Rochdalen periaatteet

Rochdalen periaatteet ovat kansainvälisen osuustoimintaliikkeen käyttämiä toimintaperiaatteita. Tarinan mukaan ne olisi alun perin kehitetty maailman ensimmäisenä osuuskauppana pidetyn, vuonna 1844 perustetun Rochdale Society of Equitable Pioneers -osuuskunnan piirissä Britanniassa, mutta todellisuudessa ne muotoutuivat vähitellen käytännön toiminnan kautta ja niitä oli välillä enemmän, välillä vähemmän kuin ne tunnetut seitsemän pääperiaatetta, jotka hyväksyttiin vuonna 1937 Kansainvälisen Osuustoimintaliiton ICA:n periaatteiksi ruotsalaisen Anders Örnen toimittamina:[1]

  1. avoin jäsenyys,
  2. demokraattinen hallinto,
  3. ylijäämän palautus ostosten mukaan,
  4. rajoitettu pääoman korko,
  5. poliittinen ja uskonnollinen puolueettomuus,
  6. käteismaksu ja
  7. valistustyön tekeminen.
Rochdalen pioneerien alkuperäinen osuuskauppa Rochdalessa lähellä Manchesteria.

Näiden seitsemän periaatteen pohjalta eri maiden eri osuustoimintaliikkeet ovat soveltaneet omia säännöstöjään, jotka poikkeavat alkuperäisistä enemmän tai vähemmän. Myös kansainvälinen periaatteisto on vuosikymmenten kuluessa hioutunut. Kansainvälisen osuustoimintaliitto ICA:n vuonna 1995 vahvistamat periaatteet on muotoiltu seuraavasti:[2]

  1. Vapaaehtoinen ja avoin jäsenyys. Osuuskunnat ovat vapaaehtoisia organisaatioita, jotka ilman sukupuolista, yhteiskunnallista, rodullista, poliittista tai uskonnollista syrjintää ovat avoimia kaikille, jotka voivat käyttää osuuskunnan palveluja ja ovat valmiita noudattamaan jäsenyyden velvoitteita.
  2. Jäsenten demokraattinen hallinto. Osuuskunnat ovat jäsentensä hallitsemia demokraattisia organisaatioita. Päätöksentekoon aktiivisesti osallistuva jäsenkunta määrää niiden toimintalinjoista. Luottamushenkilöinä toimivat miehet ja naiset ovat tilivelvollisia jäsenkunnalle. Perusosuuskunnissa jäsenillä on yhtäläinen äänioikeus (jäsen ja ääni) ja myös muun asteisissa osuuskunnissa hallinto on järjestetty demokraattisesti.
  3. Jäsenten taloudellinen osallistuminen. Jäsenet osallistuvat yhdenvertaisesti ja oikeudenmukaisesti osuuskunnan pääoman kartuttamiseen ja sen demokraattiseen hallintaan. Ainakin osa pääomasta on yleensä osuuskunnan omaisuutta. Jäsenyyden edellyttämälle osuusmaksulleen jäsenet saavat yleensä vain rajoitetun koron tai ei korkoa lainkaan. Ylijäämän jäsenistö osoittaa yhteen tai useampaan seuraavista tarkoituksista: osuuskunnan kehittämiseen, rahastoihin, joista ainakin osa on jakamattomia, palautuksiin jäsenille palvelujen käytön suhteessa tai jonkin jäsenistön hyväksymän toiminnan tukemiseen.
  4. Itsenäisyys ja riippumattomuus. Osuuskunnat ovat itsenäisiä, jäsentensä hallitsemia itseavun organisaatioita. Jos ne tekevät sopimuksia muiden organisaatioiden kanssa, valtiovalta mukaanluettuna tai hankkivat ulkopuolista pääomaa, se tapahtuu jäsenten demokraattisen hallinnon ja osuuskunnan itsenäisyyden turvaavilla ehdoilla.
  5. Valistus, koulutus, viestintä. Osuuskunnat valistavat ja kouluttavat jäsenistöä, luottamushenkilöitä, liikkeenjohtoa ja henkilöstöä, jotta nämä voivat antaa tehokkaan panoksen osuuskuntansa kehittämiseen. Osuuskunnat tiedottavat suurelle yleisölle sekä etenkin nuorisolle ja mielipidevaikuttajille osuustoiminnan luonteesta ja sen eduista.
  6. Osuuskuntien keskinäinen yhteistyö. Osuuskunnat palvelevat jäsenistöään tehokkaimmin ja vahvistavat osuustoimintaliikettä harjoittamalla keskinäistä yhteistyötä paikallisissa, alueellisissa, valtakunnallisissa ja kansainvälisissä yhteistoimintaverkostoissa.
  7. Toimintaympäristövastuu. Osuuskunnat toimivat yhteisöjensä kestävän kehityksen hyväksi jäsenten päättämällä tavalla.

Periaatteet käytännössä

Teoksessa Uusi osuuskunta – tekijöiden liike arvioidaan kriittisesti, kuinka Rochdalen periaatteet ovat toteutuneet käytännössä ja kuinka hyvin ne erottavat osuustoimintaa muista yhtiömuodoista.[3]

Vapaaehtoisen ja avoimen jäsenyyden periaate ei todellisuudessa erottele osuuskuntia muista markkinaehtoisista yrityksistä. Muutkin yritykset ovat vapaaehtoisia. Avoimen jäsenyyden periaate ei yleensä toteudu kuin kuluttajaosuuskunnissa. Työ- ja tuottajaosuuskuntien jäseneksi pääsy vaatii tavallisesti muutakin kuin osuusmaksun maksamisen. Vapaasti voi sen sijaan hankkia pörssiyhtiöiden osakkeita pörssistä.[3]

Jäsenten demokraattisen hallinto on osuuskuntamuodossa mahdollinen toteuttaa, mutta sen toteutuminen ei ole taattu. Asia on kiinni osuuskunnan säännöistä ja toimintatavoista. Suurissa, edustuksellista demokratiaa noudattavissa osuuskunnissa jäsendemokratian osuus pienenee. Tällaiset osuuskunnat muistuttavat osakeyhtiöitä hallintoneuvostoineen ja muine hallintoelimineen.[3]

Itsenäisyyden ja riippumattomuuden periaate on toteutunut vaihtelevasti. Historiasta tunnetaan esimerkkejä valtioon ja puolueisiin kytketystä osuustoiminnasta mm. Itä-Euroopassa. Suomessa osuustoiminta oli pitkään jakautunut puoluekentän mukaan.[3]

Valistuksen suhteen osuuskunnat eivät eroa muista yrityksistä, sillä kaikki harjoittavat henkilöstökoulutusta jollain tavoin.[3]

Osuuskuntien keskinäinen yhteistyö ei eroa muista yrityksistä. Muutkin yritykset verkostoituvat ja perustavat yhteisiä intressejään puolustavia yhdistyksiä ja liittoja.[3]

Toimintaympäristövastuu pystyy kritiikin mukaan erottamaan osuuskunnat muista yrityksistä, vaikkakin yhteiskuntavastuun periaate on kirjattu monien muidenkin yritysten arvoihin.[3]

Lähteet
  1. Uranuurtajien legendan jäljillä, Pellervo.fi. Viitattu 31.7.2016.
  2. Osuustoiminnan periaatteet (Arkistoitu – Internet Archive), Osuustoiminnan kehittäjät – Coop Finland ry. Erkki K. Kangas 3.6.2016. Viitattu 31.7.2016.
  3. Moilanen, Hanna ym.: Uusi osuuskunta – tekijöiden liike. Helsinki: Into Kustannus Oy, 2014. ISBN 978-952-264-294-3.

    Kirjallisuutta
    • Holyoake, G.J.: Rochdalen kunnon uranuurtajain historia. Kulutusosuuskuntien Keskusliitto, 1926.
    • Laakkonen, Vesa: Osuustoiminnan periaatteet ja niiden sovellutus käytäntöön. Helsingin yliopisto. Osuustoimintaopin laitos. Monistesarja 1/1967.
    • Rinne, Antero: Rochdalelaisen osuuskauppaliikkeen periaatteet ja lisäperiaatteet. Kulutusosuuskuntien Keskusliitto, 1944. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 31.7.2016).
    • Rinne, Antero: Rochdalen uranuurtajat ja heidän työnsä. Kulutusosuuskuntien Keskusliitto, 1946.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.