Rosita Renard

Rosita Renard (8. helmikuuta 1894 Santiago de Chile – 24. toukokuuta 1949) oli chileläinen pianisti.[1]

Rosita Renard

Renard syntyi katalonialaisen José Renardin ja chileläisen Carmen Artigasin vanhimpana tyttärenä.[1] Hän sai 5-vuotiaasta pianonsoiton opetusta Roberto Dunckerilta.[2] Renard aloitti 8-vuotiaana opiskelun Chilen kansallisessa musiikkikonservatoriossa ja valmistui vuonna 1908. Konserttiuransa Renard aloitti 15. toukokuuta 1909 pitämällään debyyttikonsertilla. Presidentti Pedro Monttilta saamansa stipendin turvin Renard pääsi vuonna 1910 Saksaan, jossa hän opiskeli Sternin konservatoriossa, kunnes valmistui vuonna 1914 Martin Krausen opettamana. Vuonna 1916 Renard matkusti Yhdysvaltoihin, jossa toimi konservatorion opettajana Rochesterissa.[1] Hän piti menestyksekkäät sooloresitaalit Aeolian Hallissa vuonna 1916 ja Carnegie Hallissa vuonna 1920. Hän pääsi myös esiintymään johtavien orkesterien kanssa New Yorkissa, Bostonissa ja Chicagossa. Lisäksi hän esiintyi Euroopan suurissa kaupungeissa. Renardia onkin pidetty ensimmäisenä kansainvälistä tunnustusta osakseen saaneena chileläisenä pianistina.[2] Hän palasi Chileen vuonna 1920.[1]

28. elokuuta 1928 Renard meni New Yorkissa[2] naimisiin tšekkoslovakialaisen laulaja Otto Sternin kanssa. Palattuaan Chileen puolisonsa kanssa hänestä tuli Chilen kansallisen musiikkikonservatorion professori. Renard opetti siellä vuoteen 1936. Hän soitti vuonna 1941 Chilen kansallisen sinfoniaorkesterin kanssa. Hän opetti Caracasissa, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 1948. Renard kiersi 1940-luvulla Pohjois-Amerikassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Karibianmerellä. Hän piti konsertteja esimerkiksi Buenos Airesissa, Bogotássa, Medellínissä, Montevideossa, Havannassa, Meksikossa, Puerto Ricolla ja Curaçaossa.[1] Renard soitti muun muassa kapellimestari Erich Kleiberin johdolla; Kleiber nimesi hänet parhaaksi kuulemakseen Wolfgang Amadeus Mozartin tulkitsijaksi.[2]

Renard piti viimeisen konserttinsa Carnegie Hallissa 19. tammikuuta 1949. Hän kuoli von Economon tautiin saman vuoden toukokuussa. Hänen mukaansa on nimetty muun muassa konservatorio ja musiikkipalkinto. Renardin oppilaiden joukossa olivat René Amengual, Inés Gebhard, Flora Guerra, María Iris Radrigán, Elvira Savi ja Herminia Raccagni. Renard antoi myös varhaista opetusta Edith Fischerille.[2] Myös Renardin sisko Blanca Renard oli pianisti.[1]