Ronnie O’Sullivan

O’Sullivan aloitti ammattilaisuransa 16-vuotiaana, vuonna 1992. Seuraavana vuonna hän rikkoi ennätyksen voittaessaan todella arvostetun UK Championship -turnauksen jo 17-vuotiaana, ollen näin kaikkien aikojen nuorin ranking-kilpailun voittaja. Vuoden 1997 maailmanmestaruusturnauksessa O’Sullivan teki ensimmäisen maksimibreikkinsä ottelussa Mick Pricea vastaan huikeassa ajassa 5 minuuttia ja 20 sekuntia, mikä on toistaiseksi nopein tällainen lyöntisarja. O’Sullivan voitti legendaarisen Stephen Hendryn 1990-luvun hallinnasta huolimatta neljällä ensimmäisellä ammattilaiskaudellaan jopa neljä turnausta: Royal Liver Assurance UK Championship 1993, British Open 1994, Asian Classic ja German Open 1996. Tämän lisäksi hän voitti useita ammattilaisten kutsuturnauksia, mukaan lukien arvostetuimman Benson & Hedges Mastersin. Todellinen turnausvoittojen putki O’Sullivanin osalta alkoi vähän ennen 2000-luvun alkua. Kaudelle 1994–1995 The Rocket nousi ranking-listalla sijalta 57 suoraan eliittiin 10 parhaan joukkoon sijalle 9. Tämän jälkeen O’Sullivan on aina ollut 10 parhaan joukossa aina kauteen 2010–2011 saakka, jonka lopussa hän putosi sijalle 11. 1990-luvun loppupuoliskolla Ronnie O’Sullivan voitti turnaukset Liverpool Victoria UK Championship 1997, Scottish Open 1998 sekä China Open 1999. Vuonna 1997 The Rocket voitti myös ensimmäisen kerran Premier League -kutsuturnauksen, joka ei kuulu kuitenkaan pääkiertueen turnauksiin.

• WBPSA Player of the Year 1994[8]

Kaudella 1999–2000 O’Sullivan saavutti pelaamissaan (kaikissa) turnauksissa kolme finaalipaikkaa ja kaksi turnausvoittoa. Semifinaaleissa O’Sullivan esiintyi tämän lisäksi peräti kolmesti. Grand Prix-turnauksessa O’Sullivan teki jo uransa kolmannen, ja Regal Scottish Open-turnauksessa neljännen, maksimibreikin. Maailmanmestaruusturnaus päättyi O’Sullivanin osalta semifinaaliin, jonka Stephen Hendry voitti erin 17–14.

Kaudella 2000–2001 O’Sullivan saavutti yhteensä seitsemän finaalipaikkaa ammattilaisturnauksissa. Näistä hän voitti kuusi, ja tärkein näistä oli vuoden 2001 maailmanmestaruus. Seitsemän finaalin lisäksi The Rocket esiintyi yhdessä semifinaalissa. Finaalissa O’Sullivan pelasi jo juniorivuosiltaan tuttua, samaan aikaan ammattilaisena aloittanutta, ja nykyään kolminkertaista maailmanmestaria John Higginsiä vastaan, ja ottelu päättyi lukemiin 18–14.

• WBPSA Player of the Year 2001

Kaudella 2001–2002 parhaina saavutuksina olivat kolme finaalipaikkaa, kaksi turnausvoittoa sekä kolme semifinaalipaikkaa. Suurin turnausvoitto tuli UK Championship -turnauksessa, jonka hän voitti jo kolmannen kerran uransa aikana ollen myös yksi harvoista pelaajista, jotka ovat samana vuonna voittaneet sekä maailmanmestaruuden, että tämän toiseksi arvostetuimman ranking-turnauksen. Finaalissa Ronnie kaatoi irlantilaisen Ken Dohertyn murskalukemin 10–1. Aikaisemmin tällä kaudella O’Sullivan oli tehnyt jo uransa viidennen maksimibreikin LG Cupissa (Grand Prix). Kauden päätteeksi O’Sullivanista tuli ensimmäistä kertaa maailman ykköspelaaja virallisella ranking-listalla. Maailmanmestaruusturnaus päättyi O’Sullivanin osalta semifinaaliin, jossa jo toisen kerran Stephen Hendry oli parempi erin 17–13.

Kaudella 2002–2003 O’Sullivan saavutti jälleen kolme finaalipaikkaa, joissa hän ei kokenut yhtäkään tappiota. Tämän lisäksi hän esiintyi yhden kerran semifinaalissa. Vaikka kausi sujuikin hyvin, O’Sullivan putosi ranking-listalla kolmanneksi menettäen ykköspelaajan asemansa. Maailmanmestaruusturnauksessa O’Sullivan teki jo toistamiseen maksimibreikin, vaikka hävisikin ensimmäisen kierroksen ottelunsa hongkongilaiselle Marco Fulle, joka on monesti osoittautunut kovaksi vastukseksi O’Sullivanille.

Kaudella 2003–2004 parhaat saavutukset olivat yksi semifinaalipaikka ja neljä finaalipaikkaa, ja finaaleista O’Sullivan voitti kolme. O’Sullivan voitti tällä kaudella toisen kerran maailmanmestaruuden, ja nousi takaisin maailman ykköspelaajaksi ranking-listalla. Muista turnausvoitoista toinen tuli ensimmäistä kertaa Welsh Open-turnauksessa, jonka finaalissa kaatui legenda Steve Davis niukasti erin 9–8. Hän pysyi ykköspelaajana kaksi seuraavaa kautta. Kauden aikana O’Sullivan teki yhteistyötä mentorinsa, ja kuusinkertaisen maailmanmestarin, Ray Reardonin kanssa.

• WBPSA Player of the Year 2004

Kaudella 2004–2005 O’Sullivan saavutti viisi finaalipaikkaa ja yhden semifinaalipaikan, eikä hän hävinnyt yhdessäkään finaaliottelussa. Voitot tulivat Rileys Club Masters-, Irish Masters-, kaksi kertaa Premier League- sekä Grand Prix-turnauksessa. China Open -turnauksen O’Sullivan jätti väliin vedoten terveydellisiin syihin.

• WBPSA Player of the Year 2005

Vuonna 2004 O’Sullivan ilmoitti aikovansa pitää välivuoden[9]. Syyskuussa 2005 hän kuitenkin ilmoitti pelaavansa kauden 2005–2006 kilpailuista vain osan, ja pelaavansa Yhdysvalloissa 8-palloa International Pool Tour'ssa[10] [11]. Kauden 2005–2006 saavutuksina olivat jälleen yksi semifinaalipaikka ja kolme finaalipaikkaa, mutta vain yksi voitto, joka tuli kolmatta kertaa peräkkäin Premier League-turnauksessa, joka ei kuulu pääkiertueen turnauksiin.

Kaudella 2006–2007 O’Sullivan esiintyi jälleen yhden kerran semifinaalissa ja neljä kertaa finaalissa, joista hän voitti kaksi. Ranking-turnausvoittoja ei O’Sullivan saavuttanut, mutta neljäs peräkkäinen Premier League-voitto ja arvostettu Saga Insurance Masters-voitto kuitenkin toivat mainetta ja kunniaa. Vuoden 2007 Masters-turnauksen finaalissa Ronnie kaatoi todella vakuuttavasti aikaisemmin turnauksessa esiintyneen kiinalaisnuorukaisen Ding Junhuin erin 10–3. Aikaisemmin tällä kaudella Ding oli voittanut O’Sullivanin Northern Ireland Trophy-turnauksen finaalissa. Maailmanmestaruusturnauksessa O’Sullivan eteni puolivälieriin voittaen ensin jälleen Dingin ja sitten nuoren australialaisen Neil Robertsonin, joka oli tällä kaudella voittanut kaksi ranking-turnausta. Puolivälieräottelussa kuitenkin John Higgins pudotti O’Sullivanin jatkosta erin 13–9. Vanha kilpakumppani Higgins jatkoi aina finaaliin ja uransa toiseen maailmanmestaruuteen asti, ja ylsi näin samaan aikoinaan samana vuonna ammattilaisena aloittaneiden O’Sullivanin ja walesiläisen Mark Williamsin kanssa.

Kaudella 2007–2008 O’Sullivan pelasi todella vakuuttavasti. Kauden kuudessa ranking-turnauksessa hän oli neljä kertaa finaalissa ja voitti niistä kaksi tärkeintä. Royal London Grand Prix-turnauksen finaalissa hän hävisi Marco Fulle erin 9–6, UK Championshipin finaalissa hän voitti skotlantilaisen Stephen Maguiren vakuuttavasti erin 10–2 ja Welsh Openin finaalissa nuori, kovaa nousua tekevä, Mark Selby voitti hänet tiukasti erin 9–8, vaikka O’Sullivan johti finaaliottelua erin 8–5. Lisäksi Northern Ireland Trophy-turnauksessa Ronnie pääsi välieriin ja syksyn aikana hän voitti jälleen myös kutsuturnauksen Premier League, jossa hän voitti John Higginsin erin 7–4. Kauden päätteeksi O’Sullivan nosti snookerin himoituimman palkinnon eli maailmanmestaruuspokaalin urallaan jo kolmatta kertaa, kun hän oli voittanut maanmiehensä Ali Carterin finaalissa selkein lukemin 18–8. Molemmat pelaajat olivat aikaisemmin turnauksessa suorittaneet maksimibreikin, ja ensimmäistä kertaa lajin historiassa lisäpalkinto jaettiin kahden pelaajan kesken. Finaali oli Carterin uran ensimmäinen. Parhaan pelinsä O’Sullivan pelasi semifinaalissa Stephen Hendryä vastaan, jossa hän pelasi Hendryn sanojen mukaan täysin virheetöntä snookeria[12]. O’Sullivan teki tämän kauden aikana kolme maksimibreikkiä, joista viimeinen oli Ronnien uran yhdeksäs ja ennätyksellinen. Kaudelle 2008–2009 hän valtasi maailman ykköspelaajan paikan urallaan kolmatta kertaa yli 5 000 pisteen erolla toisella sijalla olevaan Stephen Maguireen, joka myös pelasi upean kauden [13]. Finaalin jälkeisessä haastattelussa O’Sullivan toivoi saavuttavansa maailmanmestaruuden vielä useaan kertaan[14].

Kauden 2008–2009 O’Sullivan aloitti vakuuttavasti voittaen aloitusturnauksen Northern Ireland Trophy. Finaalissa kaatui vanha konkari Dave Harold, joka oli ollut ranking-turnauksen finaalissa viimeksi vuonna 1994, erin 9–3. Voitto oli O’Sullivanin uran 21. ja toinen peräkkäinen, ja haastattelussaan hän ilmoitti pelin jälkeen tavoitteekseen 30 voittoa ja mestari Steve Davisin (28) ohittamisen[15]. Glasgow’ssa pelatussa London Royal Watches Grand Prix-turnauksessa O’Sullivan ei edennyt aivan finaaliin saakka, sillä nuori Judd Trump pudotti hänet tiukassa neljännesfinaaliottelussa erin 4–5, edeten ensimmäistä kertaa semifinaaliin ammattilaisturnauksessa. Maplin UK Championship-voiton puolustaminen päättyi jo toiselle kierrokselle, jossa Joe Perry nousi voittajaksi 3–5-tappioasemasta 9–5-voittoon. Vuoden 2009 The Rocket aloitti upeasti voittamalla neljättä kertaa Saga Insurance Masters -turnauksen. Finaalissa, jossa O’Sullivan nousi 5–7 tappioasemasta voittoon, kaatui hallitseva mestari Mark Selby erin 10–8. Kevät ei muuten sujunut kovin mallikkaasti, vaan O’Sullivan kärsi pelitason epätasaisuudesta. Maailmanmestaruuden puolustaminen päättyi jo toisella kierroksella, jolloin nuori pohjoisirlantilainen Mark Allen yllätti O’Sullivanin erittäin tasokkaalla hyökkäysvoittoisella pelillä. O’Sullivan kuitenkin varmisti ykköspelaajan paikan seuraavalla kaudelle lähdettäessä. Premier League tuotti The Rocketille jo viidennen peräkkäisen, ja yhteensä kahdenksannen, voiton.

• WBPSA Player of the Year 2008

Kausi 2009–2010 käynnistyi O’Sullivanin osalta loistavasti Kiinan Shanghaissa, jossa hän voitti kauden avausturnauksen finaalissa nuoren kiinalaislahjakkuuden Liang Wenbon erin 10–5. Finaali oli Wenbon uran paras saavutus, mutta aivan vielä ei 21-vuotiaalla ollut rahkeita haastaa The Rocketia loppuottelussa. Näin Ronnien pistejahti hallitsevan maailmanmestarin John Higginsin saavuttamiseksi Provisional Ranking -listalla sai hyvän alun. O’Sullivan pudotti itse Higginsin selkein 6–1-lukemin välierässä ennen loppuottelua. Higgins pudotti O’Sullivanin kuitenkin jo toisella kierroksella Grand Prix -turnauksessa ja eteni itse semifinaaliin ja kasvatti näin listajohtoaan. Pukka Pies UK Championship -turnauksessa O’Sullivan kohtasi jälleen Higginsin – tällä kerralla semifinaalissa, jossa The Rocket nousi 1–8-tappioasemasta tasoihin 8–8 vain hävitäkseen viimeisen ja ratkaisevan erän. Premier Leaguessa Shaun Murphy katkaisi O’Sullivanin viiden peräkkäisen voiton putken ja näin The Rocket hävisi ensimmäistä kertaa tämän turnauksen finaalissa (erät 7–3)[16]. Kevätkausi käynnistyi hyvin O’Sullivanin osalta, mutta viidennen Masters-tittelin eteen tuli seisomaan Mark Selby, joka otti revanssin edellisvuoden finaalista erin 10–9. Welsh Openissakin O’Sullivan esiintyi jälleen edukseen voittamalla yhden ottelun jopa puhtaasti 5–0, mutta semifinaalissa jälleen kerran tällä kaudella John Higgins osoitti olevansa hurjassa vireessä ja voitti tasokkaan ottelun 6–4. Higgins voitti lopulta myös koko turnauksen ja teki O’Sullivanin ykköspelaajan aseman puolustamisen lähes mahdottomaksi ajatellen seuraavaa kautta[17]. Steve Davisin yllätettyä 52-vuotiaana maailmanmestaruuskisojen toisella kierroksella ennakkosuosikki Higginsin, O’Sullivanin tie näytti olevan auki mestaruustaistossa, mutta 11–9 johdostaan huolimatta The Rocket hävisi neljännesfinaaliottelunsa Mark Selbylle, eikä näin saanut revanssia Mastersin finaalista[18].[19]

Kausi 2010–2011 toi mukanaan muutoksia ranking-listasysteemiin ja myös pienempiä ranking-turnauksia. Kesällä pelatussa Star Xing Pai Players Tour Championship 4 -turnauksessa O’Sullivan eteni finaaliin, jossa kuitenkin Barry Pinches oli etevämpi erin 4–3. Syyskuussa The Rocket nousi jälleen maksimibreikkilistan kärkeen 12bet.com World Open -turnauksessa suorittamallaan 147 pisteen lyöntisarjalla. World Openin finaali jäi ranking-turnausten parhaaksi saavutukseksi kauden alkupuoliskolla O’Sullivanin osalta, mutta Premier Leaguessa The Rocket otti jälleen pokaalin kotiin voittaen finaalin vakuuttavasti erin 7–1 Shaun Murphyä vastaan[20]. O’Sullivan voitti myös ensimmäistä kertaa järjestetyn Power Snooker -tapahtuman, jossa pelataan yleisöystävällisempää pistepelimuotoa snookerista[21]. The Masters päättyi tammikuussa 2011 Ronnien osalta jo ensimmäisellä kierroksella, jolloin tappio tuli Mark Allenia vastaan[22].

Ronnie O’Sullivanin lyöntitekniikkaa pidetään yhtenä maailman parhaimmista ja hän on taitava break builder, eli lyöntisarjan rakentaja. Erityisesti arvostetaan hänen tapaansa siirrellä valkoisella pallolla osuman jälkeen punaisia palloja paremmin lyötäviksi samalla kun hän lyö väripalloa pussiin. Hänen nimissä on viisi maailman nopeinta maksimibreikkiä, joista nopeimman tekemiseen kului aikaa 5 minuuttia ja 20 sekuntia. Tässä hän onnistui vuoden 1997 maailmanmestaruuskilpailuissa 21. huhtikuuta ensimmäisellä kierroksella Mick Pricea vastaan.

Toinen ennätys, joka O’Sullivanilla on hallussaan, on suurin määrä yli sadan pisteen lyöntisarjoja paras yhdeksästä -ottelussa. Tällöin hän voitti Ali Carterin 5–2 ja jokaisessa viidessä erässä hän teki yli sataset joista yksi oli 147 (147, 129, 122, 108 ja 107). Tämä tapahtui 8. marraskuuta 2007 Northern Ireland Trophy-turnauksessa. Koko uransa aikana O’Sullivan on tehnyt yli 1 000 yli sadan pisteen lyöntisarjaa.

O’Sullivania pidetään myös värikkäänä persoonana. Pelin suhteen hän vaatii itseltään täydellisyyttä ja jos tämä ei onnistu, saattaa hän tehdä jotakin täysin odottamatonta. Näin kävi UK Championshipissa vuonna 2006 kun hän herätti kohua luovuttamalla puolivälierässä Stephen Hendrylle, oltuaan tappioasemassa erin 4–1. O’Sullivan päätti luovuttaa, kun hän epäonnistui helpossa lyönnissä ja lyöntisarja jäi 24 pisteen mittaiseksi[23]. O’Sullivan perusteli luovuttamistaan sillä, että hän on perfektionisti. Myöhemmin O’Sullivan kuitenkin pahoitteli luovutustaan. Vuoden 2008 China Open -turnauksessa, hävittyään Marco Fulle, lehdistötilaisuudessa O’Sullivan aiheutti jälleen pahennusta härskeillä kommenteillaan haastattelun yhteydessä kun haastattelua käännettiin kiinaksi[24][25]. Aikaisemmin urallaan Ronnie on menettänyt turnausvoiton vuoden 1998 Benson & Hedges Irish Masters -turnauksessa, jolloin hänen verestään löydettiin kannabista[26], ja vuoden 1996 maailmanmestaruusturnauksessa O’Sullivan kävi tuolloisen mediavastaavan, ja nykyisen kilpailujohtajan, Mike Ganleyn kimppuun saaden tästä hyvästä maailmanliitolta 30 000 punnan sakot ja kahden vuoden ehdollisen kilpailukiellon.[27].

Ronnie O’Sullivan 2012.

Vuonna 2010 O’Sullivan aiheutti jälleen hämmennystä 12bet.com World Open -turnauksessa, jossa hän ottelussaan Mark Kingiä vastaan kysyi tuomari Jan Verhaasilta, pussitettuaan ensin yhden punaisen ja sitten mustan pallon, että onko maksimibreikistä luvassa rahapalkinto. Tuomarin selvitettyä asian kävi ilmi, että siitä ei ole tiedossa erillistä palkintoa, mihin O’Sullivan totesi, että siinä tapauksessa hän jättää viimeisen mustan pallon pöydälle ja lyöntisarjan siis tasan 140:een. The Rocket teki kuin tekikin 140 pistettä, ja sen jälkeen hän kätteli vastustajansa mutta jatkoi kuitenkin loppuun asti tuomarin kehotettua häntä lyömään viimeisenkin mustan pussiin[28].

Mediassa on noussut esille O’Sullivanin taipumus piereskellä äänekkäästi kesken otteluiden. Tätä on esiintynyt hänen otteluissaan erityisesti kaudella 2020–2021. Näin kävi esimerkiksi 15. maaliskuuta 2021 Tom Fordia vastaan pelatussa WST Pro Seriesin ottelussa. Iltalehden mukaan O’Sullivan nauroi pierujensa jälkeen ”rasvaisesti päälle”.[29]

O’Sullivan on kertonut olevansa bakteerikammoinen. Tämän vuoksi hänen ei ole tarvinnut muuttaa käytöstään koronapandemian (2019–) vuoksi. ”Voisi sanoa, että olen ollut todella tarkka jo 3–4 vuotta ennen koronaa. Olen vältellyt pitkään ovenkahvoja, enkä halua liata sormiani. Pidän tarkasti huolta siitä, miten koskettelen naamaani. Kun korona iski, mikään ei ole muuttunut omassa käyttäytymisessäni”, hän toteaa Iltalehden haastattelussa.[30]

• World Championship 2001, 2004, 2008, 2012, 2013, 2020, 2022
• UK Championship 1993, 1997, 2001, 2007, 2014, 2017, 2018
• Shanghai Masters 2009, 2017
• China Open 1999, 2000
• British Open 1994
• English Open 2017
• Welsh Open 2004, 2005, 2014, 2016
• Scottish Open 1998, 2000
• Northern Ireland Trophy 2008
• Irish Masters 2003, 2005
• Grand Prix 2004, 2018, 2022
• European Open 2003
• German Open 1996
• German Masters 2012
• Asian Classic 1996
• Players Championship 2018, 2019
• Tour Championship 2019

• The Masters 2004, 2005, 2007, 2009, 2014, 2016, 2017
• Champion of Champions 2013, 2014, 2018, 2022
• Shanghai Masters 2018, 2019
• Irish Masters 2007, 2009
• Scottish Masters 1998, 2000, 2002
• Champions Cup 2000
• European League 1997
• Premier League 2001, 2002, 2005, 2005, 2006, 2007, 2008, 2010, 2011
• Riley Superstar International 1997
• Liverpool Victoria Charity Challenge 1996
• Benson and Hedges Championship 1993, 1995
• Nescafe Extra Challenge 1993 [31]

• Power Snooker 2010

O’Sullivan on urallaan voittanut yli 12 miljoonaa englannin puntaa turnauspalkintorahaa.