Ron Wood

Wood aloitti levytysuransa 1960-luvun puolivälissä The Birds -yhtyeen kitaristina. Sen jälkeen hän soitti kitaraa The Creation -yhtyeen muutamalla singlellä.[1]

Jätettyään Creationin Wood otettiin The Jeff Beck Groupin basistiksi. Yhtye hajosi vuonna 1969 julkaistuaan kaksi albumia. Yhtyeen laulusolisti Rod Stewart ja Wood liittyivät sen jälkeen Small Faces -yhtyeeseen, joka alkoi käyttää nimeä Faces, ja Wood palasi kitaran varteen. Ennen yhtyeen hajoamista vuonna 1975 Wood teki myös sooloalbumit I've Got My Own Album to Do (1974) ja Now Look (1975) sekä Mahoney's Last Stand (1976) yhdessä Ronnie Lanen kanssa.[1]

Wood oli tuntenut The Rolling Stonesin kitaristin Keith Richardsin jo pitkään, joten Rolling Stones otti hänet kitaristikseen yhtyeestä eronneen Mick Taylorin tilalle albuminsa Black and Blue (1976) äänityksiin. Woodista tuli sen jälkeen yhtyeen täysjäsen, ja hän on kuulunut Rolling Stonesiin yhtäjaksoisesti siitä lähtien.[1]

Vuonna 1979 Wood julkaisi neljännen sooloalbuminsa Gimme Some Neck sekä kiersi Richardsin kanssa yhtyeessä nimeltä The New Barbarians.[1]

Rolling Stones -uransa lomassa Wood jatkoi sooloalbumiensakin julkaisemista: 1234 (1981), Live at the Ritz (1988), Slide on This (1992), Slide on Live: Plugged and Standing (1994), Not for Beginners (2002), Live & Eclectic (2002) ja I Feel Like Playing (2010). Hän on myös vieraillut useasti toisten artistien levyillä.[1]

Woodin käyttämiä kitaroita ovat Fender Stratocaster, Zemaitis, ESP, Gibson Les Paul ja Ernie Ball. Niiden lisäksi hän käyttää myös suomalaisen Kari Niemisen valmistamia Versoul-kitaroita[2].

Wood kävi nuorena Ealingin taidekoulua Lontoossa. Hän alkoi esitellä ja myydä omia maalauksiaan 1980-luvulla. Hänen maalauksensa ovat usein kuvanneet Rolling Stonesin jäseniä ja muita muusikoita, mutta myös esimerkiksi hevosia ja maisemia. Woodin maalauksia on esitelty useissa taidenäyttelyissä, ja niitä on näytteillä Lontoon Theatre Royalissa ja Drury Lanessa.[3]

Woodilla on oma radio-ohjelmansa Ronnie Wood Show, joka pyörii noin vuoden aina Rolling Stonesin seuraavaan kiertueeseen saakka. Ohjelmassaan Wood soittaa vanhoja rockklassikoita ja kertoo niiden taustoista ja omista kokemuksistaan rockmaailmassa. Ohjelmassa käy myös vieraita.

Woodilla oli entuudestaan neljä lasta, ja vuonna 2016 hänelle ja hänen nykyiselle vaimolleen Sally Woodille syntyi kaksostytöt.[4] Pari oli avioitunut vuonna 2012.[5]

Woodilla diagnosoitiin keuhkosyöpä keväällä 2017. Syöpäkasvain poistettiin leikkauksella.[6]

• I’ve Got My Own Album to Do (1974)
• Now Look (1975)
• Ronnie Wood & Ronnie Lane: Mahoney’s Last Stand (soundtrack, 1976)
• Gimme Some Neck (1979)
• 1234 (1981)
• Ronnie Wood & Bo Diddley: Live at the Ritz (live, 1988)
• Slide on This (1992)
• Slide on Live Plugged in and Standing (live, 1993)
• Live and Electric (live, 2000)
• Not for Beginners (2001)
• I Feel Like Playing (2010)

• The Works (1988)
• Wood on Canvas: Every Picture Tells a Story (1998)
• It's only Rock'n' Roll : Rolling Stones -kitaristin ihmeelliset seikkailut. (alkuteos Ronnie, 2007). Suomentanut Sappinen, Jorma-Veikko. Johnny Kniga, 2009. ISBN 9789510349519.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ron Wood Wikimedia Commonsissa