Roots reggae

Roots reggae on reggaemusiikin alalaji, jonka huippukausi oli Jamaikalla 1970-luvulla. Vallitsevana reggae-tyylinä roots reggae sijoittuu 1960-luvun lopun varhaisen reggaen ja 1980-luvun dancehall-reggaen väliin. Roots reggae on orgaanista^selvennä musiikkia, jota soittaa useimmiten iso yhtye, jossa on perussoittimien lisäksi trumpetti, saksofoni, erilaisia lyömäsoittimia ja taustalaulajia.

Sanoitukset kertovat alistetussa asemassa olevien ihmisten kärsimyksistä ja historian vääryyksistä tai sitten sanoituksilla pyritään luomaan uskoa ja iloa. Kuuluisimpia alkuaikojen roots reggae -yhtyeitä olivat muun muassa Burning Spear, The Gladiators, The Congos, Mighty Diamonds, The Heptones ja Bob Marley & The Wailers. Tyyliin liittyy studioryhmiä, joista Roots Radics ja Sly Dunbar & Robbie Shakespeare ovat tunnetuimpia. Roots Radics soitti mm. Bunny Wailerin ja Gregory Isaacsin sekä modernimman Eek-A-Mousen levytyksissä. Sly & Robbie liittyivät kiinteästi Black Uhurun uraan sekä Mighty Diamondsiin.

Roots-tyyli teki paluun 1990-luvun puolivälin jälkeen suosionsa huipulla olleen Dancehall-tyylin ja erityisesti slack- ja gunlyrics-alatyylien ajautuessa umpikujaan sekä musiikillisesti että teksteiltään.[1] Uudempia artisteja olivat Garnett Silk, joka kuoli tapaturmaisesti kesken uransa nousun, ja Luciano. Suosittu dancehall-artisti Buju Banton muutti tyylinsä lähemmäksi roots-tyyliä. Teksteiltään romanttinen lovers-tyyli on musiikillisesti lähellä roots-tyyliä.