Romaaniset kielet

Vulgaarilatinan kohdalla on mahdollista ajatella roomalaisten eläneen diglossiassa: Jokapäiväinen kieli ei ollut klassista latinaa, eli kirjallisuuden kieltä tai hienostunutta yläluokan puheenpartta (sermo litterarius, eruditus, urbanus). Tämän variantin kehitys oli pysähdyksissä, mutta läheinen, joskin selvästi erilainen muoto latinasta jatkoi kehitystään vapaasti. Tälle olivat niminä sermo vulgaris, rusticus tai plebeius.

Vulgaarilatinaa puhuttiin selvästi enemmän ja sitä käyttivät lukutaidottomat ihmiset kaikkialla Rooman valtakunnassa: sotilaat, käsityöläiset, merimiehet, maanviljelijät, parturit, orjat ym. Se oli kansankieltä, elävää ja altis muutoksille. Klassinen latina taas oli jäykkä, keinotekoisenkin puhdas, kirjoitettu, mutta siis myös puhuttu muoto, jota käyttivät runoilijat, kirjailijat, filosofit, puhetaidon opettajat ym.

Näistä kahdesta latinan muoto, jonka roomalaiset toivat voitetuille kansoille, oli nimenomaan sermo vulgaris. Nämä kansat luonnollisesti puhuivat eri kieliä, ja kussakin provinssissa latinan kieli muuttui toisistaan poikkeavilla tavoilla. Tällä tavoin alkoi nykyisten romaanisten kielten kehitys.

• Substantiiveilla on yleensä kaksi sukua, maskuliini ja feminiini (harvemmin kolme, esimerkiksi romaniassa neutri on säilynyt).
• Sijataivutusta ei yleensä esiinny (poikkeuksena romania).
• Liikkumista ilmaistaessa informaatio liikkeen suunnasta sisältyy verbiin (esimerkiksi espanjassa salir, entrar), sitä ei siis niinkään ilmaista erillisin partikkelein (esimerkiksi saksassa gehen in).
• Monissa romaanisissa kielissä (varsinkin iberoromaanisissa) on kaksi kopulaa, latinan verbeistä esse ja stare. Toinen viittaa pysyvämpään olemiseen tai ominaisuuteen, toinen tilapäisempään asioiden tilaan.

Esimerkki espanjasta:

• Noelia está aburrida. = Noelia on ikävystynyt.
• Pilar es aburrida. = Pilar on tylsä, ikävystyttävä.

• Verbit taipuvat ensimmäisessä, toisessa ja kolmannessa persoonassa sekä yksikössä ja monikossa. Aikamuodot ja niiden käyttö poikkeavat jonkin verran suomen aikamuodoista. Romaanisissa kielissä imperfekti ilmaisee menneessä ajassa rajaamatonta tai säännöllisesti toistuvaa toimintaa.
• Adjektiivit taipuvat suvussa ja luvussa, ja niiden paikka on tavallisimmin pääsanansa jäljessä, ei sen edellä kuten suomessa ja germaanisissa kielissä.
• Kohteliaisuusmuotoja löytyy jokaisesta romaanisesta kielestä; tässä yhteydessä tällä tarkoitetaan niin sanottua T-V-erottelua eli sinuttelun ja teitittelyn eroa.
• Sanan paino on usein oletusarvoisesti toiseksi viimeisellä tavulla. Tästä on kuitenkin runsaasti poikkeuksia: esimerkiksi ranskassa pääpaino on viimeisellä lausutulla tavulla, kun taas romaniassa ja moldovassa pääpainon paikka ei ole ennustettavissa minkään yleisen säännön avulla.
• Eufonisten sääntöjen vuoksi glottaaliklusiileja tai useampia peräkkäisiä klusiileja ei esiinny.
• Kirjaimia W ja K käytetään harvoin, yleensä vain lainasanoissa ja erisnimissä.
• Kirjain H ei yleisesti ottaen äänny (se hävisi latinassa jo 200-luvulla), mutta voi vaikuttaa sitä edeltävän konsonantin ääntymiseen (poikkeuksina on romania, josta muiden romaanisten kielten tavoin klassisen latinan h-äänne on kadonnut, mutta jossa sen sijaan esimerkiksi slaavilaisista kielistä lainatuissa sanoissa esiintyy ääntyvä h-kirjain). Espanjan j sekä g etuvokaalin edellä, ja portugalin sananalkuinen r ja vokaalienvälinen rr ääntyvät voimakkaana h-äänteenä.
• Kirjaimet C ja G ovat yleensä oletusarvoisesti 'kovia' velaarikonsonantteja, mutta etuvokaalien edessä 'pehmeitä' postalveolaarisia konsonantteja.

• Ei substantiivien taivutusta sijoissa, poikkeuksena romania.
• Vain kaksi kieliopillista sukua verrattuna klassisen latinan kolmeen, poikkeuksina romania.
• Artikkelit, jotka pohjautuvat latinan demonstratiivipronomineihin.
• Latinan futuuriaikamuodon tilalle uusi futuuri ja konditionaali.
• Latinan perfektimuotojen rinnalle ja pluskvamperfektin tilalle olla- tai omistaa-verbeillä muodostetut yhdistetyt muodot. Poikkeuksena galego, josta yhdistetyt aikamuodot puuttuvat, portugali, jossa myös yksinkertainen, latinan alkuperäinen pluskvamperfekti on säilynyt sekä romania, jossa niin ikään on yksinkertainen pluskvamperfekti, vaikkakin sen pohjana on aivan eri latinan aikamuoto.

Jotkut romaaniset kielet muodostavat monikon lisäämällä (latinan monikkoakkusatiivisijasta periytyneen) s:n, toiset taas viimeistä vokaalia vaihtamalla latinan ensimmäisen ja toisen deklension mukaisesti.

• /s/-monikko: muun muassa portugali, galego, espanja, katalaani, oksitaani, ranska, sardi.
• Vokaalinvaihtomonikko: italia, romania.

Latinan sanavartaloiden viimeinen painoton vokaali on osaksi hävinnyt romaanisista kielistä. Esimerkiksi latinan lupus > italian lupo, mutta ranskassa loup. Samoin latinan luna > italian luna, mutta ranskassa lune (e ei äänny). Se on alun perin merkinnyt švaa-vokaalia [ə].

• Loppuvokaalit jäljellä: portugali, galego, espanja, italia, romania (etelämurteet ja vanha romania)
• Loppuvokaalit jäljellä vain feminiinissä: katalaani, oksitaani, romania (dakoromania)
• Loppuvokaalit hävinneet: ranska, jossa viimeisen tavun [a] muuttui ensin švaaksi [ə] ja 1800-luvun lopulla hävisi kokonaan.

Viimeisen vokaalin pudotessa tavuja jää yksi vähemmän ja paino siirtyy viimeiselle tavulle.

Latinan sanat plus ja magis ovat molemmat edustettuina:

• Johdettu sanasta plus : plus (ranska), più (italia), prus (sardi)
• Johdettu sanasta magis : mais (portugali), máis (galego) más (espanja), més (katalaani), mai (oksitaani, romania)

Joissain romaanisissa kielissä tämä lukusana on lukujen 11–15 tavoin "epäsäännöllinen". Toisissa taas 16 on kirjaimellisesti ”kymmenen ja kuusi”, kuten lukusanat 17–19 kaikissa romaanisissa kielissä.

• ”Kuusitoista”: setze (katalaani), setze (oksitaani), seize (ranska), sedici (italia), şaisprezece (romania, joissa itse asiassa 11–19 muodostetaan slaavilaisista kielistä lainautuneen kaavan mukaan 'kuusi yli (lat. super) kymmenen'), séighi/sexi (sardi)
• ”Kymmenen ja kuusi”: dezasseis (portugali), dezaseis (galego) dieciséis (espanja)

Latinan verbeistä habere ja tenere on muodostunut erilaisia kombinaatioita romaanisiin kieliin koskien käsitteitä 'omistaa' ja 'pitää (kiinni)', käyttöä apuverbinä menneissä aikamuodoissa sekä olemassaoloa ilmaisevaa rakennetta (esimerkiksi italian c'è). Esimerkkinä, ranskassa je tiens, j'ai, j'ai fait, il y a : Oikealta vasemmalle katsottuna näissä ovat perustana tenere, habere, habere ja habere. Seuraavassa muidenkin romaanisten kielien vastaavia yhdistelmiä, T:n merkitessä verbiä tenere ja H:n verbiä habere:

• TTTH: portugali
• TTHH: espanja, katalaani
• THHH: oksitaani, ranska

Olemassa olemista ilmaiseva rakenne käyttää italiassa verbiä essere, romaniassa vastaavaa verbiä a fi. Täten:

• THHE: romania, italia

Osa romaanisista kielistä käyttää verbiä omistaa apuverbinä kaikkien verbien perfektimuotojen muodostuksessa (eli ranskan passé composé), osa taas käyttää myös verbiä olla.

• Vain omistaa : katalaani, portugali, espanja, romania
• Omistaa ja olla : oksitaani, ranska, italia

Jälkimmäisen ryhmän kielissä kaikki verbit joilla on apuverbinä olla, ovat liikettä tai tilan muutosta kuvaavia intransitiivisiä verbejä, kuten pudota, tulla tai kaatua. Myös refleksiiviverbit käyttävät useimmiten olla-verbiä apuverbinä. Kaikilla muilla apuverbinä on omistaa.

• Haitin kreoli on Haitin virallinen kieli. Sitä puhutaan myös Guadeloupella ja Martiniquella.
• Antillien kreoli, pääasiassa Dominicalla ja St. Lucialla.
• Kreyol Lwiziyen, Louisianan kreoli.
• Lanc-Patuá Brasiliassa Amapán osavaltiossa. Kehittyi Ranskan Guayanasta ja Karibianmeren ranskalaisilta alueilta tulleiden maahanmuuttajien parissa, saanut vaikutteita portugalista.
• Mauritiuksen kreoli on Mauritiuksen lingua franca
• Seychellien kreoli eli Seselwa on saarilla virallinen kieli englannin ja ranskan ohella.

• Angolar, puhuma-alue São Tomén saaren rannikkoalueilla, São Tomén ja Príncipen valtiossa.
• Ano Bomin kreoli Annobónin saarella Päiväntasaajan Guineassa.
• Crioulo do Barlavento Kap Verden Barlavento-saarilla.
• Crioulo de São Vicente Kap Verden São Vicenten saarella.
• Crioulo do Sotavento (Kriolu) Kap Verden Sotavento-saarilla.
• Damanin indoportugali Damanissa, Intiassa. Dekreolisoitunut.
• Diun indoportugali Diussa, Intiassa. Lähes hävinnyt.
• Forro São Tomén saarella, São Toméssa ja Príncipessä.
• Kristang Malesiassa.
• Kristi Intiassa, Korlayn kylässä.
• Lunguyê Príncipen saarella, São Toméssa ja Príncipessä. Lähes hävinnyt.
• Patuá eli Macaon kreoli, Macaossa ja Hongkongissa. Dekreolisoitunut.
• Papiamentu Alankomaiden Antilleilla ja Aruballa. Vaikutteita espanjasta.
• Saramaccan kreoli, portugaliin ja englantiin pohjautuva kreoli Surinamessa.
• Sri Lankan indoportugali Sri Lankan rannikkokaupungeissa.
• Ylä-Guinean kreoli, Guinea-Bissaun lingua franca, jota puhutaan myös Casamancessa, Senegalissa.

• Chavacano
• Janito
• Palenquero
• Papiamentu (ei espanjapohjainen, mutta espanjasta vaikutteita saanut)