Rose Marie McCoy

Rose Marie McCoy syntyi Levi ja Celetia Brazil Hintonin tyttäreksi Oneidassa, Arkansasissa, Yhdysvalloissa. Köyhä maanviljelijäperhe asui peltikattoisessa hökkelissä[1] 1930-luvun Arkansasissa, jossa rotusorto oli voimissaan ja afroamerikkalaisia ei kohdeltu hyvin. McCoy vietti nuoruutensa auttamalla vanhempiaan kanojen, maissin ja puuvillan kasvattamisessa, käymällä pientä kyläkoulua isoveljensä ja -siskonsa kanssa sekä osallistumalla ahkerasti kirkonmenoihin.[2][3]

McCoyn kotikaupungissa Oneidassa blues ei ollut suosittua ja sitä pidettiin jopa ”paholaisen musiikkina”. Teini-ikäisenä McCoy muutti Helenan kaupunkiin, jossa hänen isovanhempansa asuivat, käydäkseen mustille oppilaille tarkoitettua high schoolia. Helenassa hän tutustui bluesiin. Hänellä oli tapana seistä The Hole in the Wall -nimisen klubin edustalla ja kuunnella sisällä soivaa bluesia. Hän tutustui myös jazziin ja esiintyi koulussaan laulajana.[2]

Vuonna 1942 parikymppinen McCoy lähti New Yorkiin taskussaan kuusi dollaria. Hänen unelmansa oli tulla laulajaksi. Hinton työskenteli paitojen silittäjänä kiinalaisten pitämissä pesuloissa Harlemissa ja Bronxissa. Iltasin hän pyrki saamaan laulukeikkoja baareista ja klubeilta. Hän alkoi hiljalleen saada nimeä ja pääsikin lopulta esiintymään paitsi New Yorkissa, myös muun muassa New Jerseyn, Detroitin, Cinnicatin ja Toronton kuuluisilla klubeilla. Hän pääsi lämmittelemään kokeneita esiintyjiä kuten Ruth Brown, Moms Mabley, Dinah Washington ja Pigmeat Markham.[1]

McCoyn ensimmäisen julkaistun kappaleen nimeltä After All levytti yhtye nimeltä The Dixiaires yhdessä Muriel Gainesin kanssa.

Vuonna 1952 McCoy kävi koelauluissa lyhytikäiseksi jääneelle, bluesiin keskittyneelle levy-yhtiölle nimeltä Wheeler Records. Levy-yhtiö piti hänen äänestään, mutta vielä enemmän se piti hänen säveltämistään kappaleista Cheating Blues ja Georgie Boy Blues. Levy-yhtiö tarjosi McCoylle töitä kappaleentekijänä.[3]

McCoyn ensimmäinen hitti oli yhdessä Leroy Kirklandin kanssa sävelletty kappale nimeltään Gabbin’ Blues. Billboard R&B chart -listan kolmannelle sijalle nousseesta kappaleesta tuli myös esittäjänsä Big Maybellen ensimmäinen hitti.[4] Kappaleen puheosuudet esitti McCoy itse. McCoyn säveltäjänuran voidaan katsoa alkaneen tästä.[1]

Vuonna 1954 McCoy sävelsi kappaleen Tryin’ to Get to You. Kun mustista muusikoista koostunut r’n’b-kokoonpano The Eagles esitti sen, ei se saanut juurikaan huomiota. Kappaleeseen tarttui pari vuotta myöhemmin myös toinen artisti, Elvis Presley, joka sisällytti sen debyyttialbumilleen. Albumi nousi listaykköseksi.[1]

McCoy piti Elviksen versiota huonona, koska tämä ei McCoyn mukaan osannut laulaa. Hän oli kuitenkin tyytyväinen kappaleen saamaan suosioon.[5]

Yli 350 artistia on levyttänyt ja esittänyt McCoyn kappaleita. Heidän joukossaan ovat Elviksen lisäksi mm. Nat "King" Cole, Sarah Vaughan, Bruce Springsteen, James Brown, Tina Turner, Eddie Arnold, Johnny Mathis, Roy Orbison, Debbie Reynolds, Johnny Rivers, Diana Ross ja Aretha Franklin.

McCoyn kappaleita on levytetty yli 850. Hän hallitsi useimmat populaarimusiikin lajit ja kieltäytyi menemästä töihin yhdelle levy-yhtiölle, vaikka sai runsaasti tarjouksia. Freelancerina hän olisi vapaampi ja voisi säveltää monipuolisemmin. McCoy sävelsi lähes elämänsä loppuun saakka.[1][3]

McCoy matkusti vuonna 1943 kotiin Arkansasiin ja nai matkallaan nuoruudenihastuksensa, armeijassa palvelevan ja toiseen maailmansotaan lähtöä valmistelevan James McCoyn. McCoy työskenteli myöhemmin Ford Motor Companylla. Avioliitto kesti James McCoyn kuolemaan saakka, 57 vuotta. He eivät saaneet lapsia.[2][1]

McCoy asui yli 50 vuotta Teaneckin kaupungissa New Jerseyn osavaltiossa. Hänen elämäkertansa Thought We Were Writing the Blues: But They Called It Rock 'n' Roll julkaistiin vuonna 2014.[1]

McCoy kuoli 92-vuotiaana Urbanan kaupungissa Illinoisin osavaltiossa.[1]

• Virallinen nettisivu