Rockford IceHogs

Rockford IceHogsin historia alkoi vuonna 1999, kun United Sports Venture (USV) hankki UHL-liigassa pelanneen Thunder Bay Thunder Cats -nimisen joukkueen omistuksen. UHL:ssä jatkanut joukkue siirrettiin Kanadasta Yhdysvaltoihin Illinois'n osavaltiossa olevaan Rockfordin kaupunkiin. Rockford Register Star -lehti järjesti nimikilpailun, jonka jälkeen uusi joukkue sai nimeksi Rockford IceHogs. USV harkitsi seuranneina vuosina useaan otteeseen joukkueen siirtämistä toiselle paikkakunnalle tai toiminnan lopettamista. Rockfordilaisista liikemiehistä koostunut Tri-Vision Sports LLC hankki lokakuussa 2002 joukkueen omistajuuden varmistaakseen joukkueen pysymisen Rockfordissa. Vuonna 2005 IceHogs sopi yhteistyösopimuksen NHL-joukkue Nashville Predatorsin ja heidän AHL-farmijoukkue Milwaukee Admiralsin kanssa. IceHogs olikin ainoa UHL-joukkue tuohon aikaan, jolla oli yhteistyösopimus NHL-seuran kanssa. Kaudella 2006-07 IceHogs saavutti ensimmäisen mestaruuden UHL:ssä, kun Colonial Cupin loppuotteluissa kaatui edellisen vuoden mestari Kalamazoo Wings. Samaan kauteen päättyi IceHogsin kahdeksan kautta kestänyt historia UHL:ssä.[1]

AHL-liigan ilmestyi Baltimore Bandits -niminen joukkue kaudelle 1995-96. Joukkue pelasi Baltimoressa kaksi kautta[2], mutta taloudellinen menestys oli laihaa ja Cincinnati Gardens -jäähallin omistanut Pete Robinson osti ja siirsi joukkueen Cincinnatiin.[3] Joukkueen nimeksi tuli Cincinnati Mighty Ducks, koska joukkue toimi yhteistyösopimuksen ansiosta Anaheim Mighty Ducksin AHL-farmijoukkueena. Joukkue oli muutaman kauden ajan farmiseura kahdelle NHL-organisaatiolle, kun myös Detroit Red Wings teki yhteistyösopimuksen kausiksi 1999-2002. [4] Myöhemmin Anaheimin yhden voiton päähän Stanley Cupista ja Detroitin mestariksi asti valmentanut Mike Babcock valmensi Cincinnatissa kahden kauden ajan vuosina 2001-03.[5] Seuran menestys oli enimmäkseen vaatimatonta, kun kahdeksan kauden aikana joukkue selvisi pudotuspeleihin viisi kertaa, mutta vain kerran toiselle kierrokselle asti.[6] Yhteistyösopimus Anaheim Mighty Ducksin kanssa päättyi kesällä 2005 ja NHL-seura teki uuden farmisopimuksen AHL:n Portland Piratesin kanssa. Ilman farmisopimusta jäänyt joukkue sai AHL-liigalta luvan pitää sapattivuoden peleistä ja lokakuussa 2005 joukkue nimettiin Cincinnati RailRaidersiksi tarkoituksena palata seuraavalla kaudella kaukaloon. Tavoitteena ollut 2000 kausilipun myyminen ei kuitenkaan toteutunut, eikä joukkue pelannut 2006-07 kaudellakaan. Maaliskuussa Centre Events osti joukkueen 3,15 miljoonalla dollarilla ja AHL:n johto hyväksyi joukkueen siirron Rockfordiin.[3] Samalla allekirjoitettiin 10 vuoden pituinen sopimus farmiyhteistyöstä NHL-joukkue Chicago Blackhawksin kanssa.[1]

Rockford ylsi ensimmäisellä AHL-kaudellaan pudotuspeleihin, mutta joutui taipumaan Calder Trophyn voittaneelle Chicago Wolvesille. Kauden parhaita pelaajia olivat maalinteossa Troy Brouwer (35 maalia), syötöissä Martin St. Pierre (67) ja pisteissä Martin St. Pierre (88). Plus-miinus-tilaston kärjessä komeili suomalainen Petri Kontiola (+17). Maalivahteina toimivat pääosin Corey Crawford ja Wade Flaherty. Kauden 2007-2008 jälkeen Lahden Pelicansissa hienosti esiintynyt maalivahti Antti Niemi lähti kokeilemaan taitojaan Rockfordiin. Hän pelasi kaudella 2008-2009 pääpiirteittäin hyvin ja oli jopa joukkueensa ykkösmaalivahtina. Kaudella 2009-2010 Rockfordista ponnistanut Antti Niemi voitti Stanley Cupin NHL-joukkue Chicago Blackhawksin riveissä.

• Päävalmentaja: Anders Sörensen
• Apuvalmentaja: Rob Klinkhammer
• Apuvalmentaja: Jared Nightingale
• Maalivahtivalmentaja: Peter Aubry
• Videovalmentaja: Johnny Lehmann
• Fysiikkavalmentaja: Anthony Allegrino
• Luistelu- & Taitovalmentaja: Kevin Delaney
• Kehitysvalmentaja: Yanic Perreault
• Huoltopäällikkö: Russ Holden
• Toimitusjohtaja: Mark Bernard
• Apulaistoimitusjohtaja: Nick Anderson

Lähde: EliteProspects[9]