuluu myös norjalaisten kannattama Kirkkoniemen rata. Norjan Kirkkoniemessä mahdollisen Kirkkoniemen radan päässä asuu noin 5 000 asukasta, mutta siellä on kaivos.

Muurmanskin alueen johtajan, Juri Jevdokimovin mukaan Sallan rata voisi kannattaa, mikäli Suomi ostaisi turvetta Venäjän puolelta. Suomen turvetuotanto puolestaan perustuu vain kotimaiseen turpeeseen.

Matti Vanhasen toisen hallituksen tultua nimitetyksi virkaansa, esitti ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen sen toteuttamista. 80 miljoonan euron hankkeeseen tulisi hänen mukaansa pyrkiä löytämään kansainvälistä rahoitusta.

Lähteet
  1. F 8/2009 Rataverkon kuvaus 1.1.2010 (pdf) (4.2. Kauko-ohjatut radat, 4.5. Radio-ohjatut rataosuudet) 1.1.2010. Helsinki: Ratahallintokeskus. Viitattu 2.2.2010. [vanhentunut linkki]
  2. Jussi Iltanen:Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat (2. painos), s. 230. Helsinki: Karttakeskus, 2010.
  3. Junaradan alasajo suututtaa sallalaisia 6.7.2010. Yleisradio Oy. Arkistoitu 5.2.2011. Viitattu 11.7.2011.
  4. Särkelä, Jorma: Itä-Lapin kuntayhtymäkin heräsi Sallan radan liikenteen lakkautukseen Lapin Kansa. 3.8.2010. Rovaniemi: Pohjois-Suomen Media Oy. Viitattu 11.7.2011. [vanhentunut linkki]
  5. Tolppi, Anni: Sallan rata hiljenee 29.7.2010. Yleisradio Oy. Arkistoitu 29.4.2013. Viitattu 11.7.2011.
  6. Rautateiden verkkoselostus 2013 (s. 24) 2011. Liikennevirasto. Viitattu 17.12.2012.
  7. Salla ei hyväksy radan sulkemista Lapin Kansa. 26.10.2012. Arkistoitu 12.3.2016. Viitattu 17.12.2012.
  8. Viimeinen matka Sallan radalla Lapin Kansa. 8.12.2012. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 17.12.2012.
  9. Suomen leveäraiteiset rataosat, taulukko valmistumisvuosista
  10. Sähköjuna houkutteli satoja Kemijärven asemalle 11.3.2014. Yle. Viitattu 17.3.2014.
  11. Moskovan rauhansopimus, 7. art.
  12. Hylättyä rataa Kelloselän itäpuolella
  13. Ulkoministeriö: Pariisin rauhansopimus ei estä Sallan radan purkamista Yle. Viitattu 14. elokuuta 2008.
  14. Vanhan Sallan radan purkaneelle vankeutta 5.5.2009. Yle. Viitattu 17.12.2012.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.