Rose Tattoo

Rose Tattoon perustivat Australian Sydneyssä vuonna 1976 kitaristit Peter Wells ja Mick Cocks, laulaja Tony Lake ja rumpali Michael Vandersluys.[1] Wells oli Buffalo-yhtyeen entinen basisti ja soitti Rose Tattoossakin bassoa ennen Ian Rilenin liittymistä. Samanaikaisesti Lake ja Vandersluys korvattiin Buster Brown -yhtyeen laulaja Angry Andersonilla ja rumpali Dallas "Digger" Royallilla. Buster Brown oli saanut suosiota Melbournessa ja soittanut Sunbury Pop Festivalilla. Buster Brownissa soitti myös tuleva AC/DC -rumpali Phil Rudd. AC/DC oli suunnannäyttäjä Rose Tattoolle, jotka molemmat soittavat kovaäänistä rockia ja käyttävät voimasointuja. Rose Tattoo eroaa AC/DC:stä kuitenkin runsaalla slide-kitaran käytöllä. Muita Rose Tattoon esikuvia ovat The Rolling Stones, Faces ja Billy Thorpe.

Yhtyeen ensimmäinen esiintyminen oli uutenavuonna 1976 Chequers -klubilla. Rose Tattoo keikkaili klubeilla ja ravintoloissa kohoten niiden suosikkiesiintyjäksi. AC/DC:n jäsenet suosittelivat Rose Tattoota pyrkimään Albert Productionsin artistiksi. Rose Tattoon ensimmäinen single, Rilenin kirjoittama "Bad Boy for Love" ilmestyi lokakuussa 1977.[1] Singlen jälkeen Rilen jätti yhtyeen ja perusti oman punk -yhtyeen nimeltä X. Rilenin tilalle liittyi Buster Brownin aiempi basisti Geordie Leach.

Rose Tattoo levytti vuonna 1978 ensimmäisen albuminsa Rose Tattoo, jonka tuottivat George Young ja Harry Vanda. Albumi nousi Australiassa myyntilistojen sijalle 40. Debyyttialbumin tunnetuimmat kappaleet ovat "Nice Boys", "Rock 'n' Roll Outlaw" ja "Remedy". Geordie Leach erosi toukokuussa 1979 ja hänet korvasi lyhyeksi aikaa Neil Smith ja lopulta Lobby Loyde. Yhtye levytti keväällä 1980 singlen "Legalise Realise", jonka toisella puolella oli Colin Patersonin esittämä "Bong on Aussie" -kappale. Vuonna 1980 Rose Tattoo esiintyi ensimmäistä kertaa Yhdysvalloissa sekä Euroopassa. Syyskuussa basisti Loyde lähti ja Leach palasi.[1]

Vuoden 1981 alussa "Rock N' Roll Outlaw" julkaistiin singlenä Euroopassa ja nousi Ranskassa sijalle 2 sekä Saksassa sijalle 5. Samana vuonna ilmestyi yhtyeen seuraava studioalbumi Assault and Battery, joka nousi Australiassa top 30:een. Iso-Britanniassa se oli parhaimmillaan ykkössijalla. Kesällä 1981 yhtye teki Euroopan kiertueen esiintyen mm. Reading Festivaleilla, jossa laulaja Anderson löi toistuvasti päätään vahvistinkaappeihin, kunnes hänen päänsä alkoi vuotaa verta. Rose Tattoo oli tiettävästi äänekkäin Lontoon Marquee Clubilla soittanut yhtye Led Zeppelinin jälkeen.

Kotiinpaluun jälkeen Robin Riley korvasi kitaristi Mick Cocksin, joka liittyi Heaven -yhtyeeseen. Kesäkuussa 1982 ilmestyi albumi Scarred for Life, jonka tunnetuin kappale on "We Can't Be Beaten". Rose Tattoo keikkaili albumin jälkeen Yhdysvalloissa Aerosmithin ja ZZ Topin kanssa. Rose Tattoon esiintymiset vaikuttivat Los Angelesin orastavaan glam metal -skeneen, erityisesti Guns N' Rosesin tuleviin jäseniin. Guns N' Roses on myöhemmin maininnut Rose Tattoon yhtenä esikuvistaan ja ovat esittäneet "Nice Boys" -kappaletta, joka sisältyy yhtyeen ensijulkaisulle Live ?!*@ Like a Suicide.

Vuonna 1983 Yhdysvaltojen kiertueen jälkeen kitaristit Peter Wells ja Robin Riley sekä rumpali Dallas Royall jättivät Rose Tattoon. Angry Anderson ja Geordie Lech jatkoivat yhtyettä värväten tilalle kitaristit Greg Jordanin ja John Meyerin sekä rumpali Scott Johnstonin. Lokakuussa 1984 ilmestyi neljäs albumi Southern Stars, joka oli viimeinen Rose Tattoon levytys Albert Productionsin artistina. Albumi sisältää hittikappaleen "I Wish". Seuraavana vuonna Anderson näytteli elokuvassa Mad Max – ukkosmyrsky, jolloin Rose Tattoo piti taukoa. Yhtye solmi uuden levytyssopimuksen Mushroom Recordsin kanssa. Kokoonpano uusiutui Andersonia lukuun ottamatta täydellisesti ennen albumin Beats from a Single Drum julkaisua vuonna 1986. Yhtyeessä oli mukana enää yksi kitaristi sekä myös kosketinsoittaja. Vuoden 1987 alussa Anderson aloitti soolouransa, jolloin Rose Tattoo hajosi.[1]

Angry Anderson levytti soolourallaan hitiksi nousseen balladin "Suddenly". Hänen ensimmäinen sooloalbumi Beats From a Single Drum sisälsi Rose Tattoon samannimiselle albumille nauhoittamia kappaleita, mutta levy-yhtiön painostuksesta ne julkaistiin uudelleen Andersonin nimen alla. 1990-luvun alussa Anderson ja rumpali Dallas Royall suunnittelivat Rose Tattoon paluuta, mutta Royall kuoli syöpään vuonna 1991 juuri kun alkuperäiset jäsenet olivat kokoontumassa vuosien jälkeen.[2]

Seuraavana vuonna 1992 Anderson, Peter Wells, Mick Cocks ja Geordie Leach alkoivat harjoitella rumpali Paul DeMarcon kanssa. Heinäkuussa 1993 Rose Tattoo esiintyi Boggo Road Jail -vankilassa sen sulkemisen kunniaksi. Yhtye esiintyi myös Guns N' Rosesin Use Your Illusion Tour -kiertueen Australian konserttien lämmittelijänä. Paluu sai hyvän vastaanoton, mutta jäsenet erkanivat vuoden 1993 jälkeen keskittymään sooloprojekteihinsa.

Rose Tattoo palasi jälleen vuonna 1998. Kokoonpano oli sama kuin vuonna 1993, paitsi basistina oli alkuperäisjäsen Ian Rilen. Yhtye teki comeback-kiertueen All Hell Breaks Loose!!, jonka jälkeen basistiksi vaihtui jälleen Geordie Leach, joka Mick Cocksin kanssa jätti yhtyeen vuonna 2000. Tilalle liittyivät Robin Riley ja Steve King. Rose Tattoo on kiertänyt aktiivisesti Australiaa ja Eurooppaa. Vuonna 2000 yhtye esiintyi Wacken Open Air -festivaaleilla, joka julkaistiin livealbumina nimeltä 25 to Life. Rose Tattoon ensimmäinen albumi 16 vuoteen, Pain ilmestyi vuonna 2002.

Kitaristi Peter Wellsillä diagnosoitiin eturauhassyöpä vuonna 2002 ja hän kuoli 59-vuotiaana maaliskuussa 2006.[3] Wellsin korvasivat Dai Pritchard ja takaisin palannut Mick Cocks. Elokuussa 2006 Rose Tattoo valittiin ARIA Hall of Fameen. Pian lokakuussa alkuperäisjäsen Ian Rilen menehtyi virtsarakon syöpään. Entinen basisti Lobby Loyde kuoli keuhkosyöpään huhtikuussa 2007.

Vuonna 2007 Rose Tattoo julkaisi albumin Blood Brothers. Kesäkuussa 2007 Rose Tattoo toimi Sebastian Bachin kanssa Guns N' Rosesin Chinese Democracy Tour -kiertueen Australian konserteissa. Lokakuussa he toimivat Motörheadin Australian kiertueen lämmittelijänä. Anderson kertoi Unbelievably Bad -rock-lehden haastattelussa levyttävänsä vielä yhden albumin ja sen jälkeen lopettavansa yhtyeessä. Geordie Leach palasi jälleen basistiksi Steve Kingin tilalle vuonna 2007.

Kesällä 2008 Rose Tattoo esiintyi Download Festivaleilla.[4] Huhtikuussa 2009 ilmoitettiin perustajajäsen Mick Cocksin sairastuneen maksasyöpään.[5] Heinäkuussa Cocksille järjestettiin hyväntekeväisyyskonsertti Sydneyssä, jossa myös Rose Tattoo esiintyi.[6] Cocks kuoli syöpään 22. joulukuuta 2009.[7] Rose Tattoon ura jatkui Robin Rileyn ja myöhemmin Randall Wallerin korvatessa Cocksin.

Rose Tattoo juhlisti 35-vuotista uraansa vuonna 2011. Yhtye kirjoitti ja äänitti uusia kappaleita vuonna 2012, mutta niitä ei koskaan julkaistu. Maaliskuussa 2011 Angry Anderson sanoi journalisti Nick Milliganille tulevan albumin jäävän yhtyeen viimeiseksi. Rumpali Paul DeMarco vangittiin vuonna 2014 syytettynä laittomien aseiden hallussapidosta. Rose Tattoo jäi DeMarcon tapauksen jälkeen tauolle.[8] Angry Anderson keskittyi seuraavina vuosina politiikassa vaikuttamiseen.

Rose Tattoo julkisti nykyisen kokoonpanonsa 5. elokuuta 2017. Yhtyeeseen liittyivät Mark Evans (entinen AC/DC -basisti), kitaristi Bob Spencer ja rumpali John Watson. Anderson ja Pritchard pysyvät kokoonpanossa.[9]

• Angry Anderson – laulu (1976–)
• Dai Pritchard – kitara (2006–)
• Bob Spencer – kitara (2017–)
• Mark Evans – basso (2017–)
• John Watson – rummut (2017–)

• Tony Lake – laulu (1976, alkuperäinen)
• Peter Wells – kitara (1976–1983, 1992–2006; kuoli 27. maaliskuuta 2006), basso (1976, alkuperäinen)
• Mick Cocks – kitara (1976–1982, 1992–2000, 2005–2009, alkuperäinen; kuoli 22. joulukuuta 2009)
• Michael Vandersluys – rummut (1976, alkuperäinen)
• Ian Rilen – basso (1976–1977, 1998–1999; kuoli 30. lokakuuta 2006)
• Dallas "Digger" Royall – rummut (1976–1983; kuoli vuonna 1991)
• Geordie Leach – basso (1977–1979, 1980–1984, 1992–1993, 1999–2000, 2007–2013)
• Neil Smith – basso (1979; kuoli 7. huhtikuuta 2013)
• Lobby Loyde – basso (1979–1980; kuoli 21. huhtikuuta 2007)
• Robin Riley – kitara (1982–1983, 2000–2005, 2010–2011)
• John Meyer – kitara (1983–1985)
• Greg Jordan – kitara (1983–1985)
• Scott Johnston – rummut (1983–1984, 1985–1987)
• Andy Cichon – basso (1984–1987)
• Robert Bowron – rummut (1984–1985)
• Tim Gaze – kitara (1985–1987)
• Jake Lardot – basso (1987)
• Rick Melick – koskettimet (1987)
• Paul DeMarco – rummut (1992–2016)
• Steve King – basso (2000–2007)
• Randall Waller – kitara (2011–2017)
• Dario Bortolin – basso (2013–2017)

• Rose Tattoo (1978)
• Assault & Battery (1981)
• Scarred for Life (1982)
• Southern Stars (1984)
• Beats from a Single Drum (1986)
• Pain (2002)
• Blood Brothers (2007)
• Outlaws (2020)

• 25 to Life (2000)
• Tatts - Live in Brunswick (2017)

• A Decade of Rock (1986)
• Their Greatest Hits (1987)
• Angry Metal (1989)
• Nice Boys Don't Play Rock 'N' Roll (1992)
• Never Too Loud (1997)
• The Essential Rose Tattoo (2013)
• Keef's Free (2017)

• Bad Boy for Love (1977)
• Rock 'n' Roll Outlaw (1978)
• One of the Boys (1978)
• Release Legalise (1980)
• Rock 'n' Roll is King (1981)
• Assault & Battery (1981)
• Out of This Place (1982)
• We Can't Be Beaten (1982)
• Branded (1983)
• It's Gonna Work Itself Out (1983)
• I Wish (1984)
• Freedom Flame (1984)
• No Secrets (1985)
• Born to Be Wild (1985)
• Calling (1986)
• Get it Right (1986)
• Falling (1987)
• All Hell Breaks Loose (1998)
• Black-Eyed Bruiser (2006)