Roger Ducos
Pierre Roger Ducos (25. heinäkuuta 1747 Dax, Landes, Ranska – 17. maaliskuuta 1816 Ulm, Württembergin kuningaskunta)[1] oli ranskalainen poliitikko, joka toimi Ranskan viisihenkisen direktoriohallituksen jäsenenä heinäkuusta marraskuuhun 1799 ja yhtenä kolmesta konsulista marraskuusta joulukuuhun 1799.
Ducos toimi ennen vallankumousta asianajajana synnyinkaupungissaan Daxissa. Hän oli Landesin rikosoikeuden presidenttinä 1791–1792, minkä jälkeen hänet valittiin kansalliskonventtiin, jossa hän äänesti tasangon mukana kuningas Ludvig XVI:n kuolemantuomion puolesta. Tammikuussa 1794 hänet valittiin jakobiiniklubin puheenjohtajaksi. Ducos valittiin vuonna 1795 uuteen parlamentin ylähuoneeseen eli vanhojen neuvostoon, jonka puhemiehenä hän toimi kuukauden ajan syys–lokakuussa 1796. Hän oli tilapäisenä puhemiehenä myös syyskuun 4. päivän 1797 istunnossa, jossa rojalistiset edustajat erotettiin. Hän joutui itse erotetuksi muiden vasemmistolaisten mukana niin sanotulla floréalkuun 22. päivän lailla toukokuussa 1798, minkä jälkeen hän palasi joksikin aikaa Landesin rikosoikeuden presidentiksi.[1]
Ducos valittiin direktorion jäseneksi 1. heinäkuuta 1799 erotetun Philippe-Antoine Merlin de Douain tilalle. Hän erosi yhdessä Emmanuel Joseph Sieyèsin kanssa 10. marraskuuta samana vuonna tukeakseen brumairekuun 18. päivän vallankaappausta. Kaappauksen jälkeen Ducos nimitettiin yhdeksi kolmesta konsulista Sieyèsin ja Napoléon Bonaparten rinnalle. Bonaparte kuitenkin syrjäytti Ducosin ja Sieyèsin jo 25. joulukuuta kun vuoden VIII perustuslaki astui voimaan. Ducos oli keisarikunnan aikana senaatin (Sénat conservateur) jäsen ja vuodesta 1804 Ranskan kunnialegioonan suurupseeri. Napoleon antoi hänelle vuonna 1808 kreivin ja satapäiväisen keisarikunnan aikana vuonna 1815 päärin arvon. Kuningaskunnan palauttamisen jälkeen Ducos joutui vuonna 1816 lähtemään maanpakoon, koska hän oli äänestänyt kuninkaan kuolemantuomion puolesta. Hän kuoli samana vuonna maantieonnettomuudessa Ulmissa Saksassa.[1]
Roger Ducosin veli oli kenraali Nicolas Ducos.[2]
Lähteet
- Pierre-Roger Ducos, dit Roger-Ducos (englanniksi) Archontology.org. Viitattu 11.8.2018.
- Nordisk familjebok (1907), s. 1004 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 11.8.2018.