Rolling Stone

Rolling Stonen ensimmäinen numero painettiin pienessä sanfranciscolaisessa kirjapainossa vuonna 1967. Painos oli 40 000 kappaletta, joista 34 000 palautui lehtimyyjiltä takaisin myymättöminä. Underground-tyylisenä ja tabloid-sanomalehden näköisenä aloittaneesta lehdestä kasvoi kuitenkin pian oman sukupolvensa kulttuuri-ikoni, ja vuonna 1974 sen levikki oli jo 325 000. Perustaja Jann Wenner kuitenkin halusi erottautua ajan ”hippilehdistä” ammattimaisuudella, kuten selkeällä taitolla.[1]

Lehden tyyli ja ilmiasu ovat vaihdelleet vuosien kuluessa, mutta keskeinen osa sen sisältöä on aina ollut rockiin keskittyvä musiikkijournalismi ja rockmaailman tapahtumien uutisointi. Vuonna 1973 The New York Timeskin kehui Rolling Stonea ”varsin hyvistä reportaaseista”. Toisaalta 1970-luvun alussa osa lehden toimituskunnasta olisi halunnut lehden ottavan vankemmin poliittista kantaa muun muassa Vietnamin sotaan ja Richard Nixonin presidenttiyteen Watergate-skandaaleineen, mutta Jann Wenner halusi pitää lehden ensisijaisesti poliittisesti neutraalina musiikkilehtenä.[1]

Vuonna 1975 lehti sai uutisvoiton saadessaan tietää kidnapatun ja sitten itsekin rikolliseksi ryhtyneen Patty Hearstin olinpaikan. Lehti teki hänestä sarjan juttuja.[1]

Rolling Stonen alkuaikojen kuuluisin kirjoittaja oli gonzojournalismin isänä pidetty Hunter S. Thompson. Lehti julkaisi myös muun muassa Tom Wolfen ja Truman Capoten tekstejä.[1]

Vuonna 1977 Rolling Stonen toimitus muutti länsirannikolta New Yorkiin, ja vähitellen lehti alkoi tehdä yhä enemmän myönnytyksiä mediamaailman kaupallisten lakien edessä. Samalla musiikkikenttä hajosi yhä pienemmiksi osakulttuureiksi, ja lehden toimittajat alkoivat siirtyä muiden lehtien palvelukseen. Rolling Stone alkoi kirjoittaa enemmän muun muassa muodista ja teknologiasta ja pudota yhä enemmän kelkasta musiikkibisneksen seuraamisessa. Esimerkiksi 1980-luvun nousevat nimet U2 ja Talking Heads pääsivät Timen ja Newsweekin kanteen aiemmin kuin Rolling Stonen.[1]

1990-luvulla Rolling Stone yritti nuorentaa lukijakuntaansa julkaisemalla enemmän juttuja televisio- ja elokuvatähdistä ja muusta viihdebisneksestä, mutta vuosituhannen vaihteen jälkeen lehden fokus on jälleen monipuolistunut. Vuonna 2002 Jann Wenner palkkasi uuden päätoimittajan nopeasti kasvaneesta nuorten miesten FHM-lehdestä saavuttaakseen nuorempia lukijasukupolvia.[2] Vuonna 2006 Rolling Stone juhli näyttävästi tuhannetta numeroaan.[3]

• Rolling Stonen virallinen kotisivu