Roky Erickson

Erickson alkoi soittaa pianoa 5-vuotiaana ja kitaraa 12-vuotiaana. Hänen ensimmäinen levyttänyt yhtyeensä oli The Spades, jonka single We Sell Soul oli paikallinen hitti Teksasissa vuonna 1964.

13th Floor Elevatorsin Erickson perusti 1965, ja hänestä tuli yhtyeen biisintekijä Tommy Hallin kanssa. Yhtyeen ensimmäistä albumia The Psychedelic Sounds of the 13th Floor Elevators (1966) pidetään yleisesti rockin historian ensimmäisenä psykedeelisenä albumina. Levyn hitiksi nousi Ericksonin kappale You're Gonna Miss Me, joka päätyi myöhemmin Nuggets-kokoelmalle.

13th Floor Elevators julkaisi vielä albumit Easter Everywhere (1967) ja Bull of the Woods, mutta LSD:n ja marihuanan käyttö ajoivat yhtyeen hajoamisen partaalle.

Vuonna 1969 Erickson pidätettiin marihuanan hallussapidosta ja häntä uhkasi kymmenen vuoden vankilatuomio. Ericksonilla diagnosoitiin skitsofrenia ja hän joutui sairaalaan, josta pakeni muutamia kertoja jääden kuitenkin kiinni. Välttääkseen vankilatuomion Erickson vetosi mielenterveysongelmiin, ja hänet passitettiin osavaltion vankimielisairaalaan, jossa hän oli vuoteen 1972 saakka. Hänelle annettiin sähköhoitoa ja thorazinea. Erickson jatkoi soittamista myös sairaalassa perustaen bändin nimeltä Missing links. Hän kirjoitti myös runoja.[3] Näiltä ajoilta on julkaistu akustisia demoja sisältävä Never Say Goodbye (1999).

Vuonna 1974 Erickson kokosi taustalleen ensimmäisen sooloyhtyeensä Bleib Alien, joka julkaisi singlen Two Headed Dog (1975). Ericksonin uusia sanoituksia leimasi kiinnostus kauhu- ja science fiction -elokuviin.

Yhtye vaihtoi nimensä myöhemmin muotoon Roky Erickson and the Aliens ja julkaisi samalla nimellä ensimmäisen ja ainoan albuminsa vuonna 1980. Albumi on julkaistu myöhemmin nimillä The Evil One ja I Think of Demons.

Levyn julkaisi Englannin CBS ja sen tuottajana oli Creedence Clearwater Revivalin Stu Cook, mutta suurista odotuksista huolimatta se ei saavuttanut menestystä. Osasyynä tähän oli Ericksonin Britanniassa tekemä pressikiertue, jolla hän antoi erittäin sekavia haastatteluja.

Tämän jälkeen Ericksonin ura jatkui erittäin katkonaisena. Valonpilkahduksia olivat lähinnä albumit Don't Slander Me (1986) ja osittain tuoretta materiaalia sisältänyt All That May Do My Rhyme (1995). Fanien nälkää ruokittiin lukemattomilla kokoelmilla ja livekoosteilla, joista edustavimpia ovat Gremlins Have Pictures (1986) ja Casting the Runes (1987).

Rokyn terveyden heiketessä entisestään Warner Brosin Bill Bentley kokosi hänen kunniakseen tribuuttilevyn Where The Pyramid Meets The Eye vuonna 1990. Levyllä versioivat Ericksonin tuotantoa muun muassa The Jesus and Mary Chain, R.E.M., ZZ Top, Julian Cope, Bongwater, John Wesley Harding, Doug Sahm ja Primal Scream. Ericksonin tuotantoa on versioitu laajalti myös muuten: Suomessa hänen kappaleitaan ovat soittaneet muun muassa HIM, Viikate ja The Flaming Sideburns.

Vuonna 2001 Ericksonin nuorin veli Sumner Erickson voitti oikeudessa veljensä huoltajuuden ja aloitti hänen kuntoutuksensa. Prosessia seurattiin Keven McAlesterin dokumenttielokuvassa You're Gonna Miss Me.

Ericksonin kunto parantui, ja syyskuussa 2005 hän soitti kotikaupungissaan Austinissa ensimmäisen täysimittaisen konserttinsa 20 vuoteen. Hän jatkoi tämän jälkeen keikkailua harvakseltaan vanhan The Explosives -yhtyeensä kanssa. Roky Erickson & the Explosives esiintyivät ensimmäistä kertaa Suomessa 8. heinäkuuta 2007 Turun Ruisrockissa.

Erickson kuoli 31. toukokuuta 2019 71-vuotiaana.

• Openers II (2.13.61 Publications, 1995)

• Virallinen Roky Erickson -sivusto
• Roky Ericksonin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa