Roman Haubenstock-Ramati

Haubenstock-Ramati sai vuosina 1934–1937 viulunsoiton, musiikin teorian ja sävellyksen perusteiden opetusta Artur Malawskilta. Vuonna 1937 hän aloitti musiikkitieteen ja filosofian opintonsa Jagellon yliopistossa. 1930-luvun lopussa hän lähti perheineen natsien aggression muodostaman uhan takia Lviviin, jossa hän aloitti opiskelun Mykola Lysenko -musiikki-instituutissa. Hän sai Józef Kofflerin, Tadeusz Kassernin, Seweryn Barbagin ja Adam Sołtysin valvomaa koulutusta sävellyksessä ja orkesterinjohdossa. Tultuaan neuvostoviranomaisten pidättämäksi vuonna 1941 Haubenstock-Ramatti joutui vangittuna Odessaan ja Tomskiin. Kun Puolan kansalaiset armahdettiin vuonna 1942, hän liittyi Władysław Andersin johtamiin Puolan joukkoihin, joissa toimi orkesterin viulistina ja flyygelitorvensoittajana. Hän sairastui pilkkukuumeeseen, mutta toipui ja pääsi Persian sekä Bagdadin kautta Palestiinaan.[2]

Sodan päätyttyä Haubenstock-Ramati palasi Krakovaan, jossa tapasi tulevan vaimonsa Emilian. Hän työskenteli Ruch Muzyczny -lehden toimitusavustajana ja radion musiikkitoimituksen johdossa, mutta vastusti valtion asettamia taiteellisen vapauden rajoituksia ja lähti Israeliin, jossa asettui Tel Aviviin. Hän sai siellä vastuulleen valtiollisen musiikkikirjaston perustamisen ja johtamisen. Vuosina 1954–1956 hän opetti sävellystä, myös elektronisen musiikin tekemistä Tel Avivissa. Varhaisimman merkittävän suosionsa säveltäjänä Haubenstock-Ramati sai vuonna 1955, jolloin kantaesitettiin hänen cembalokonserttonsa Recitativo ed aria. Vuonna 1957 hän pääsi akatemisen stipendin turvin kuudeksi kuukaudeksi Pariisiin. Hän työskenteli Pierre Schaefferin konkreettisen musiikin studiolla ja tutustui myös muiden muassa Pierre Bouleziin sekä Alexander Calderiin. Samana vuonna Recitativo ed aria esitettiin Zürichissä, minkä yhteydessä Haubenstock-Ramati tapasi Universal Editionin työntekijän Alfred Schleen. Schlee kutsui säveltäjän Wieniin ja tarjosi tälle työpaikkaa kustantamosta. Haubenstock-Ramati lähtiin Wieniin syyskuussa 1957 ja aloitti toiminnan uudessa työpaikassaan. Vuonna 1960 hän sai Itävallan kansalaisuuden.[2]

Haubenstock-Ramati oli Wienin musiikin ja esittävien taiteiden yliopiston sävellysprofessori vuosina 1973–1989. Hänen johdollaan opiskelivat muiden muassa Beat Furrer, Peter Ablinger, Paweł Szymański ja Bronisław Kazimierz Przybylski. Vuosina 1976–1986 hän johti yliopiston perustamaa elektroakustisen ja soitinmusiikin instituuttia.[2] Sävellystyönsä ohella hän kehitti uusia nuotinnoksen malleja ja musiikin grafiikkaa. Vuonna 1959 hän järjesti ensimmäisen musiikkigrafiikkanäyttelyn Donaueschingenissä.[1] Haubenstock-Ramati opetti kansainvälisillä sävellys- ja nuotinnuskursseilla Darmstadtissa, Bilthovenissa, Buenos Airesissa, Tukholmassa, Tel Avivissa ja San Franciscossa 1960-luvulla ja 1970-luvun alussa.[2] Hän vieraili professorina Yalen yliopistossa.[1]

Haubenstock-Ramatille myönnettiin vuonna 1981 Itävallan suuri valtionpalkinto.[1] Hän sai lisäksi Wienin kaupungin palkinnon (1977) ja Preis des Musikprotokolls Grazin (1977). Vuonna 1990 hän toimi Klangforum Wien -festivaalin puheenjohtajana.[2] Hän kuoli Wienissä viikko 75-vuotisjuhlagaalakonserttinsa pitämisen jälkeen.[1]

Haubenstock-Ramati tutustui jo vuonna 1938 Anton Webernin musiikkiin. Hänen ensimmäisissä teoksissaan kuuluukin toisen Wienin koulukunnan vaikutus. Ensimmäinen julkaistu teos oli jousitriolle sävelletty sarjallinen Ricercari (1949). Aloitettuaan Israelissa oleskelun hän alkoi hyödyntää ei-eurooppalaisia vaikutteita. Näiden ja kaksitoistasäveljärjestelmän yhdistämisestä syntyi teos Bénédictions. Merkittäväksi inspiraation lähteeksi muodostui Alexander Calderin veistotaide. Säveltäjä omaksui kuvanveistäjän idean liikkuvasta muodosta, mikä ensimmäisen kerran ilmeni hänen sävellyksessään Interpolation (1958). Teoksen esittämiseen tarvitaan huilu – tai vaihtoehtoisesti kaksi tai kolme huilua – ja teoksen sisältö esitettynä vaihtelee, koska esitystä varten on jätetty valinnanvaraa säveltäjän antamissa puitteissa. Liikkuvan muodon ideaa Haubenstock-Ramati hyödynsi eri tavoin myös myöhemmissä teoksissaan.[2]

Haubenstock-Ramatin töiden oleelliseksi osaksi muodostui ajan mittaan niiden graafinen puoli. Hän tekikin innovatiivisia ratkaisuja nuotinnuksessa ja jätti graafisten symbolien tulkinnan kasvavissa määrin esiintyjien varaan. Haubenstock-Ramatin graafiset nuotit ilmentävät hänen kiinnostustaan abstraktiin maalaustaiteeseen ja kollaasitekniikkaan. Kirjallisuuden alalta hän sai innoitusta James Joycen, Samuel Beckettin ja Franz Kafkan teoksista. James Joycen töiden pohjalta hän loi musiikillisen grafiikan sarjat Poetics I ja Poetics II sekä koreografisen runon Ulysses, Szenen einer Wanderung. Samuel Beckettin kirjallisuuden pohjalta syntyivät Credentials or Think think Lucky puhujalle ja kahdeksalle soittajalle sekä "antiooppera" Comedie. Franz Kafkan tuotanto oli innoituksen lähteenä oopperassa America.[2]