Rotonde de la Villette

Rotonde de la Villette sijaitsee Place de la Bataille-de-Stalingrad -nimisen aukion laidalla, Bassin de la Villette -nimisen tekojärven rannalla Pariisin 19. arrondissementissa. Vuodesta 2009 lähtien rakennuksessa toimii ravintola ja nykytaiteen galleria.

Rotonce de la Villette, alkuperäiseltä nimeltään Barrière de la Villette[2], oli yksi propylaioista eli kaupunginmuurin porttirakennelmista, joiden suunnittelu annettiin Claude-Nicolas Ledoux'n tehtäväksi. Se rakennettiin vuosina 1785–1788, ja se liittyi Pariisin ympärille samaan aikaan rakennettuun, myöhemmin purettuun kaupunginmuuriin, joka tunnettiin nimellä Mur des Fermiers généraux. Tällä muurilla ei alun perinkään ollut puolustuksellista merkitystä, vaan se rakennettiin tullien (octroi) perimiseksi kaupunkiin tuotavista tavaroista.[3] Kohtiin, joista kaupunkiin johtaneet tiet leikkasivat muurin, rakennettiin tulliasemat ja pystytettiin tullipuomit. Rotonde de la Villette oli yksi näistä tulliasemista, ja sen viereltä alkoi kaksikin maaseudulle johtavaa tietä, Flanderiin ja Soissoniin johtaneet tiet. Useimmat tulliasemat on myöhemmin purettu kuten itse muurikin, mutta Rotonde de la Villette on yhä jäljellä ja on suojeltu rakennusmuistomerkkinä.

Faubourg Saint-Martinin laidalle Claude Nicolas Ledoux suunnitteli seitsemän rakennusta ja rakennelmaa:

• kaksi pientä rakennelmaa muodostivat La Villetten tulliportin (ransk. Barrière de La Villette), jonka nimenä vuoteen 1798 saakka oli Senlis'n tulliportti. Ne sijaitsivat Senlis'hin ja edelleen Flanderiin johtaneen tien, nykyisen Rue de Flandren molemmin puolin Bassin de la Villetten pohjoispuolella. Niissä tarkastettiin tätä tietä pitkin kaupunkiin tuodut tavarat. Tämän tien jatkeena kaupungin muurin sisäpuolella oli Rue du Faubourg Saint-Martin.
• toiset kaksi samanlaista rakennelmaa muodostivat Pantinin tulliportin (ransk. Barrière de Pantin). Ne sijaitsivat "Saksan tien" (ransk. Route d'Allemagne) molemmin puolin. Tämä tie, nykyinen Avenue Jean-Jaurès, tunnettiin sen varrella olevien kaupunkien mukaan myös nimillä Route de Meaux tai Route de Strasbourg, ja se kulki Bassin de la Villetten eteläpuolitse. Alun perin sillä oli sama nimi muurin sisäpuolella, mutta tämä osuus sai vuonna 1823 erillisen nimen Rue La Fayette.
• edellisten väliin rakennettu monumentaalinen rakennus, Rotonde la Villette. Vaikka sen nimenä aluksi oli Barrière Saint-Martin, se ei varsinaisesti ollut tulliasema (ransk. barrière), sillä se ei valvonut mitään tiettyä kulkureittiä. Sen sijaan tässä koristeelliseen rakennukseen sijoitettiin tullimiesten ja tarkastajien toimistot, ja siihen majoitettiin ratsuväen osasto, jonka tehtävänä oli valvoa tietä ja varastoja. Ledoux ilmeisesti halusi sijoittaa tähän kohtaan muita komeamman rakennuksen, joka muodostaisi kyllin arvokkaan päätekohdan tälle suurelle ja historiallisesti merkittävimmälle pääkaupunkiin johtavista teistä.[4]

Tavaroiden tarkistamista varten niiden kuljettajien oli kuljettava Senlis'n tai Pantinin vartiokoppien kautta. Sinne saavuttuaan heidän oli käytävä Rotondessa sijainneessa toimistossa, jossa he tekivät tarkastajalle selvityksen ja suorittivat maksut. He palasivat saamansa todistuksen kanssa tulliportille, jossa tarkistettiin, että heidän kuormansa sisältö oli heidän ilmoittamansa mukainen.[4].

Kaupungintulli, octroi, lakkautettiin vuonna 1791. Vuosina 1830–1860 Rotonde de La Villette toimi kaupungin kaartin kasarmina. Vuosina 1865–1921 sitä käytettiin suolavarastona.[4]

Rotonde de La Villette on useita kertoja ollut purku-uhan alaisena. Muuri, johon se liittyi, purettiin toisen keisarikunnan aikana Georges-Eugène Haussmannin johtamien laajojen uudisrakennustöiden yhteydessä, jolloin vuonna 1860 Pariisin rajatkin siirrettiin Thiersin puolustusmuurille saakka. Rotonde de la Villette kuitenkin säästyi, mutta Pariisin kommuunin aikana vuonna 1871 siinä syttyi tulipalo. Tämän palon jälkeen itse Rotonde kunnostettiin, mutta sen naapureina olleet La Villetten ja Pantinin tulliportit purettiin.[4] Vielä kerran Rotondea uhkasi purku, kun sen ohi kulkeva Pariisin metrolinja nro 2 vuosina 1900–1903 rakennettiin. Tämä osuus metroradasta ei kulje tunnelissa vaan pitkiä viaduktia pitkin katujen yläpuolella. Radan linjaukseen tehtiin kuitenkin mutka niin, että Rotonde säilyi. Näin ollen Rotonde de La Villette on yksi niistä kuudesta propylaiasta, jotka Pariisissa ovat yhä nähtävissä.

Histrialliseksi muistomerkiksi Rotonde julistettiin 24. huhtikuuta 1907 annetulla asetuksella.[5]

Ensimmäisen maailmansodan aikana, 30. tammikuuta 1918, Rotonde de la Villette joutui saksalaisten suorittamien ilmapommitusten kohteeksi.[6]

Rotonde peruskorjattiin viimeksi vuonna 2009, minkä jälkeen rakennukseen sijoitettiin ravintola.

• 
  Rotonde de la Villette vuonna 1829 Christophe Civetonin (1796-1831) kuvaamana. Oikealla Ceituren akveduktin vedenottamo.
• 
  La Villette versaillesilaisten joukkojen piirittämänä toukokuussa Gustave Boulanger'n johdolla. Savun keskeltä erottuu Ledoux'n edellisellä vuosisadalla rakennuttama rotunda.
• 
  Rotonde de La Villette.

Arkkitehti Claude-Nicolas Ledoux suunnitteli Pariisin laidoille noin 40 tullitoimistoa, joista huomattavimmista hän käytti antiikin aikaista nimitystä propylaia. Niihin hän sovelsi samoja valistuksen aikaisia, antiikin esikuviin perustuvia arkkitektonisia ajatuksia, joiden mukaisesti hän oli jo aikaisemmin suunnitellut Arc-et-Senans’n kuninkaallinen suolatehtaan. Kaikista Pariisin laidoille rakennetuista propyleioista Rotonde la Villette oli mittasuhteiltaan suurin ja vaikuttavin.

Rotonden julkisivu rakennettiin suurikokoisista kivilohkareista. Pohjapiirrokseltaan se muistuttaa antiikin aikaisia esikuvia. Niinpä se on pohjaltaan kreikkalaisen ristin muotoinen, ja pystysuunnassa se on lieriön muotoinen osoittaen suoraan kohti taivaan korkeinta kohtaa eli zeniittiä samoin kuin monet Andrea Palladion suunnittelemat rakennukset. Pohjakerroksessa sen jokainen julkisivu koostuu kahdeksasta lyhyestä ja massiivisesta toscanalaisesta pylväästä, joiden yllä on päätykolmio. Sen keskellä olevaa salia ympäröivät holvikaaret, joissa ikkunoiden karmit muodostuvat 40 doorilaistyylisestä pylväästä ja muistuttavat näin italialaista palladiolaista arkkitehtuuria. Katto on suppilomainen, ja sen korkeimmassa pyöreässä osassa on valoaukkona toimiva ikkuna. Rakennuksen katto on doorilaistyylinen, ja siinä vuorottelevat metoopit ja triglyfit.

Rakennuksessa yhdistyvät näin ollen toisaalta antiikin, toisaalta Italian renessanssin aikaisten esikuvien mukaiset idealisoidut ja hyvin puhtaaksi kehitetyt muodot.

• 
  Rotonde de la Villette.
• 
  Rotonde de la Villetten sisätilat ja katossa oleva valoaukko.
• 
  Rakennuksen symmetrinen muoto

Nykyisin rakennuksessa toimii ravintola, jonka edustalla on 1500 m²:n laajuinen ulkoterassi ja jossa on myös vastaanottotilana toimiva sali. Lisäksi rakennuksessa on nykyaikaisen taiteen galleria, ja sen lisärakennuksessa on pieni kerhohuone.[7] Rakennuksen ylimmässä kerroksessa on toimistoja.