Rock and roll

Rock and roll kehittyi 1940- ja 1950-luvun mustasta rhythm and bluesista, joka oli kehittynyt aiempaa nopeatempoisemmaksi ja rytmikkäämmäksi jump blues -tyylin mukaisesti. Rock and roll otti vaikutteita myös countrymusiikista, gospelista ja sähkökitaralla esitetystä bluesista. Rock and roll kehittyi vaiheittain monen vuoden aikana, ja siihen antoi oman panoksensa suuri joukko muusikoita.[1]

Nimitystä rock-and-roll on käytetty vauhdikkaasta musiikista jo 1940-luvulta alkaen. Nimitystä käytti esimerkiksi kolumnisti Maurie Orodenker Billboard-lehdessä toukokuussa 1942.[2] Termiä oli myös käytetty mustan blues-musiikin sanoituksissa jo 1920-luvun alusta lähtien sukupuoliyhteyden merkityksessä. Clevelandilainen levykaupan omistaja Leo Mintz alkoi käyttää nimitystä rock & roll 1940-luvun lopulla asiakkaidensa pitämästä, tanssittavasta rhythm and blues -musiikista häivyttääkseen musiikin mustan etelävaltiolaisen taustan ja saadakseen sitä soitetuksi valkoistenkin radioasemilla. Mintzin tuntema DJ nimeltä Alan Freed alkoi käyttää nimitystä vuodesta 1951 alkaen radio-ohjelmassaan The Moondog Rock & Roll House Party, jonka kautta se levisi yleiseen käyttöön.[3]

Rock and roll korosti ja vahvisti kaikkia rhythm and bluesin ”räväköitä” piirteitä. Näihin kuuluivat esimerkiksi kohdat, joissa yhtye antaa vain yhden iskun tahdin alkuun ja laulaja laulaa tahdin loppuun ilman säestystä. Samoin pianoa alettiin hakata aggressiivisemmin (vaikutteita otettiin boogie woogie -musiikista) ja kitaristit omaksuivat Chuck Berryn johdolla uuteen tyyliin paremmin soveltuvat riffit.

Yksi keskeinen muutos rock and rollin synnyssä oli nopeaan ja tasaiseen rytmiin siirtyminen. Aiemmin nopeat blues- tai rhythm and blues -kappaleet olivat käyttäneet shuffle-komppia (”ränt-tä-tänt-tä”), mutta rock and rollissa komppi muuttui tasaiseksi (”rä-tä-tä-tä”), mikä mahdollisti aikaisempaa selvästi ”jykevämmältä” kuulostavan menon. Rock and roll ei välttämättä vaadi tasaista rytmiä (esimerkiksi Chuck Berryn ”School Days” perustuu perinteiseen shuffle-komppiin), mutta se oli kuitenkin tärkeä ja keskeinen muutos uuden tyylin syntymisessä.

Myöhemmin rockmusiikille tyypillinen särjetty kitarasoundi ei kuulunut vielä 1950-luvun musiikkiin, mutta sitä on 1960-luvulta alkaen käytetty myös rock and rollissa. Samoin 1950-luvulla bassona käytettiin valtaosin vielä akustista pystybassoa. Sähköinen bassokitara yleistyi 1950-luvun loppuun mennessä.

Ensimmäistä rock and roll -kappaletta on vaikea nimetä, mutta country-yhtyeenä aloittaneen Bill Haley & His Cometsin single ”Rock Around the Clock” vuodelta 1955 oli kiistatta tärkeimpiä rock and roll -musiikin yleiseen tietoisuuteen nostaneita kappaleita. Ylipainoisesta ja 30-vuotiaasta Bill Haleysta ei kuitenkaan ollut suureksi nuorisoidoliksi. Tähän tehtävään sopiva mies oli Elvis Presley, jota alettiin myöhemmin kutsua ”rock and rollin kuninkaaksi”. Hän oli levyttänyt vuonna 1954 singlen ”That's All Right”, jota on myöhemmin kutsuttu ensimmäiseksi rock and roll -levyksi. Presleyn ohella 1950-luvun tärkeimmät rock and roll -artistit olivat Chuck Berry, Bo Diddley, Buddy Holly, Eddie Cochran, Jerry Lee Lewis ja Little Richard. Vaikka Berry, Diddley ja Richard olivatkin mustaihoisia rock and roll -tähtiä, Elvis Presleyn valkoinen ihonväri oli hyödyksi, kun uutta musiikkityyliä markkinoitiin valkoiselle nuorisolle.

Chuck Berry oli rock and roll -artisteista merkittävin säveltäjä, ja hänellä oli myös suuri vaikutus siihen, että kitarasta tuli myöhemmin rockin keskeisin soitin. Jerry Lee Lewis ja Little Richard olivat puolestaan merkittäviä pianisteja. Elvis Presley puolestaan oli merkittävin laulaja ja esiintyjä. Presley soitti myös kitaraa ja pianoa. Artisteista varsinkin Chuck Berry, Little Richard ja Elvis Presley vaikuttivat siihen, että rocklaulamisessa alettiin käyttää tahallista äänen karkeutta ja erilaisia huudahduksia.

Rock and rollin alkuperäinen aikakausi 1950-luvun Amerikassa oli hyvin lyhyt. Sen suosio alkoi hiipua vuosikymmenen vaihteessa. Suosion laskuun vaikuttivat merkittävästi seuraavat suunnilleen samanaikaiset tapahtumat: Elvis lähti armeijaan, Chuck Berry joutui vankilaan, Jerry Lee Lewisin suosio tipahti hänen mentyään naimisiin 13-vuotiaan serkkunsa kanssa, Little Richard tuli uskoon lopettaen musiikinteon kokonaan (vaikka hän tekikin paluun myöhemmin 1960-luvulla), Buddy Holly kuoli lento-onnettomuudessa vuonna 1959 ja Eddie Cochran kuoli auto-onnettomuudessa vuonna 1960.

1960-luvun alkupuolella suosittuja rock and roll muusikoita olivat esimerkiksi Roy Orbison ja The Rolling Stones.

Rock and rollin kuninkaaksi kutsuttu Elvis Presley vuonna 1957 elokuvassa Rock'n roll -suosikki.

Rock and roll herätti kauhistelua 1950-luvun yhteiskunnassa. Vaikka rock and roll kuulostaa nykyään vauhdikkuudestaan huolimatta melko kesyltä, se oli aikalaistensa korvissa erittäin hyökkäävää, ja lasten vanhemmat pitivät sitä vaarallisena. Lehdissä saatettiin esimerkiksi julkaista tutkimuksia, joiden mukaan rock and roll -musiikin kuunteleminen vähentää älykkyyttä. Itävallassa mentiin niin pitkälle, että rock and roll kiellettiin maan yhdessä läänissä. Myös rock and rollin maine ”mustaihoisena musiikkina” kasvatti sen epäilyttävyyttä valkoihoisten yhdysvaltalaisten ja eurooppalaisten keskuudessa.

Bill Haleyn kappaletta ”Rock around the Clock” oli käytetty vuonna 1955 ilmestyneessä elokuvassa Älä käännä heille selkääsi (Blackboard Jungle) sekasortoisessa kohtauksessa, ja elokuvan esittämisen yhteydessä eri maissa tapahtui paikoin nuorison mellakointia. Monet vanhemmat ihmiset toivoivat rock and rollin jäävän vain lyhytikäiseksi ilmiöksi, joka unohdettaisiin muutamassa viikossa.

Rock and rollin välitön jälkeläinen oli surf-musiikki, joka syntyi instrumentaalikappaleisiin keskittyneiden rock and roll -artistien levytysten myötä.

Jatkumo rock and rollista myöhempään rockmusiikkiin ei kulje yksinomaan rock and rollin kautta, vaan 1960-luvun rock-artistit palasivat uudestaan vanhempaan bluesiin ja rhythm and bluesiin. Rock and roll oli kuitenkin musiikillisten vaikutteiden lisäksi luonut sen musiikillisen asenteen ja kulttuurisen pohjan, jolle myöhemmät rock-artistit perustivat musiikkinsa.

Rock muodostui jo 1960-luvun jälkipuolella tunnelmaltaan ja lähestymistavaltaan hyvin erilaiseksi tyyliksi kuin 1950-luvun rock and roll. Toisaalta rockmusiikin 1960-lukulaisten kokeilujen vastapainoksi syntyi vuosikymmenen lopussa perinteistä rock and rollia elvyttävä suuntaus, joka nosti suosioon sekä vanhoja 1950-luvun rocktähtiä että uusia 1950-luvun musiikista innostuneita esiintyjiä. Suomalaisena esimerkkinä voidaan mainita 1970-luvun suosituimpiin kuulunut yhtye Hurriganes, jonka musiikki pohjautui vahvasti perinteiseen rock and rolliin. 1970-luvulta aina tähän päivään asti rock and roll on elänyt merkittävänä kultti-ilmiönä nousten ajoittain laajemmankin huomion kohteeksi, kuten esimerkiksi 1970-luvun lopun suomalaisnuorison keskuudessa eläneen 1950-lukumuodin aikana.

1950-luvulla singlet olivat vielä paljon albumikokonaisuuksia tärkeämpi julkaisukanava musiikille. Sen takia rock and rollin tärkeimmät julkaisut ovat singlejä.

• Chuck Berry: ”Johnny B. Goode”, ”Rock and Roll Music”, ”Roll over Beethoven”, ”Sweet Little Sixteen”, ”School Days”, ”Maybellene”, ”Reelin' and Rockin'”
• Bo Diddley: ”Bo Diddley”, ”I'm A Man”, ”Say Man”
• Elvis Presley: ”That's All Right”, ”Heartbreak Hotel”, ”Hound Dog”, ”Jailhouse Rock”, ”All Shook Up”, ”Don't Be Cruel”, ”Too Much”, ”Teddy Bear”, ”Hard Headed Woman”, ”A Big Hunk o’ Love”
• Bill Haley and the Comets: ”Rock Around the Clock”, ”Shake, Rattle and Roll”
• Little Richard: ”Tutti Frutti”, ”Lucille”, ”Long Tall Sally”, ”Keep A Knockin'”
• Eddie Cochran: ”Something Else”, ”Summertime Blues”, ”C'mon Everybody”
• Jerry Lee Lewis: ”Great Balls of Fire”, ”Breathless”, ”Whole Lotta Shakin’ Goin’ On”, ”High School Confidential”

• Chuck Berry
• Little Richard
• Gene Vincent
• Bo Diddley
• Buddy Holly
• Elvis Presley
• Eddie Cochran
• Jerry Lee Lewis
• Bill Haley
• Roy Orbison
• Johnny and the Hurricanes
• The Rolling Stones

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rock and roll Wikimedia Commonsissa