Romanien syrjintä

Romaneihin kohdistuu syrjintää ja heidän asemansa on vaikea monessa Euroopan maassa, etenkin Itä-Euroopassa, kuten Romaniassa ja Unkarissa.[2] Monissa maissa romaneita syrjii lainsäädäntö, ja heihin kohdistuu usein halveksuntaa ja väkivaltaa. Heitä syrjitään myös työ- ja asuntomarkkinoilla.[3] Romaneja syytetään usein rikollisuudesta ja haluttomuudesta parantaa omaa asemaansa, ja Euroopan äärioikeistolaiset puolueet pitävät romaneja uhkana yhteiskunnalle.[4]

Euroopan unioni ryhtyi puuttumaan romanien syrjintää vuonna 2011, kun komissio määräsi jäsenmaita laatimaan vuoden loppuun mennessä strategian romanien integroimiseksi yhteiskuntaa. Tarkoitus oli parantaa asumis-, koulunkäynti-, sairaanhoito- ja työllistymismahdollisuuksia. Kahden vuoden kuluttua enemmistö jäsenmaista ei ollut varannut riittävästi rahaa suositusten toteuttamiseen.[5]

Yhdestätoista valtiosta vuonna 2012 tehdyn tutkimuksen mukaan Euroopan romaneista 45 prosentilla ei ollut kunnon käymälää eikä mahdollisuutta peseytyä. Työpaikka oli 30 prosentilla. Noin 18 prosenttia nuorista oli opiskellut peruskoulua pidemmälle, mutta syynä ei ollut köyhyys, sillä yhtä köyhistä ei-romaneista 70 prosentilla oli toisen asteen koulutusta.[6]

EU-komission tutkimuksessa vuodelta 2014 sanotaan, että Euroopan romanien terveydentilasta ei ole tarkkaa kokonaiskuvaa, vaan tieto on hajanaista ja siinä on suuria aukkoja, jolloin tiedon puute hankaloittaa merkittävästi romanien terveystilanteen parantamista. YK:n 2000-luvun alussa tehdyn selvityksen mukaan kaksi kolmasosaa romaneista sanoi, ettei heillä olisi varaa reseptilääkkeisiin. Euroopan romanit kuolevat selkeästi muuta väestöä nuorempina. Monissa Kaakkois-Euroopan maissa lapsikuolleisuus on korkea. Vuonna 2009 Bulgarian tuhkarokkoepidemian potilaista lähes 90 prosenttia oli romaneja.[7]

Vuonna 2014 ihmisoikeusjärjestö Amnesty raportoi, että Euroopan valtioiden toimet ovat johtaneet siihen, että väkivalta romaneja kohtaan on lisääntynyt eikä vähentynyt. Sen mukaan Euroopan johtajat ovat tuominneet räikeimmät viharikokset romaneja kohtaan, mutta eivät ole pyrkineet estämään niitä. EU-komission mukaan romanien asema Euroopassa oli vuonna 2014 hieman parempi kuin aiemmin[8].

Euroopan parlamentti vaati 15. huhtikuuta 2015 istunnossaan lisätoimia syrjinnän, viharikosten ja vihapuheen lopettamiseksi. Europarlamentaarikot ovat esittäneet huolensa romanivastaisuuden kasvusta Euroopassa ja kehottivat EU-maita noudattamaan rasismidirektiiviä syrjinnän poistamiseksi ja ehkäisemiseksi.

Bulgarian kansallisissa väestönlaskennoissa ei kaikkia romaneja lasketa romaneiksi tai he eivät syrjinnän takia ilmoittaudu, joten heitä on virallisesti 4,9 prosenttia väestöstä mutta todellisuudessa yli 10 prosenttia. Romanit elävät erillisillä asuinalueilla, joiden taso ei vastaa ihmisoikeuksia ja joiden turvallisuus ei ole riittävä. Romaneja estetään tekemästä virallista asumisilmoitusta. Romanienemmistöisiä asuinalueita ja niiden asukkaita syrjitään ankarasti, sekä sosiaalisesti että jättämällä perusrakenteita rakentamatta tai korjaamatta. Kulkuyhteydet muualle ovat heikot, samoin jäte-, katuvalaistus-, sähkö-, vesi- ja viemäröintipalvelut. Virallisia suunnitelmia ei ole eikä mahdollisuutta rakentaa laillisesti.[9]

Vuonna 2013 Bulgarian suurimmassa romanilähiössä Fakultetassa Sofiassa suurimmalta osalta puuttuu sähkö, juokseva vesi tai viemäri. Osa joutui asumaan pahvilaatikoissa ja osa hökkeleissä. Huono kohtelu on johtanut siihen, että suurin osa lapsista ei voi käydä koulua. Koulunkäyntiavustajia ei ollut tarpeeksi.[10]

Heinäkuussa 2015 viranomaiset uhkasivat häätää Gurmenissa asunnottomiksi 126 perhettä[11].

Italiassa ongelmana ovat 2010-luvulla olleet romanien häädöt ja syrjintä tuettujen asuntojen saamisessa.[12] Toukokuussa 2015 italialainen oikeusistuin antoi ennakkotapauksen, jossa se tuomitsi Rooman kaupungin syrjinnästä, koska se oli sijoittanut romaniperheitä etnisesti erottelevaan La Barbutan leiriin. Viranomaiset avasivat vuonna 2012 leirin Tor de' Cencin leiristä häädetyille 200 romanille, jotka olivat eläneet aiemmassa leirissä yli 16 vuotta.[13] Amnestyn tutkija raportoi huhtikuussa 2016, että tuomion jälkeenkään asukkaille ei ole tarjottu muita asiallisia asumisvaihtoehtoja.[14]

La Barbuta on aidattu leiri, joka sijaitsee aivan Ciampinon lentoaseman kiitotien vieressä ja jonka asukkaita valvotaan kameroilla. Paikalle ei ole julkista liikennettä, ja lähimmät kaupat, koulut ja terveydenhuoltopalvelut ovat 2,5 kilometrin päässä. Lupa leirin rakentamiseen saatiin Italian hallituksen julistaman hätätilan perusteella vuonna 2008, mutta hätätila kuitenkin peruttiin vuonna 2011. Siitä huolimatta Rooman kaupunki rakennutti leirin.[13]

Vuonna 2015 viranomaiset häätivät satoja ihmisiä Torinon Lungo Stura Lazion ja Milanon Via Idron leireiltä tarjoamatta tilalle muita vaihtoehtoja.[14]

Napolin kaupunki on rakentanut laitakaupungille kaatopaikan viereen vain romaneille tarkoitetun leirin, Giuglianon. Kaatopaikalla säilytetään myrkyllistä jätettä. Oikeus määräsi keväällä 2016, että ihmiset on siirrettävä muualle vaarallisesta ympäristöstä. Viranomaiset suunnittelevat kuitenkin uuden eristetyn leirin perustamista.[14]

Suurin osa romanilapsista on romaninkielisiä, mutta vuonna 2011 koulut eivät opettaneet romaniksi eivätkä tarjonneet romaninkielen opetusta. Suurin osa kävi serbiankielisiä kouluja, joissa noudatettiin Serbian opetussuunnitelmaa. Kouluissa tapahtuu syrjintää, ja perheitä syrjitään taloudellisesti. Syrjinnästä on seurannut tyttöjen lapsiavioliittoja ja alaikäisten koulunkäynnin keskeyttämisiä. 84 % valtion "RAE"-luokittelemasta aikuisväestöstä (eli romaneista, aškaleista ja egyptiläisistä) osasi lukea, 16 % ei osannut. Lapsista 75 % kävi peruskoulua, 25 % ei käynyt. 75 % ei käynyt toiseen asteen koulutusta, 25 % kävi. 98,6 % ei käynyt lukiota, ja 1,4 % kävi.[15]

Kreikassa romanilapsia syrjitään koulujärjestelmässä erottelemalla heidät muista. Toisaalta Kreikka on pyrkinyt parannuksiin perustamalla vuonna 2012 rasisminvastaiseen poliisiyksikön, nimittämällä vuonna 2013 rasistiseen väkivaltaan keskittyviä syyttäjäviranomaisia sekä uudistamalla rasisminvastaista lainsäädäntöään vuonna 2014.[16]

Vuonna 2009 viranomaiset karkottivat Ranskasta noin 10 000 ulkomaalaistaustaista romania. Tutkimuskeskus BVA:n vuonna 2013 julkaiseman tutkimuksen mukaan 77 prosenttia ranskalaisista haluaisi sisäministeri Manuel Vallsin tavoin karkottaa muista maista muuttaneet romanit.[5]

Vuonna 2013 Ranskan pääministeri Manuel Valls joutui vuonna 2013 poliisitutkintaan kiistanalaisista ja leimaavista puheistaan, joiden mukaan romanit ovat haluttomia sopeutumaan ranskalaiseen yhteiskuntaan ja heidän tulisi palata Romaniaan. Romanien leimaaminen on Ranskassa tavanomaista.[12]

Vuonna 2014 Ranska karkotti 13 483 romania, mikä on 80 prosenttia kaikista huonokuntoisilla asuinalueilla asuvista romaneista. Häädettyjen romanien määrä on Euroopan suurin. Häädöistä 90 prosenttia tapahtui Pohjois- ja Koillis-Ranskassa. Häätäessään romaneja Ranska rikkoo sitovia kansainvälisiä sopimuksia asianmukaisista asumisolosuhteista.[12] Vuoden kuluttua viranomaiset eivät olleet onnistuneet löytämään suurimmalle osalle vaihtoehtoista kotia[17].

Romaniyhteisöjä ei useimmiten asiaankuuluvasti informoida ja konsultoida häädöistä, ja he jäävät asunnottomiksi, koska vaihtoehtoista asumista ei tarjota edes talvella. Asunnottomuus haittaa koulutusta, sosiaaliavun saamista, terveydenhoitoa ja työnhakua.[12] Vuonna 2015 lähes 20 000 romania joutui asumaan väliaikaisissa asumuksissa[17].

Ruotsissa paljastui vuonna 2013, että Skånen poliisi oli pitänyt vuosia romaneista ja muista heidän kanssaan naimisissa olevista salaista ja laitonta rekisteriä. Siihen oli kirjattu yli tuhannen romanilapsen ja kolmentuhannen aikuisen osoitteet ja sukulaissuhteet. Monella kirjatulla ei ollut rikosrekisteriä. Rekisterille oli annettu nimi "Kringresande", suomeksi 'kiertolaiset'. Rekisteristä seurasi rikostutkinta ja sekä oikeuskanslerin että syrjintävaltuutetun selvitys. Kunnat ja virastot alkoivat myös tarkistaa arkistojaan. Oikeusministeri Beatrice Ask pyysi Ruotsin romaneilta anteeksi. Rekisteri oli ensimmäinen, joka herätti kohua, vaikka muutkin viralliset instituutiot ovat syrjineet romaneja 1900-luvun lopulle saakka.[18] Rekisteriä pidettiin laajasti laittomana, mutta syyttäjä ei nostanut syytteitä poliiseja vastaan, koska hän katsoi, ettei rekisteri perustunut syntyperään[19].

Vuonna 2014 Ruotsin integraatioministeri Erik Ullenhag otti kantaa 1900-luvun syrjintään sanoen, että se ei johda julkiseen anteeksipyyntöön valtion taholta, eikä totuuskomissiota tarvita[20].

Vuonna 2015 paljastui, että Ruotsin poliisi oli vuodesta 2014 alkaen kartoittanut yksityiskohtaisesti Ruotsiin kerjäämään tulleita romaneita, vaikka heitä ei epäillä mistään rikoksista. Tiedot on kerätty laajaan rekisteriin. Ruotsin radio paljasti, että poliisin kartoitus ei perustunutkaan sen rekistereissä jo oleviin tietoihin, kuten rikostutkimuksiin ihmiskaupasta, vaan kaikki Ruotsin poliisit olivat saaneet salaiset ohjeet, että kerjäävät romanit tulee valokuvata ja heidän henkilöllisyystodistuksensa tarkistaa sekä heiltä tulee kysyä, mistä he tulevat, miksi he ovat Ruotsissa, keiden kanssa he matkustavat ja heidän perheenjäsentensä nimet. Lisäksi romaneilta on kysytty muun muassa auton rekisterinumeroa ja ansiotuloja. Romaniaktivisti Hans Caldarasuttan mukaan rekisteri vaikutti hyvin samantyyppiseltä kuin Skånen poliisin rekisteri.[19]

Huhtikuussa 2017 yhdentoista henkilön tekemän valituksen jälkeen hovioikeus päätti, että poliisin laittomassa rekisterissä olleille on maksettava vielä 30 000 kruunua vahingonkorvauksia 5 000 kruunun (488 euron) lisäksi, jotka oikeuskansleri oli myöntänyt. Sen jälkeen oikeuskansleri vahvisti, että poliisi maksaa 4 700 poliisin laittomassa rekisterissä olleelle kullekin 35 000 kruunun korvauksen (3 418 euroa).[21]

Romaniassa romanien asuinalueita on hävitetty ja asukkaita häädetty sillä perusteella, että alueet ovat sotkuisia ja romanit varastelevat naapureiltaan.[4] Vuoden 2008 jälkeen kunnat ovat uhanneet häädöllä tai häätäneet romaneja Cluj-Napocassa, Piatra Neamtissa, Baia Maressa, Tulceassa, Eforiessa, Eforie Sudissa ja Caracalissa.[22] Romanian hallitus on myöntänyt pakkohäätöjen ongelmallisuuden ja luvannut uudistaa niihin liittyviä säännöksiä ja ohjeistuksia.[23]

Vuonna 2014 YK:n taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten (TSS) oikeuksien komitea totesi, että Romania ei ole vastannut ratifioimansa TSS-oikeuksien yleissopimuksen velvoitteisiin. Komitean mukaan romanien syrjintä on laajaa. Romanien joutuminen asumaan ala-arvoisissa olosuhteissa ilman puhdasta vettä, vessaa, viemäröintiä, sähköä, lämmitystä, jätehuoltoa tai asunnon käyttöoikeuden suojausta altistaa heidät häätöriskille.[23]

Kaakkois-Romaniassa sijaitseva Eforie uhkasi vuonna 2015 häätää jo kolmatta kertaa noin 30 romania, joista puolet lapsia. Kunta vaatii kaikkien maksamattomien velkojen takaisinmaksua ja nykyisen rakennuksen jättämistä, vaikka perheille ei ole annettu minkäänlaista lisätietoa maksettavista veloista, eikä heille ole taattu vaihtoehtoista asuntoa ennen häätöä. Kunnan mukaan se voi velkojen maksun jälkeen tarjota perheille hätämajoituksen sen asumiseen tarkoitetun budjetin rajoissa. Amnesty on vaatinut romanien kunnollista kuulemista ja kunnollisen vaihtoehtoisen asumisen takaamista, niin kuin kansainvälinen ihmisoikeuslainsäädäntö edellyttää. Sen mukaan kollektiivinen häätö ilman lainsäädännön noudattamista vaikuttaa rasistiselta.[22]

Vuonna 2012 yli sata romaniperhettä häädettiin laittomasti Belgradn Belvilin slummista. EU-komissio rahoitti 3,6 miljoonalla eurolla asuntoprojektia, jonka avulla Belgradin kaupunki rakentaisi häädetyille kunnollisia asuntoja. Vuonna 2015 yhtään rakennusta ei ollut valmistunut. Perheitä ei ole konsultoitu hankkeen aikana.[24]

Häädettyjen nykyinen asuminen ei täytä kansainvälisiä standardeja sopivasta asutuksesta. He ovat viettäneet vuosia ympäri Belgradia konttimajoituksessa kaukana kouluista, sosiaalipalveluista ja työllistymismahdollisuuksista. Kaksi konteista sijaitsee yli 20 kilometrin päässä keskustasta. Välimatkan vuoksi romanit, joista enemmistö on saanut elantonsa keskustassa, joutuvat turvautumaan valtion ruokajonoihin ja sosiaalietuuksiin. Edes tilapäisjärjestelynä eristetyt kontit eivät vastaa kriteereitä asianmukaisista asumisolosuhteista.[24]

Elokuussa 2015 Serbian hallitus pysäytti 53 romaniperheen kotien tuhoamisen Grmečin laittomalla asuinalueella Zemunin kunnassa. Kaikille perheille luvattiin uudet asuinpaikat ennen kuin häätöjä toteutetaan.[25]

Slovakiassa useat romanien asuinalueet on eristetty muurilla tai asuinalueita on purettu terveys- ja turvallisuussyistä.[4] Vuonna 2010 Slovakian hallitus sitoutui lopettamaan romanien syrjinnän, mutta ei ryhtynyt toimiin sen ehkäisemiseksi. YK:n vuoden 2012 kyselyn mukaan 43 prosenttia ei-erityisluokilla opiskelevista romaneista oli sijoitettu etnisesti eroteltuihin luokkiin.[26] Erottelua tapahtuu etenkin Itä-Slovakiassa.[27] Vuonna 2013 arvioitiin, että erityisluokkien oppilaista jopa 88 prosenttia oli romaneja.[26] Hallitus perusteli romanilasten suhteettoman suurta määrää kehitysvammaisille suunnatuissa luokissa sillä, että romaneilla olisi muita enemmän geneettisiä sairauksia korkean sisäsiittoisuuden vuoksi.[28]

Vuonna 2012 oikeus tuomitsi Tatravuorten juurella Kežmarokin piirissä Šarišské Michaľanyn kylässä sijaitsevan koulun romanioppilaiden laittomasta erottelusta eri luokkiin kuin muut luokkatoverinsa. Vuonna 2015 Amnesty havaitsi, että kylän romanioppilaita oli alettu erottaa muista siirtämällä heidät opiskelemaan konteista koostuviin kouluihin. Viranomaiset ovat itse esitelleet konttikoulut vuonna 2013 ratkaisuna tilan ahtauteen ja pääosin romaneista johtuvaan oppilasmäärien kasvuun.[27] Viranoamisten mukaan väestönkehitys on tehnyt erottelusta väistämätöntä. Stráne pod Tatramissa konttikoulu oli rakennettu suoraan romanien asuinalueen yhteyteen. Lasten vanhemmat ovat huolissaan, kuinka lapset pystyvät koskaan integroitumaan ei-romanien kanssa, jos heidät eristetään jo alakouluikäisestä saakka.[29] Muita ongelmia Slovakiassa ovat poliisin julma ja alentava tapa kohdella romaneja ja liiallinen voimankäyttö.[30]

Vuonna 2014 YK pyysi Slovakiaa toimimaan romanien syrjinnän ehkäisemiseksi. Hallitus tyrmäsi pyynnön väittämällä, että yhdenvertainen kohtelu oli jo taattu. Huhtikuussa 2015 EU kohdisti Slovakiaan rikkomusmenettelyn rasismidirektiivin perusteella. Rikkomusmenettely on oikeudenkäyntiä edeltävä menettely, johon kuuluu Euroopan komission lähettämä virallinen huomautus, johon tulee vastata määräaikaan mennessä, minkä jälkeen komissio tekee päätöksen siitä, onko maa jättänyt noudattamatta EU:n lainsäädäntöä. Jos on, asia voidaan viedä unionin tuomioistuimeen.[26]

Romaniasiain neuvottelukunnan pääsihteeri Janette Grönfors on todennut, että ”Suomi on ehdottomasti Euroopan paras maa romaneille”.[31] Romanit kärsivät silti edelleen myös Suomessa muiden ennakkoluuloista. Suomessa on enemmän romanien syrjintää kuin Kreikassa tai Unkarissa.[32] Yhdenvertaisuusvaltuutettu Eva Biaudetin mukaan muut eivät kohtaa romaneita yksilöinä kaikilla elämän alueilla.[32]

Romanien syrjintä oli pitkään hyväksyttyä, eivätkä muut ole kunnolla puuttuneet ennakkoluuloihin, joita romaneista on levitetty[33].

Tiedotusvälineet pyrkivät nykyisin aiemmasta poiketen yleensä välttämään ennakkoluulojen lietsomista jättämällä etnisen ryhmän mainitsematta romaneihin liittyvissä kielteisissä uutisissa.[34]

Suomen yhdenvertaisuuslaki kieltää etnisen syrjinnän, myös asukasvalinnoissa, sillä ketään ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan ilman hyväksyttävää syytä.

Vuonna 2014 tehdyn kyselyn mukaan 54,7 prosenttia romaneihin kuuluvista ihmisistä, jotka olivat vuokraamassa tai ostamassa asuntoa yksityiseltä taholta, joutui syrjityiksi etnisen alkuperänsä perusteella viimeisen viiden vuoden aikana. 48,5 prosenttia romaneista, jotka hakivat valtion tuella rahoitettua vuokra-asuntoa kertoi tulleensa syrjityksi. Kun asuntoa oli vuokraamassa kunnalta tai kaupungilta, syrjintää oli vähemmän.[35]

Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (ARA) mukaan valittaessa asukkaita arava- ja korkotukivuokra-asuntoihin "tarkoituksena on, että useita asuntomarkkinoilla vaikeasti asutettavia hakijoita ei asutettaisi samaan taloon ja samalle alueelle".[36]

Syyskuussa 2017 perussuomalaisten kansanedustaja Juho Eerolaa epäiltiin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, kun hän kertoi Facebook-kirjoituksessaan sylkeneensä kerjäämässä olleen romanin kohdalla. Lisäksi hän kutsui romanianromaneita rikollisiksi. Kirjoitus oli reaktio Yleisradion uutiseen huumausainerikoksesta, jossa oli epäiltyinä useita Romanian kansalaisia.[37] Perussuomalaisten puheenjohtajan Jussi Halla-ahon mukaan epäily ei antanut aihetta ryhtyä toimenpiteisiin. Hänen mukaansa rikosnimikkeen muotoilu oli hyvin epämääräinen, mikä mahdollisti sen, että rikosepäilyä käytettiin poliittisena lyömäaseena.[38] Huhtikuussa 2018 valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen päätti, että asiassa ei ollut riittävää näyttöä syytteen nostamiseksi[39].

Osa ihmisistä, joille ei lapsena opetettu sujuvaa kirjoitustaitoa ja lukutaitoa, on yhä puuttellinen kirjoitustaito ja lukutaito. Osalla suomen ymmärtämisen taso ei ole niin hyvä, että he olisivat tarpeeksi hyvin selvillä kaikista asioista ja mahdollisuuksista.[40]

Suomi ei ole maksanut korvauksia tai pyytänyt anteeksi vuosina 1935–1970 voimassa ollutta Suomen hallitusten pakkosterilointipolitiikkaa, jonka kohteena olivat myös romanit[41]. Suomessa steriloitiin noin 43 000 ihmistä lääketieteellisten, yli 7 500 rotuhygieenisten, yli 3 000 sosiaalisten ja parisataa muiden syiden perusteella.

Vuonna 2013 kansanedustaja Pekka Haavisto (vihr) vaatii romanilapsille tarkoitetuissa lastenkodeissa vallinneiden olosuhteiden selvittämistä. Haaviston mukaan hän ehdotti tutkintaa jo muutama vuosi aiemmin, mutta selvittäminen aiheutti kovaa vastustusta korkea-arvoisten viranhaltijoiden taholta.[42] Lapsiin kohdistettiin henkistä, ruumiillista ja seksuaalista väkivaltaa^selvennä[43]. 1950-luvulla romanilastenkodeissa asuneet ovat tehneet keskimääräistä useammin itsemurhan[42].

Vuonna 2010–2011 sai 79 prosenttia ikäluokasta peruskoulun päättötodistuksen, 19 prosenttia jäi sitä vaille. Päättötodistuksen saaneista 85 prosenttia haki heti toisen asteen koulutusta (lukioon tai ammatilliseen koulutukseen), 15 prosenttia ei hakenut. Vuonna 2017 monilla oppilaitoksilla oli vaikeuksia saada oppilaille työharjoittelupaikkoja syrjinnän takia[40].

Suomalaisissa koulukirjoissa ei kerrota romaneja kohtaan aiemmin tehdyistä vääryyksistä Suomessa tai nykyisestä syrjinnästä, esimerkiksi siitä, miksi romanikieli on uhanalainen[41]. Lapsiasiavaltuutettu Maria-Kaisa Aula toi esille vuonna 2009, että oppikirjat Suomessa käsittelevät romanien (ja saamelaisten) historian edelleen muutamalla lauseella[44].

Verkkolehti Long Playn vuonna 2017 haastattelemat Suomen romanit kertoivat joutuneensa poliisin pysäyttämiksi niin usein, että se oli heille arkista. Heidän mukaansa pysäytysten syy on usein heidän etninen taustansa.[45] Eräs haastatelluista poliiseista myönsi syrjinnän ja sanoi, että romanin autossa on suuremmalla todennäköisyydellä puutteita katsastuksessa, auton kunnossa ja kuljettajan ajo-oikeudessa. Poliisin mukaan romanien autoissa kaikilta kyydissä olevilta kysytään säännöllisesti henkilötodistuksia etsintäkuulutusten tarkastamiseksi. Hänen kokemuksensa mukaan poliisit keskittyvät liikenteessä erityisesti romaneihin.[46] Suomen ulkomaalaislain mukaan etninen profilointi on laitonta ja myös Poliisihallituksen ohje kieltää sen. Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmaisen mukaan tiedot ovat huolestuttavia ja poliisi selvittää väitteet rikoksista.[45]

Vuoden 2017 tienoilla työhaastattelijat jättivät antamatta työhaastattelukutsuja romaneille, varsinkin jos hakijan nimi viittasi romanitaustaan, tai hakijan tullessa haastatteluun valehtelivat paikan olevan jo täytetty.[47] Kohtelu on työsyrjintää, joka on Suomessa rangaistavaa tuomitsemalla sakkoja tai enintään puoli vuotta vankeutta. Nuoriin kohdistetaan enemmän syrjintää kuin vanhempiin, mutta nuoret ovat töissä vanhempia useammin[32].

Vuonna 2014 tehdyn selvityksen mukaan viimeisen vuoden aikana kaupan myyjät ja vartijat olivat seuranneet romaneita[32]. Vuoden 2018 tienoilla Turussa osassa kaupoista työntekijät syrjivät romaneita käännyttämällä heitä ulos liikkeistä ovella tai suhtautumalla epäasiallisen varautuneesti[48].

Perustuslain mukaan kaikilla, jotka eivät kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.[49]

Helsingissä kaupunginjohto yritti vuonna 2011 ja 2012 karkottaa leireissä asuvia köyhistä oloista muuttaneita romaneita purkamalla leirit, mutta ei järjestänyt paikkaa, missä köyhät asunnottomat, kuten romanit voisivat leiriytyä tai asua. Toimia vastustavat mielenosoittajat (Suomeen muuttaneet romanit, muut helsinkiläiset, Vasemmistonuoret ja Vapaa liikkuvuus) perustivat mielenosoitusleirin. Mielenosoitus vaati Helsingin kaupunkia luopumaan romanien ja muiden asunnottomien oleskelun häiritsemisestä Helsingissä ja järjestämään heille inhimilliset majoitusolot. Vastauksena mielenosoitukseen kaupunki teki laittoman päätöksen kieltää telttojen ja muiden ei-pysyvien rakenteiden käytön mielenosoituksissa.[50]

Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehelle tehtiin vuonna 2016 kaksi kantelua, koska Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysvirasto kieltäytyi järjestämästä hätämajoitusta ulkomaalaisille romaneille. Virasto perusteli kieltäytymistä sillä, että hätämajoituskeskus tarjoaa majoitusta ainoastaan helsinkiläisille. Toiminnan seurauksena suurin osa hätämajoitusta tarvinneista joutui viettämään yönsä ulkona 25 asteen pakkasessa. Kaupunginhallituksen mukaan Hietaniemen palvelukeskuksen vuorokausiraporttiin ei ole kirjattu romanien yhteydenottoa.[51]

Helsinki laajensi 2017 papereita vailla olevien ihmisten oikeutta terveydenhuolto-oikeutta "välttämättömään terveydenhoitoon" eli pitkäaikaisten sairauksien (esim. diabetes, mielenterveysongelmat) ennaltaehkäisevään hoitoon ja rokotuksiin. Aiemmin paperittomilla ihmisillä oli oikeus ainoastaan kiireelliseen terveydenhuoltoon ja raskaana olevien ja lasten terveyspalveluihin. Diabetesta sairastavat joutuivat odottamaan, kunnes sairauden tila huononi hätätapaukseksi. Apulaispormestari Sanna Vesikansa ei ottanut kantaa siihen, sisältääkö "välttämätön terveydenhoito" ohitusleikkausta tai tekonivelleikkausta.[52][53]

Suomen romanipoliittisen ohjelman tavoitteena on tehdä Suomesta Euroopan edelläkävijä romanien yhdenvertaisen kohtelun edistämisessä[40]. Hallitus laati ensimmäisen romanipoliittisen ohjelmansa vuosille 2010–2017 ja seuraavan ohjelman vuosille 2018­–22. Toisessa ohjelmassa yksi kolmesta painopisteestä on syrjintä, mikä lisäksi ohjelma painottaa koulutusta ja työllisyyttä.[47]

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) aloitti vuoden 2017 alussa romanien hyvinvointitutkimuksen (Roosa) tutkiakseen romanien hyvinvointia, terveyttä, toiminta- ja työkykyä ja palvelujen käyttöä. Tutkimus on viimeksi tehty vuonna 1970. Tutkimus on herättänyt huolta etnisestä profiloinnista ja tietojen väärinkäytöstä. THL:n mukaan tarkoitus on tiedon avulla suunnitella ja kehittää sosiaali- ja terveyspalveluita, jotka huomioivat romanien kulttuurin[40].

Tšekissä harjoitetaan yhä romanilasten laajaa rotuerottelua valtaväestöstä. Lapsia sijoitetaan vain romaneille tarkoitettuihin kouluihin ja luokille, joissa tarjotaan heikkotasoista opetusta, tai kouluihin, jotka on tarkoitettu lapsille, joilla on lievä kehitysvamma.[54] Yli kolmasosa näiden ryhmien oppilaista on romanilapsia.[30] Opettajien avoin ennakkoluuloisuus on yleistä. Syrjintä vähentää romanien työllistymismahdollisuuksia.[54]

Euroopan komissio aloitti syyskuussa 2014 ensimmäisen rasismidirektiivin perusteella tehtävän virallisen rikkomusmenettelyn Tšekkiä vastaan romanilasten syrjinnän takia.[12]

Marraskuussa Tšekin hallitus myönsi, että romaneihin kohdistuu edelleen syrjintää etenkin asumisessa, koulutuksessa, terveydenhuollossa ja työmarkkinoilla. Se kuitenkin totesi, ettei EU-komissiolla ole toimivaltaa koulutukseen liittyvissä kysymyksissä, ja ilmoitti, että jo olemassa olevat toimenpiteet ovat täysin riittävät ongelman ratkaisemiseksi.[12]

Miskolcin kaupunki päätti purkaa romanivaltaisen huonokuntoisen asuinalueen vuokrasopimukset toukokuussa 2014. Siitä lähtien se on häätänyt asukkaita. Maaliskuussa 2015 noin 120 perhettä joutui kodittomaksi, eikä heille tarjottu uutta asianmukaista asuinpaikkaa tai korvauksia häädöstä aiheutuneista menetyksistä. Toukokuussa 2015 Unkarin korkein oikeus tuomitsi kunnan toimet laittomiksi, koska kunta rikkoi yhdenvertaisuuslainsäädäntöä, romanien oikeuksia yksityis- ja perhe-elämään sekä vapaaseen liikkumiseen.[55]

Myös Euroopan unionin perusoikeuksien toimisto on kritisoinut Miscolcin toimia. Toimisto vaatii kesäkuussa 2015 kuntaa ehkäisemään pakkohäätöjä ja tekemään yhteistyötä kansalaisjärjestöjen kanssa, jotta slummien lopettamiseksi löytyisi kokonaisvaltainen ratkaisu. Asukkaiden mukaan kunta ei kuitenkaan ole neuvotellut heidän kanssaan, vaan poistumisaikaa on vain pidennetty toistuvasti. Noin sadasta perheestä ainoastaan kahdeksalle on tarjottu vaihtoehtoista asuntoa.[55]

Kun romanit saapuivat Eurooppaan 1300-luvulta alkaen, heihin suhtauduttiin aluksi yleensä myönteisesti, sillä he olivat taitavia muusikkoja, hevosenhoitajia, käsityöläisiä, ennustajia ja sotilaita. Kun Länsi-Euroopan ylimysten kiistat loppuivat ja sitä myöten sodat, moni romani ammattisotilas ryhtyi ryöväriksi, mikä leimasi lopulta kaikki romanit, ja katolisen kirkon ja monen kuninkaan asenne romaneita kohtaan kääntyi kielteiseksi. Varsin pian romaneita alettiinkin vainota, vangita ja karkottaa. Syrjintä kirjattiin eri maiden lakiin, ja sitä on jatkunut nykypäivään saakka.[2] Monessa maassa romanien läsnäolo kiellettiin hirttotuomioiden uhalla. Ranskassa romanimiehet pakotettiin usein kaleeriorjiksi, ja naiset ja lapset lähetettiin luostareiden kehruuhuoneisiin orjiksi. Romaniassa romanit olivat satojen vuosien ajan maaorjina[58]. Hyvin oikeistolaisesti ja kansallismielisesti ajattelevat ihmiset murhauttivat romaneita Saksassa ja sen liittolaismaissa joukkotuhonnassa eli porajmosissa. Kansanmurhassa surmattiin yli 500 000 romania (ihmiskokeissa, pakkotöissä ja vanki- /keskitysleireillä).[59] Vuoden 2010 paikkeilla julkaistujen tietojen mukaan joukkotuhonnassa tapettiin vuosina 1939–1945 noin 1 500 000 – 3 500 000 romania. Romanien asunnot tuhottiin ja tavarat varastettiin. Hallitukset eivät ole maksaneet korvauksia uhreille tai heidän omaisilleen.[60]

Pohjoismaissa romanimiehet lähetettiin keskiajalla helposti vankilaan tai linnoitustyöhön ja naiset kehruuhuoneisiin.[61] 1500-luvulla korostettiin Ruotsi-Suomen yhtenäisyyttä uskonnollisesti, kielellisesti ja kulttuurisesti, mikä rajasi romanit ulkopuolelle lainsuojattomiksi. Heiltä kiellettiin kaikki kirkolliset toimitukset (kastaminen, sairaanhoito, avioliitto, kuolleiden hautaaminen kirkon hautausmaille).

Vuonna 1637 kuningatar Kristiina määräsi kaikki Ruotsissa asuvat miespuoliset romanit hirtettäväksi ja vaimot ja lapset karkotettaviksi. Laki oli todennäköisesti tarkoitettu pelotteeksi estämään romanimaahanmuuttajien maahantulo muualta Euroopasta, sillä asetuksen toimeenpanosta ei huolehdittu eikä yhtään romania lain takia tiettävästi hirtetty. Muutaman vuoden kuluttua lakia lievennettiin niin, että vain rikoksiin syyllistyneet romanit voitiin hirttää.[62]

Kustaa III:n aikana 1700-luvun lopulla kaikki Ruotsissa asuvat romanit karkotettiin Suomeen.[18] Suomessa romaneja syytettiin usein irtolaisuudesta erityisesti 1700- ja 1800-luvuilla.[61]

1900-luvulla syrjintä muuttui järjestelmälliseksi ja laajeni kaikkialle yhteiskuntaan[20]. Vuosina 1914–1954 Ruotsi kielsi romaneita muuttamasta Ruotsiin[63]. Ruotsi rekisteröi romaneita järjestelmällisesti 1920–1940-luvuilla. Ennen vuotta 1952 Ruotsi ei myöntänyt Ruotsin kansalaisuutta niille romaneille. Ruotsin evankelis-luterilainen kirkko vastasi 1950-luvulle asti väestötiedoista, ja papit jättivät joskus merkitsemättä romaneita kirkonkirjoihin, jolloin he eivät olleet missään kirjoilla. Merkitessään romaneja kirkonkirjoihin kirkko käytti T-tunnusta. T tuli sanasta tattare, kulkuri.[18]

Ruotsin parlamentaarinen köyhäinhoitolakikomitea ilmoitti 1923, että romanien sekottuminen ruotsalaiseen kansanheimoon huonontaisi rotua. Sen jälkeen romaneja pakkosteriloitiin, heidän kallojaan mitattiin ja älykkyyttään testattiin tavoitteena löytää ei-toivottuja piirteitä. Asunnon vuokraaminen romanille kiellettiin, ja vuokrauksesta rangaistiin sakoilla. Sen jälkeen romaneija ei voitu henkikirjoittaa (laittaa kunnan väestöluetteloon), koska heillä ei ollut pysyvää osoitetta. Valtio ei maksanut alaikäisistä lapsilisiä, eivätkä he päässeet kouluun. Romanit eivät saaneet työtä eivätkä eläkettä, eivätkä he voineet äänestää.[20]

Kirkon lisäksi muutkin keskeiset viralliset instituutiot syrjivät romaneja vuosikymmeniä, ilman että romanien valitukset olisivat johtaneet toimenpiteisiin. Tukholman kaupunki rekisteröi romaneja vuoteen 1996 saakka, sosiaalitoimen virkailijat tekivät romaniperheisiin kotikäyntejä. Niiden perusteella jokainen sai merkinnän ja päätyi kansioon. "Hel Z" oli kokonaan romani, "halv Z" vain puoliksi. Z tuli sanasta zigenare, mustalainen. Virkailijat arvioivat romanien älykkyyttä, kodin siisteyttä, koulumenestystä, puolisoiden suhteita sekä "musikaalisia ja taiteellisia valmiuksia".[18]

Suuri osa romaneihin 2010-luvulla kohdistuvasta syrjinnästä johtuu 1900-luvun hallinnon harjoittamasta syrjinnästä[20].

Yksi pahimmista romanien vainoista oli Saksassa, jossa kansallismielinen hallitus kohdisti romaneihin joukkotuhonnan. Hallituksen mukaan romanit eivät kuuluneet samaan "rotuun" kuin muut saksalaiset. Se kielsi romanien ja muiden saksalaisten väliset avioliitot ja romanien työskentelyn valtion työpaikoissa ja monissa ammateissa. Kansallissosialistit pakkosterilisoivat yli 12-vuotiaita "epäsosiaalisina" ilman nukutusta ja pakkoabortoivat raskaana olevia romaneita.[59]

2.−3. elokuuta 1944 natsit murhasivat 2 897 romania Auschwitz-Birkenaun keskitysleirillä, minkä muistoksi 2. elokuuta on ehdotettu romanien toisen maailmansodan aikaisen kansanmurhan muistopäiväksi.[57]

Ennen vuotta 1919 Suomi ei myöntänyt Suomen kansalaisuutta romaneille[62]. Siksi he eivät saaneet asettua vaaleissa ehdolle eivätkä äänestää. Suomessa äänioikeus kiellettiin ihmisiltä irtolaisuuden perusteella eduskunta- ja presidentinvaaleissa vuosina 1906–1972 ja kunnallisvaalissa vuonna 1919. Kielto oli voimassa kolme vuotta pakkolaitostuomion jälkeen.[64] Irtolaisten äänioikeuskielto kohdistui asunnottomiksi jääneisiin, osaan romaneista ja seksiä julkisilla paikoilla myyneisiin ihmisiin.

1900-luvun alussa Suomeen, kuten muihinkin Pohjoismaihin, luotiin erillinen romanirekisteri[65].

Syksyllä 1942 Siirtoväen huollon keskuksen johtaja Urho Kekkonen totesi, että "mustalaisia varten lienee perustettava keskitysleiri, eihän niistä muuten selviä"[66]. Samoihin aikoihin hän kirjoitti Suomen Kuvalehdessä nimimerkillä Pekka Peitsi, että romanit ovat ryhmä työtä vieroksuvia, toimettomina kierteleviä joukkioita, joka "muodostaa räikeän epäsoinnun siinä työn ja ponnistuksen soitossa, jota maa on tulvillaan"[67].

Kekkosen keskitysleiriehdotus pantiin toimeen, ja tammikuussa 1943 aloitti toimintansa Suomen ensimmäinen romanimiehille tarkoitettu työleiri. Myös romaninaiset joutuivat vastaavanlaiselle leirille.[66] Moni määrättiin sinne vuoden 1936 irtolaislain perusteella[68]. Pakkotyötä tekeville maksettiin pientä palkkaa, josta vähennettiin majoitus-, ruoka- ja vaatetuskulut. Metsätyöleireillä oli tehtävä vähintään 75 mottia, ennen kuin pois pääsyä saatettiin harkita. Kumpikaan leiri ei toiminut pitkään. Suomen hallituksen ylläpitämä historianäkemys ei luokittele leirejä keskitysleireiksi.[66]

Yli kolmasosa Suomen romaneista asui Karjalassa, jonka Neuvostoliitto valtasi. Jatkosodan jälkeen viranomaiset syrjivät romaneja asuttamisessa, mikä johtui avoimesti ilmituodusta rasismista. 1950-luvulla moni Karjalasta paennut romani päätyi pääkaupungin alueelle, koska siellä oli muuta maata enemmän toimeentulomahdollisuuksia. Ihmiset joutuivat kuitenkin asumaan kaupunkien reunamien slummialueille, pahimmillaan he olivat asunnottomina, tekivät metsiin majoja ja rakensivat hätäisesti ahtaita hökkeleitä.[69] Sanomalehtien silloinen uutisointi huonoissa oloissa asumaan joutuvista romaneista oli hyvin samankaltaista kuin 2000-luvun (yksipuolisen kielteiset, vihaiset ja asianomaiset sivuuttavat) uutiset Romaniasta Suomeen tulleista romaneista[70]. "Asunnottomuuden aiheuttamien huonojen olojen ja rasistisen eristämisajattelun takia iso osa 1950- ja 1960-lukujen aikana alaikäisinä olleista romaneista huostaanotettiin lastenkoteihin.[69] Noin puolet^milloin? alaikäisistä sijoitettiin lastenkotiin tai sijaisperheeseen ainakin joksikin aikaa[71].

Suomen ollessa Venäjän vallan alla korostettiin romanien sulauttamista. Sitä kannatti myös vuonna 1895 asetettu komitea, joka pohti "mustalaiskysymyksen" ratkaisua. Sen tavoite oli hävittää romanikulttuuri Suomesta nostamalla romanien sivistystasoa ja näin sulauttamalla kulttuuri valtakulttuuriin. Komitea ehdotti kirkollisten toimitusten (kuten avioliiton) sallimista romaneille, koska ne lisäisivät kirkon valvontavaltaa, mutta komitean mietintöjä ei taloudellisista syistä pantu toimeen.[62]