Ron Asheton

Ron Asheton syntyi heinäkuussa 1948 Washington, D.C.:ssä. Hänen ensimmäinen soittimensa oli harmonikka, jota hän soitti viisi vuotta lapsena. 10-vuotiaana hän vaihtoi soittimekseen bassokitaran. Asheton ja hänen veljensä Scott Asheton ystävystyivät nuoruudessaan Dave Alexanderin kanssa. Heidän isänsä kuoli vuonna 1963, hieman sen jälkeen kun perhe oli muuttanut Ann Arboriin. Ron ja Dave matkustivat 18-vuotiaina Englantiin katsomaan ihailemiensa The Whon sekä The Beatlesin konsertteja. Ron myi moottoripyöränsä, jotta he saisivat tarpeeksi rahaa matkustamiseen. He olivat ensimmäisiä nuoria koulussaan, jotka uskalsivat kasvattaa hiuksensa korvien yli.

High schoolia käydessä Asheton tapasi James Osterbergin. Heidän lisäkseen Scott Asheton ja Dave Alexander olivat menossa samaan kouluun, mutta Dave lähti sieltä jo ensimmäisenä koulupäivänä. Scott halusi tulla erotetuksi sieltä, joten hän järjesti tappelun koulutoverinsa kanssa ja sai rangaistuksena erottamisen. Vain Ron kävi koulunsa loppuun. Ashetonin veljekset tunsivat Jim Pop-nimisen miehen, ja alkoivat kutsua Osterbergia Iggy Popiksi.

Iggy Pop perusti Ashetonin veljesten Ronin ja Scottin kanssa The Stooges-yhtyeen vuonna 1967. Heidän tarkoitus oli soittaa kovaäänistä, hyökkäävää ja aggressiivista jazzia. Ron toimi ensin yhtyeen basistina. Pian hän vaihtoi soittimekseen sähkökitaran, vaikkei osannut soittaa sitä juurikaan. Dave Alexander liittyi mukaan basistiksi. Hän opetteli soittamaan sitä käytännössä The Stoogesin harjoituksissa ja keikoilla. Yhtye harjoitteli veljesten kellarissa, ja he saivat ajettua Ashetonien äidin hulluuden partaalle kovaäänisellä soitollaan. Ron kehitti ainutlaatuisen soundin ja lähestymistavan kitaraan.

Asheton toimii kitaristina The Stoogesin albumeilla The Stooges ja Fun House. Hän sävelsi suurimman osan yhtyeen kappaleista ja Iggy Pop kirjoitti niihin sanat. Yhtyeen musiikki ei kuitenkaan ollut suuren yleisön mieleen. Fun Housen jälkeen Dave Alexander erotettiin ja useampi bändin roudari yritti korvata hänet. Yhtyeen jäsenet tutustuivat huumausaineisiin ja lähes kaikista tuli narkomaaneja. Vain Ron Asheton kieltäytyi huumeista. The Stoogesin toiminta muuttui epäsäännölliseksi.

Vuonna 1972 Iggy Pop tapasi James Williamsonin ja kokosi hänen kanssaan Stoogesin uudestaan. He pyysivät Ashetonin veljeksiä takaisin mukaan. Ron siirtyi vastahakoisesti basistiksi. Yhtye teki albumin nimeltä Raw Power, joka sekään ei menestynyt. Erityisesti Iggyn huumeongelma paheni ja Scottin sekä Jamesin mielenterveys alkoi häiriintyä. Levy-yhtiö hylkäsi The Stoogesin, ja se hajosi lopulta helmikuussa 1974.

Myöhemmin The Stooges teki paluun vuonna 2003. Ashetonin veljekset olivat perustaneet yhtyeen kappaleita esittäneen coveryhtyeen Mike Wattin kanssa. Iggy Pop halusi liittyä mukaan huomattuaan, kuinka hauskaa hänen vanhat ystävänsä pitivät. Ronista tuli jälleen The Stoogesin kitaristi. Hän pääsi viimein nauttimaan ansaitsemaansa arvostusta ja suosiota. Stoogesin paluu olikin Ronille hyvin mahtava asia. Paluu myös lähensi Ronin ja hänen veljensä Scottin välejä. Veljekset olivat etääntyneet toisistaan Stoogesin hajoamisen jälkeisenä aikana.

The Stooges levytti paluualbumin The Weirdness ja esiintyi ahkerasti ympäri maailmaa. Viimeisen kerran se konsertoi Ron jäsenenään Sloveniassa 29. syyskuuta 2008.

The Stoogesin jälkeen Ron Asheton eli vaatimattomasti Ann Arborin kodissaan. Iggy Pop nousi soolourallaan suosioon 1970-luvun lopulla, jolloin The Stoogesin musiikkia alettiin viimein arvostaa. Vuonna 1975 Ron perusti vanhojen bändikaveriensa ja entisten MC5-jäsenien kanssa The New Order-yhtyeen, joka julkaisi muutaman vähälle huomiolle jääneen singlen. Sen jälkeen Ron liittyi MC5-basisti Michael Davisin kanssa noise-musiikkia ja performanssitaidetta esittäneeseen Destroy All Monsters-yhtyeeseen.

1980- ja 1990-luku ei ollut Ronille eikä muillekaan The Stoogesin soittajille menestyksekästä aikaa. Hän pysyi enimmäkseen poissa julkisuudesta, mutta jatkoi edelleen soittamista ja musiikin tekoa, vaikkei kovin moni enää siitä välittänyt. Hän oli erittäin eläinrakas. Hänellä oli vuosien varrella useita kissoja ja koiria sekä skunkkikin. Häntä haastateltiin Please Kill Me-kirjaan vuonna 1995, jossa kerrottiin paljon The Stoogesista.

2000-luvulla Asheton ryhtyi soittamaan Wylde Ratttz-punk-tribuuttiyhtyeessä. Sen muita jäseniä olivat Mike Watt, J. Mascis, Thurston Moore sekä Mark Arm.

Musiikin lisäksi Asheton esiintyi 1980- ja 1990-luvuilla muutamissa independent -elokuvissa.[3] Hänen suurin roolinsa oli Mosquito-elokuvassa vuonna 1995, jossa näytteli myös Gunnar Hansen. Hän näytteli myös elokuvissa Frostbiter: Wrath of the Wendigo ja Legion of the Night.

Ron Asheton löydettiin kuolleena Ann Arborissa kotinsa olohuoneesta 6. tammikuuta 2009. Hän oli kuollut sydänkohtaukseen jo vuoden 2008 viimeisenä tai vuoden 2009 ensimmäisenä päivänä. Ashetonin avustaja huolestui, kun ei saanut kitaristiin mitään yhteyttä useaan päivään ja pyysi poliisin apua. He löysivät 60-vuotiaan Ashetonin ruumiin tämän kodista. The Stooges jatkoi toimintaansa James Williamsonin korvatessa Ashetonin. Yhtye teki viimeiselle albumilleen Ready to Die Ashetonin kuolemasta kertovan kappaleen "The Departed".

Hänen veljensä Scott Asheton kuoli maaliskuussa 2014.

Ron Asheton ja laulajatar Niagara esiintymässä Destroy All Monstersin konsertissa vuonna 1982.

Ron Asheton käytti perinteisiä vahvistimia ja nuppeja sekä harvoja efektipedaaleja. Vuonna 2008 julkaistiin hänen nimikkokitaransa, Reverend-yhtiön valmistama V:n muotoinen sähkökitara. 1960-luvusta 1990-luvulle hän soitti Fender Stratocasteria, Gibson Flying V:tä, Gibson Les Paulia, Gibson SG Jr.:tä ja Guild X-79. 2000-luvulla hän soitti enimmäkseen Reverend Jetstream guitaria sekä vuonna 2008 nimikkomalliaan Reverend Ron Asheton Signature guitaria eli Custom Volcano 390:ta.

Asheton suosi paljon efektejä, voimasointuja ja säröä. Hänen käyttämiään kitaraefektejä olivat Vox wah-wah, Reverend Drive Train, Mosrite Fuzzrite, Ibanez Tube Screamer ja Vox Tone Bender. Hänen käyttämiään vahvistimia olivat puolestaan Vox Super Beatle Amp, Marshall 1959, Marshall JCM 800, Marshall JCM 900 sekä Sunn 2000S.

• The Stooges (1969)
• Fun House (1970)
• Raw Power (1973)
• Metallic K.O. (live) (1976)
• Telluric Chaos (live) (2005)
• The Weirdness (2007)

• New Order (1977)
• Victim of Circumstance (1989)
• Declaration of War (1990)

• November 22, 1963 (1989)
• Bored (1999)

• The First and Last (1982)
• The First To Pay (1989)
• The Second Wave (1990)

• Live - Welcome to Show Business (1990)
• Greatest Show in Detroit (1991)
• Last Great Ride (1996)
• HOTBOX Greatest Hits 6 (2006)

• Thin Slim & None/Flunkie (1996)

• Ann Arbor Revival Meeting (2003)